 |
|
|
 |
|
Rakas päiväkirja...
Tiistai, 22.11.2011
Karalla on tänään 5-vuotissynttärit  Vastahan sekin pieni pallero haettiin Lumijoelta... Sillä on nyt juoksu, mikä aiheuttaa pieniä järjestelyjä. Elmeri ei ensin tajunnut ollenkaan mistä on kysymys, kunnes Kara näytti sille tassusta pitäen miten tulee toimia  Nyt onkin pakko viedä Elmeri evakkoon yöksi. Päivisin ja iltaisin ovat tytöt sisällä ja pojat ulkona tai päinvastoin. Voi sitä vinkunaa ja levottomuutta!
Aida voi ikäisekseen muuten hyvin, mutta ontuu aina vain sitä oikeaa etukäpäläänsä. Lenkeillä pidetään siinä tukea, ja Aida kyllä liikkuu tosi mielellään, mutta lenkkien jälkeen ontuu. Kipulääkkeitä syötetään kuuriluontoisesti, mutta eivät nekään liiemmin tunnu auttavan. Mutta niin kauan hyvä, kun Aida on muuten pirteä ja haluaa liikkua.
Pientä pakkasta ja lunta saisi jo tulla, että olisi vähän valoisampaa ja puhtaampaa. Viikolla ei juurikaan viitsi lenkille lähteä tuonne pimeään ja märkään...
Lauantai, 24.9.2011
Aida täyttää tänään 12 vuotta Vanha rouva on ystävystynyt Touho-kissan kanssa. Jos totta puhutaan, niin sitä kiinnostaa kyllä enemmän kissan ruoka kuin itse kissa Se on piristynyt kesästä huomattavasti, nyt kun ilmat ovat viilenneet. Jalkaansa se on taas ontunut vähän ja niinpä otettiinkin kipulääkkeet käyttöön. Karvanlähtö on hurja ja imurilla on töitä!!! Molemmilla nartuilla on onneksi samaan aikaan karvanlähtö. Toivotaan että Aidalla on vielä runsaasti "eläkeläispäiviä" jäljellä!
Maanantai, 15.8.2011
Kesä alkaa kääntyä syksyyn ja ilmat onneksi viilenevät. Kuumuus on rasittanut Aidaa aika tavalla, mutta nyt se osoittaa taas virkoamisen merkkejä. Kesällä ollaan uitu ja lenkkeilty kohtuullisesti. Pihalle on kaivettu hurrrjia onkaloita, joissa on ollut viileä ja mukava maata  Aida ei pahemmin ole ontunut jalkaansa, vaikka kipulääkkeistä pidetään nyt taukoa. Karva alkaa vaihtua molemmilla koirilla.
Karalla on uusi sulhanen, naapurin sekarotuinen Hessu. Ei haittaa, vaikka Hessu on leikattu, rakkaus kukoistaa siitä huolimatta  Hessun pienempi koko ei myöskään haittaa. Sen sijaan Hessun "pikkuveljestä", sakemanni Elmeristä Kara ei oikein pidä, se nuorukainen kun on niin kova säheltämään. Eipä taida Kara enää muistaa millainen oli itse 1,5 vuoden iässä...
Perjantai, 13.5.2011
Aida sai vihdoin jalkatuen pari viikkoa sitten. Kävimme eläinlääkäriasemalla sitä sovittamassa. Ensin Aida rimpuili, kun tukea puettiin, ja kun se vihdoin oli jalassa, ei jalalla voinut tietenkään astua ollenkaan Jätin kuitenkin tuen jalkaan kotimatkan ajaksi, ja kotipihalla se oli jo unohtunut. Vaikea sanoa, onko se auttanut vai johtuuko kipulääkkeistä, mutta Aida ei nyt pahemmin onnu jalkaansa.
Talviturkit on heitetty ja Aida on uinut jo moneen kertaan sekä järvessä että joessa. Kara edelleen vain kahlailee. Varma kesän merkki on sekin, että olen poistanut Aidan päästä jo kaksi punkkia. Karalla on juoksu ja ilmeisesti Aidallakin jotain vilkkaampaa hormonitoimintaa, koska molemmat ovat kaksi kertaa olleet karkuteillä. Onneksi niitä jo osaa lähteä etsimään Aidan "poikakaverin" eli Petterin luota Ensimmäisellä kerralla tosin palvelu pelasi niin hyvin, että Petterin isäntä toi karkulaiset autolla kotiin... Löysin verkkoaidasta pienen aukon, josta nämä Houdinit ovat ilmeisesti ryömineet läpi. Toivottavasti ei tule taas tavaksi!
Tiistai, 22.3.2011
Käytiinpä Aidan kanssa taas eläinlääkäriä tervehtimässä, kun ontuminen jatkuu edelleen. Tarkoitus oli, että oikean etujalan ranneniveleen olisi pistetty seerumipiikki, mutta eipä sitten pistetty. Siitä ei olisi ollut mitään hyötyä, koska rannenivelen mediaalikollateraaliligamentti on vaurioitunut. Suomeksi sanottuna ripustukset ovat pettäneet ja nivel on siis lopullisesti mennyttä. Siinä on väljyyttä ja se ylitaipuu. Ainoa vaihtoehto olisi ranteen jäykistäminen metallilevyllä tai keinonivel, mutta kumpikin operaatio olisi aivan liian rankka noin vanhalle koiralle. Aida on siis kipulääkkeiden varassa lopun ikäänsä. Mutta toisaalta, koska se liikkuu tosi mielellään eikä valita jalkaansa, niin ehkä se sen kanssa kohtuu hyvin pärjäilee kuitenkin...
Aida myös juo nykyään normaalia enemmän, joten siitä otettiin verinäytteet, joista tutkitaan maksa- ja munuaisarvot, sokeri, proteiinit ja tulehdusarvot. Muut arvot olivat ok, mutta maksa-arvot ovat koholla. Varsinaista maksavikaa ei vielä ole, koska silloin arvot olisivat 1000-kertaiset, mutta ilmeisesti maksa alkaa olla ikääntynyt ja siellä on alkavaa rappeumaa  Eläinlääkäri kehotti miettimään, millaista loppuelämää haluaa koiran elävän, annetaanko sen nauttia ja syödä mitä haluaa vai siirrytäänkö maksavikaisen ruokavalioon, jolloin se ei saisi syödä yhtään mitään muuta. Hän myös etsii tietoa koirien rannetukiratkaisuista ja ilmoittelee niistä ensi viikolla. Tämäkin eläinlääkäri kehui Aidan olevan muuten hyvässä kunnossa ja hyvän näköinen ikäisekseen
Koirat kasvattavat uutta karvaa kevättä odotellessaan. Tosin vanhaakin karvaa vielä irtoilee. Karalla energiaa riittää ja se käyttää vilkasta mielikuvitustaan leikkiessään pihalla milloin minkäkin kepukan tai rievun kanssa
Keskiviikko, 5.1.2011
Hyvää alkanutta vuotta kaikille
Kävin tänään Aidan kanssa vaihteeksi taas eläinlääkärissä, kun se pitkän hyvän kauden jälkeen ontuu jälleen oikeaa etujalkaansa. Jalkaa ei nyt kuvattu, taivutettiin ja "kopeloitiin" vain. Vanhoista kuvista eläinlääkäri päätteli, että kyseessä on nivelrikko. Jalka on kaiketi rasittunut paljosta kuoppien kaivamisesta ja painonnoususta. Aida painaa liki 45 kiloa! Kipulääkekuuri on nyt päällä ja koira joutuu laihikselle. Vaikka se linkkaa, liikkuu se edelleen erittäin mielellään eikä jalka tunnu sitä juurikaan vaivaavan. Onneksi se on muuten niin hyvässä kunnossa, että yhden nivelen takia ei vielä heitetä pyyhettä kehään
Eläinlääkäri suositteli jatkossa kortisooni- tai seerumihoitoa, joista on kummastakin saatu pitkävaikutteista apua. Lisäksi kyselin EKK:sta sopisiko Aida siellä suoritettavaan botuliinitutkimukseen: "Suoraan niveleen annetun botuliinitoksiinin vaikutusta nivelkipuun on viime aikoina tutkittu ihmisillä ja muutamilla muilla eläinlajeilla. Alustavat tutkimustulokset ovat lupaavia, kivunlievitys on ollut pitkäaikaista eikä sivuvaikutuksia ole todettu. Botuliinitoksiinin kivunpoistotehoa ei ole vielä kattavasti tutkittu koirilla." Vastaus luvattiin antaa mahdollisimman pian. Sitä odotellessa...
Tiistai, 23.11.2010
Kara täytti eilen 4 vuotta Niin se aika vaan kuluu... Se ei kuitenkaan juhlinut synttäreitään kuten veljensä Hukka - syömällä 100 piparia  Mitäs jättivät ne pöydälle yöksi! Karalle riittivät onneksi koiranherkut.
Kohta alkaa se "kovasti odotettu" karvanlähtö, siitä on jo enteitä. Kun pakkaset alkoivat, niin karvat tippuvat... No, ne kasvattavat sitten entistä paksumman talviturkin, niin että tarkenevat. Välillä tosin tuntuu, että nämä arktiset koirat eivät tiedä omaa rotuaan, kun viihtyvät sisällä paremmin kuin ulkona. Kara varsinkin kulkee perässäni ja haluaa aina olla siellä missä minäkin. Se ilmeisesti myös kuvittelee olevansa pieni sylikoira, koskapa tunkee syliini sohvalle. Ihan kiva 40-kiloinen sylikoira
Aidan jalka on nyt ollut ihan kunnossa Ilmeisesti siinä tosiaan sitten oli joku murtuma, joka luutui itsekseen. Hyvä niin! Välillä Aida tuntuu arkovan sitä löysää lonkkaansa, mutta ei sekään pahemmin tahtia haittaa. Johan tuota ikääkin alkaa olla...
Lauantai, 25.9.2010
Aida täytti eilen 11 vuotta. Sen tilanne näyttää nyt valoisalta Jalka kuvattiin vielä kerran 6.9., mutta siinä ei edelleenkään näkynyt muutosta suuntaan eikä toiseen. Eläinlääkäri konsultoi spesialistin kanssa, joka oli sitä mieltä, että luusyöpä on hyvin epätodennäköinen. Jossain ranteen pikkuluussa on saattanut olla sellainen halkeamamurtuma, joka ei ole näkynyt röntgenkuvissa. Jalka olisi pitänyt kuvata taivutettuna ja viistosti. Mutta Aida ei nyt pariin viikkoon ole enää ontunut ja lääkityskin on lopetettu, joten oletettavaa on, että murtuma on luutunut itsestään. Iso kivi putosi sydämeltä! Toivotaan että jalka nyt pysyykin kunnossa.
Karalla on juoksu ja se yrittää vähän väliä hypätä Aidan selkään. Eilen sekarotuinen Petteri-koira lähti meidän peräämme lenkillä, ja Kara olisi ollut hyvin suostuvainen läheisempäänkin tuttavuuteen sen kanssa
Koirat ja emäntä ovat nauttineet pitkistä lenkeistä raikkaassa syyssäässä ja juoksentelusta pelloilla. Harmi vaan kun pian on taas niin pimeää iltaisin, että lenkille pitää lähteä otsalampun kanssa. Meillä täällä maalla kun ei ole noita katuvaloja. Mutta nautitaan niin kauan kuin valoa riittää...
Sunnuntai, 8.8.2010
Olin varannut Aidalle ajan varvasamputaatioon 20.7. ja menimme eläinlääkäriin leikkaukseen varautuen. Tämä toinen eläinlääkäri kuitenkin sanoi heti, ettei ihan ensimmäiseksi lähtisi varvasta amputoimaan ja otti uudet röntgenkuvat. Varpaasta hän ei ollut huolissaan, mutta oikean etujalan ranteen luussa oli harventumaa, joka viittaisi luusyöpään. Hän kysyi vielä toisen eläinlääkärin (Kai Skutnabb) mielipidettä kuvista. Löydös viittasi hänenkin mielestään luusyöpään, mutta 100 %:n varma siitä ei voinut olla. Hänen mielestään sitä oli kuitenkin aihetta epäillä, kun tuon ikäinen koira alkaa reagoimaan niin voimakkaasti kipuun sillä alueella. Kipulääkitystä lisättiin ja sovittiin kontrolli 2,5 viikon kuluttua.
Perjantaina 6.8. menimme sitten sovitusti kontrolliin. Aidan ontuminen oli vähentynyt selvästi ja olimmekin toiveikkaita. Jalasta otettiin taas uusi röntgenkuva eikä siinä ollut tapahtunut muutosta suuntaan jos toiseenkaan. Eläinlääkäri sanoi, että luusyöpä kyllä etenisi nopeammin ja muutoksen olisi jo huomannut. Myös kipureaktio ranteesta oli vähentynyt. Vasta toisella taivutuskerralla Aida älähti, mutta ei läheskään niin pahasti kuin viimeksi. Ehkä kyseessä onkin luukysta, joka myös voi aiheuttaa luun harventumista, tai sitten vain erityisen paha venähdys. Kipulääkitystä vähennetään nyt hiljalleen ja lopetetaan se sitten kokonaan. Puhelinkontrolli on parin viikon kuluttua. Nyt pidetään peukkuja että tästä selvittäisiin säikähdyksellä
Molemmille koirille on alkanut kasvaa uutta karvaa ja ne ovat ihanan pehmoisia vaikkakin vielä lyhytkarvaisia. Viileämmillä ilmoilla olemme tehneet ihan kunnon lenkkejä, mutta helteillä koirat ovat makoilleet enimmäkseen sisällä. Kara on alkanut nukkua öitä ulkona ja tuntuu viihtyvän siellä ihan hyvin itsekseen.
Torstai, 8.7.2010
Eilen sitten käytiin Aidan kanssa kontrollikuvissa, kun jalka ei ole parantunut ja ontuminen vain jatkui. Kipulääkkeetkään eivät pahemmin auttaneet. Toivoin parasta ja pelkäsin pahinta, ja se pahinhan sieltä sitten paljastui: luukasvain Oikean etujalan 2. varpaan luukalvo on revennyt/katkennut ja sellaista ei kuulemma aiheuta mikään muu kuin kasvannainen.
Eläinlääkäri lohdutteli sanomalla, että kasvain ei siitä leviäisi muualle ja että varvas voidaan amputoida. Haeskelin netistä tietoa ja siellä sanottiin, että luukasvain voi lähettää etäpesäkkeitä keuhkoihin, mutta tästä ei kyllä ell maininnut mitään. Amputaatio joka tapauksessa tehdään, mutta se on mahdollista vasta elokuussa, kun olen lomalla. Ja ensin täytyy varmaan tutkia, ettei niitä etäpesäkkeitä ole missään.
Aida on kyllä ihan pirteä, syö hyvin ja liikkuukin mielellään, mutta onhan sillä kipuja. Saatiin kahdet kipulääkkeet, joista toiset ovat jotain ihmislääkkeitä hermokivun ja epilepsian hoitoon. Toivottavasti auttavat edes jonkun verran! Tässä ollaan sydän syrjällään seuraavat viikot, mutta ei vielä heitetä kaikkea toivoa. Eläinlääkärin mielestä Aida on ikäisekseen tosi hyvässä kunnossa, joten kestää varmasti leikkauksen hyvin.
Molemmilta koirilta on lähtenyt lähes kaikki pohjavilla ja Kara onkin ihan pennun näköinen, kun on niin karvaton. Aidaa yritän harjailla aina kun se vaan malttaa pysyä paikoillaan. Se kun ei oikein siitä harjaamisesta tykkää...
Torstai, 3.6.2010
Eilen käytiin vaihteeksi taas eläinlääkärissä Aidan kanssa. Se satutti reilut pari viikkoa sitten oikean etujalkansa pellolla juostessaan. Se ulvahti yhtäkkiä ja nosti jalan ylös, jonka jälkeen se sitten onkin ontunut sitä. Viimeksi samanlainen vamma toisessa etujalassa parani noin viikossa, mutta koska tämä ei nyt ottanu parantuakseen, piti sitä käydä lääkärille näyttämässä. Röntenkuvassa ei näkynyt luustossa muutoksia, mutta yksi varvas oli vähän vinossa ja ranteen ulkosyrjä selkeästi turvoksissa. Näitä kohtia se myös palpaatiossa aristi selvästi. Ilmeisesti nivelsiteet ovat venähtäneet. Aidalle määrättiin tulehduskipulääkkeet ja n. 3 viikkoa lepoa / kevyttä liikuntaa. Jos ei jalka kuukaudessa parane, niin pitää mennä kontrollikuviin. Kun ei enää ole ontuvaa hevosta, niin sitten koira...
Eläinlääkäri totesi useaan otteeseen miten kiltti Aida on Ei kuulemma ole montaa koiraa, jotka hän suostuisi kuvaamaan ilman rauhoitusta tai kuonokoppaa. Aidaa nyt saa veivata miten päin vain eikä se sano mitään. Nuorekkaaksi sitä myös kehuttiin, ei kuulemma uskoisi että on pian 11-vuotias. Kunpa pysyisikin sellaisena vielä pitkään! Ja tottahan se on että Aida on ihan ylikiltti ihmisten kanssa. Toiset koirat ovatkin sitten asia erikseen
Kara on selvästi pienessä päässään miettinyt hihnakäyttäytymistä ja luoksetuloa! Se on käyttäytynyt tosi hyvin - joskin hihnassa kiskoo kyllä vieläkin välillä - ja tulee luokse heti kutsuttaessa. Oikeastaan se ei edes enää mene kauaksi minusta vapaana olleessaan. Sen kanssa on nyt huomattavasti mukavampi ulkoilla!
Maanantai, 17.5.2010
Huh hellettä! Taisi kesä tulla ihan puun takaa...
Koiratkin vaan makailevat pitkin pituuttaan pihalla varjossa tai sitten sisällä viileämmässä. Ne eivät ole jaksaneet edes kaivaa nyt, mikä on tosi hyvä, sillä peitin juuri niiden vanhat onkalot ja toivon, ettei uusia ilmestyisi ihan heti. Kara on kyllä innokas lähtemään lenkille kuumuudesta huolimatta. Ja lähtisihän Aidakin, mutta kun se perjantaina taas venäytti (?) oikean etujalkansa, niin nyt se sitten linkkaa
Koirakoulu on käyty ja oppeja sovelletaan kotona. Vetäminen hihnassa on vähentynyt huomattavasti. Aida ei vedä oikeastaan ollenkaan enää, Karan hihna kyllä kiristyy tuon tuosta, mutta ei se kiskominen enää niin päätöntä ole kuin ennen. Yhtenä päivänä tuli pari koiraa vastaan ja onnistuttiin ohittamaan ne mallikkaasti ilman ärinöitä! Samoin pihoilla haukkuville koirille ei enää rähjätä, joskin Kara niissä kohdin kiskoo tosissaan ja menee kuin juna eteenpäin - tahtoo kai äkkiä tilanteesta pois. Olen kyllä tyytyväinen koulutuksen antiin. Kolinapurkin kanssa vielä kuljetaan, mutta eiköhän senkin jo kohta uskalla jättää pois. Karaa tosin saa vaikka heittää purkilla päähän ilman että se edes säpsähtää, mutta Aidaan tehoaa pelkkä purkin heiluttelu. Joku juttu on Karallakin kuitenkin napsahtanut kohdalleen, koskapa käytös on parantunut.
Aida oli eilen Timpan mukana terapiakoirana Helsingin Alzheimeryhdistyksen työpajassa. Sinne se oli kellahtanut rapsutettavaksi ja kyllä sitä oli rapsutettukin Se homma sopiikin sille kuin nenä päähän, se kun on niin rauhallinen ja ystävällinen, tykkää kaikista ihmisistä ja nauttii rapsutuksesta. Olivat asiakkaatkin olleet otettuja, joskin joitakin oli pelottanut Aidan koko.
Lauantai, 10.4.2010
Kiirastorstaina sattui koirien kanssa todella ikävä välikohtaus Kävelimme hiekkatiellä, kun mutkan takaa tuli juosten sheltti isän ja tyttären kanssa. Pysähdyin omien koirieni kanssa, koska ne aina ärhentelevät vastaantuleville koirille. Jotenkin ne saivat tasapainoni horjumaan, niin että kaaduin ja kävivät pikkukoiran kimppuun. Isäntä sai oman koiransa äkkiä syliin huitoen samalla Karaa kauemmas ja minä sain napattua Aidaa kaulapannasta kiinni. Tilanne oli aika hurjan näköinen.
Myöhemmin sheltin isäntä tuli pihallemme ja kertoi koiran olevan eläinlääkärillä. Sitä oli kuulemma purtu vatsaan ja lonkka on "paskana". Lupasin tietenkin maksaa eläinlääkäri- ym. kulut. Mies ei ottanut pahoittelujani kuuleviin korviinsa, ja ymmärrän kyllä hyvin, että hän oli vihainen, mutta kun en millään voi saada tehtyä tekemättömäksi 
Parin päivän kuluttua olikin postilaatikkoon ilmestynyt korvausvaatimus ja pikkukoiran epikriisi. Sillä oli yksi pieni haava alavatsassa ja lonkassa ruhje. Röntgenissä lonkka oli ok. Luojan kiitos ei mitään pahempaa! Laskukin oli yhteensä vain 120 euroa. Tästä siis selvittiin säikähdyksellä, mutta eihän tuollaista saisi missään tapuksessa sattua, ja kaikilla osapuolilla oli todella paha mieli.
Otin heti yhteyttä koirakoulu Sudenpennun Piia Sillanpäähän ja sovimme koirien testausajan täksi päiväksi. Meninkin sitten jo hyvissä ajoin tänä aamuna Ojakkalaan molempien koirien kanssa. Ensin teimme pienen lenkin molempien koirien kanssa yhdessä ja Piia tarkkaili niiden käyttäytymistä. Hän sanoi niiden olevan hyvin itseriittoisia, koska eivät ottaneet minuun mitään kontaktia lenkin aikana.
Sitten laitettiin Kara autoon odottamaan ja vietiin Aida testausradalle. Ensin oli vuorossa räminätynnyri. Kävelimme metsäpolkua, jonka varrella oli peltitynnyri. Piia nykäisi narusta juuri kun olimme tynnyrin kohdalla ja siitä lähti kova räminä. Aida singahti hiukan eteenpäin, mutta jatkoi sitten kuin mitään ei olisi tapahtunut. Käännyimme ympäri ja ohitimme taas tynnyrin, mutta tällä kertaa sitä ei rämistelty. Aida ei reagoinut siihen mitenkään. Seuraavaksi kävelimme kohti maassa makaavaa "nukkea", jolle oli puettu siniset haalarit. Kun lähestyimme sitä, Piia jälleen nykäisi narusta, niin että nukke nousi pystyyn ja me pysähdyimme samalla. Aida jähmettyi ja työnsi kuonoaan epäluuloisena nukkea kohti, mutta ei murissut tai paennut. Piia käski minun käydä tönäisemässä nukke nurin ja pyytää Aidaa sitä haistelemaan. Se kävelikin nuken yli ja haisteli sitä muina naisina. Viimeisenä oli kelkkanukke. Kävelimme kohti Piiaa ja maahan heitettyä lelua ja Piia veti kelkassa olevaa nukkea meitä kohti. Aida ei reagoinut siihen juuri mitenkään ja tuli pyynnöstäni heti haistelemaan. Piia sanoi, ettei ihan heti ole tavannut koiraa, jolla olisi niin hyvä hermorakenne kuin Aidalla Samalla se kuitenkin kertoo myös kovuudesta.
Kara reagoi tynnyriin aavistuksen voimakkaammin kuin Aida, mutta itse odotin vielä voimakkaampaa reaktiota. Sekään ei reagoinut tynnyriin ohittaessamme sen toisen kerran. Haalarinukelle se haukkui, mutta ei yrittänyt paeta tai käydä sen kimppuun. Kun tönäisin nuken nurin, tuli Karakin sitä haistelemaan eikä se enää ollut pelottava. Kelkkanukelle se myös haukkui hetken, mutta otti sitten lelun, jolla se oli jo aiemmin alkanut leikkiä ja jatkoi leikkimistä. Se tuli myös tätä nukkea haistelemaan, kun pyysin.
Piia kehui molempia koiria mahtaviksi ja hyvän hermorakenteen omaaviksi. Ainoa ongelma siis on se toisille koirille rähjääminen. Toivottavasti se saadaan kitkettyä pois! Ensimmäinen varsinainen koulutunti meillä on ensi lauantaina. Huomenna alkaa jääkausi Koiria ei saa huomioida millään tavalla, ei katsoa, koskea ei puhua niille. Apua! Lenkillä saa antaa huomiota, mutta ei kotona sisällä eikä pihalla. Huh, vaikeaa tulee olemaan, mutta pakko kokeilla! Tällä kerrotaan koiralle sen paikka laumassa ja saadaan se tuntemaan epävarmuutta asemastaan, jos se on pitänyt itseään laumanjohtajana. Jännä nähdä mikä vaikutus tällä on...
Keskiviikko, 17.3.2010
Kevättä odotellaan, mutta yöt ovat vielä kylmiä ja tänäkin aamuna oli -19 astetta pakkasta! Päivällä aurinko onneksi jo lämmittää 
Käytiin maanantaina Aidan kanssa eläinlääkärillä hammaskiveä poistattamassa. Samalla katsottiin oikean etujalan kyynärpahka, joka on tulehtunut. Saatiin antibioottikuuri sekä hampaiden että kyynärpahkan takia. Aidan yksi poskihammas on haljennut ja ell sanoi, että se saattaa pudota jossain vaiheessa tai joudutaan poistamaan. Toiselta puolelta poskihampaan ien on vetäytynyt ja yksi etuhammas heiluu. Nämäkin hampaat saatetaan menettää, mutta toivottavasti pysyvät nyt vielä jonkun aikaa. Hammaskiveä ei kuitenkaan ollut ihan niin paljon kuin ajattelin, se oli vain kerääntynyt tiettyihin hampaisiin.
Karaa huolestutti mikä kaverilla on, kun kotonakin Aida oli vielä pökerryksissä nukutuksen jäljiltä. Myöhemmin illalla se jo piristyi ja sai päivän ensimmäisen ateriansa.
Lenkeillä ollaan käyty joko keskenämme tai sitten Lunan seurassa. Karalla meinaa välillä mennä hermot Lunaan, kun se on koko ajan kimpussa! Sillä kun tuota virtaa riittää... Hyvin ne muuten kyllä tulevat juttuun ja Lunan kanssa Karakin saa purettua energiaansa.
Karalla oli juoksu helmikuussa ja Aidakin osoitti merkkejä siitä, että olisi juoksua tekemässä, mutta ei sitä sitten kuitenkaan tullut. Ehkä sille ei sitten enää tulekaan... Hyvin se kesti Karan selkään hyppimiset ja "kosiskelut"
Perjantai, 15.1.2010
Hiljalleen tähän hevosettomaan elämään alkaa tottua, joskin Jussia on edelleen iso ikävä. Toissayönä se ensimmäistä kertaa tuli uniini. Unessa ratsastin sillä ilman satulaa, me laukkasimme täyttä vauhtia eivätkä jalat olleet yhtään kipeät Lohdullinen uni!
Koirat ovat tiputtaneet karvaa oikein urakalla! Aidakin on nyt ihan hoikan näköinen, vaikka täydessä karvassa näyttää jopa hiukan pullukalta. Kaikki vaatteet ja koko koti ovat olleet karvojen vallassa, mutta nyt alkaa vihdoin vähän helpottaa. Koirat ovat nauttineet lumesta eikä pakkanenkaan ole haitannut, joskin Kara välillä pitempään pihalla oltuaan on nostellut jalkojaan, kun tassuja on palellut. Nyt pitäisi tilata / ostaa Karalle huskyvaljaat, niin voitaisiin opetella vähän vetohommia. Nyt kun tätä lunta on, niin sitä pitää hyödyntää!
Ollaan ahkerasti käyty lenkillä ja leikkimässä tuttavien 5-kuisen dobermanninartun Lunan kanssa. Kara ja Luna leikkivät kovasti ja Aidakin välillä intoutuu leikkiin mukaan, niin että sekä se että Luna ovat molemmat Karan kimpussa. Molemmat koirat ovat aika puhki tällaisen leikkisession jälkeen
Keskiviikko, 9.12.2009
Eilen oli ehkä elämäni kamalin päivä, kun Jussi lopetettiin ja menetin ison osan elämästäni. Vaikka olin asiaa surrut jo reilun viikon etukäteen ja vaikka tiesin sen olevan ainoa oikea ratkaisu, tuntui se silti uskomattoman pahalta. Vielä maanantaina kävimme tekemässä viimeisen maastolenkin Keräkankareella ja Jussi oli ihan innoissaan. Takaisin tullessa se könkkäsi välillä pahasti jalkaansa, mutta nautti silti lenkistä silminnähden.
Tiistaina kävin sitä taluttelemassa ja päästin sitten maneesiin riekkumaan. Se menikin siellä ihan miljoonaa ja pukitteli kuin villivarsa, aivan kuin olisi tiennyt sen olevan viimeinen kerta. Eläinlääkäri tuli klo 11 ja Jussi kyllä tiesi mistä on kysymys, koska ei ensin päästänyt eläinlääkäriä lähellekään. Se peruutteli kauemmas ja hyppi pystyyn, mutta kun aikani rauhoittelin sitä, sai eläinlääkäri pistää rauhoittavan piikin. Aika kauan Jussi sinnitteli pystyssä, mutta lopulta kaatui pehmeästi maahan. Sitten laitettiin lopetuspiikki ja odoteltiin. Silittelin Jussin päätä ja juttelin sille vaikka ei se enää minua kuullut. Eläinlääkäri sanoi, että sillä oli vahva sydän, koska kesti aika kauan ennen kuin se pysähtyi. N. klo 11.30 suuri, kultainen sydän vihdoin pysähtyi ja Jussi oli poissa.
Suru ja ikävä on suunnaton ja jäljelle jäi vain kauniit muistot. Jussi säilyy mielessäni aina uljaana mustana, joka kivusta huolimatta nautti elämästään loppuun saakka ja jota rakastin syvästi. Nyt ovat kivut poissa ja Jussilla on hyvä olla - se on tärkeintä. Lohtua tuo myös hiukan se, että se haudattiin Rähin maille ja minulla on paikka, josssa voin käydä sitä muistelemassa ja sytyttämässä kynttilän. Lepää rauhassa, rakas oma Jussini!
Maanantai, 23.11.2009
Karalla oli eilen 3-vuotissynttärit. Aika kakara se edelleen on iästä huolimatta Sillä oli ihotulehdus ja se oli 1,5 viikon antibioottikuurilla. Ihmeteltiin kun se rapsutti itseään jatkuvasti, oli aika vaisu ja kuonoon tuli verestäviä vesikelloja. Nyt lääkekuuri onneksi näyttäisi tehonneen ja se on taas oma riehakas itsensä eikä kutise. Tulehduksen alkulähdettä ei eläinlääkäri lähtenyt arvailemaan, mutta sanoi, että jos näitä tulee useamminkin, niin on syytä tarkistaa kilpirauhasarvot.
Jussin jalka vaivaa aina vaan. Olenkin käynyt Jaakobin painia itseni kanssa ja jo melkein tehnyt päätöksen, että nyt on aika luovuttaa Kun jalka ei kestä liikutusta eikä Jussin pää oloneuvoksena oloa, niin ei tässä oikein muutakaan vaihtoehtoa ole. Tätä täytyy kuitenkin vielä hetki työstää, onhan kyseessä varmasti tähänastisen elämäni vaikein päätös...
Torstai, 29.10.2009
Jussi on jälleen ontunut oikeaa etujalkaansa kolmisen viikkoa Kengittäjä oli laittanut sille etusiin tavalliset kengät ja heti alkoi ontuminen. En tiedä johtuiko siitä, mutta olettaisin näin. Nyt kengät on vaihdettu ja etusissa on taas Natural Balancet, mutta ravi on edelleen epäpuhdasta. Pari Metacam-kuuria on jo syötetty ja nyt on menossa Napromex-tabletit. Ollaan tehty vaan kevyitä käyntilenkkejä joko selästä käsin tai taluttaen.
Koirat viihtyvät ilmojen viiletessä pihalla paremmin kuin kesällä. Kohta varmaan kaatuu iso kuusi etupihalta, kun sen juureen on kaivettu hurjia onkaloita! Välillä ei koiria näy ollenkaan, kun makailevat siellä luolissaan. Aidan turkkikin on ihan pihkassa siitä kuusen alla nyhjäämisestä...
Torstai, 24.9.2009
Tänään on Aidan 10-vuotissyntymäpäivä. Täytyy taas kerran todeta, että aika rientää hurjaa vauhtia! Vastahan se karvapallero meille tuli... siltä ainakin tuntuu. Toivottavasti vuosia tulee vielä paljon lisää! Hyvässä kunnossa Aida ainakin vielä on ja yhtä ihana kuin ennenkin
Karakin voi hyvin ja alkaa vaihtaa karvaa jo hyvää vauhtia. Se on touhukas tyttö ja vieläkin täytyy kengät ja muu irtotavara laittaa turvaan, jos koirat jäävät keskenään kotiin. Kara keksii muuten ruveta askartelemaan...
Jussin kanssa ollaan nautittu sänkipelloilla laukkailusta ja muutenkin maastoilusta. Mammaa tosin on se vauhti sänkkärillä välillä hirvittänyt. Että vanha hevonen pääseekin niin kovaa! Valmennustunneilla ollaan käyty kerran viikossa ja Jussi on ollut tosi hyvä! Juuri tänään valmentaja kehui sen oikeaa laukkaa, joka oli kuulemma ihan "ratsun laukkaa" ja Jussi käytii takapäätään oikein
Perjantai, 28.8.2009
Niin se kesä taas kääntyy syksyksi... Hevosetkin siirtyvät ensi viikolla laitumelta tarhoihin ja yöksi talliin.
Jussin jalat ovat pysyneet kunnossa lukuunottamatta yhtä parin päivän pientä ontumista. Se kyllä säikäytti, mutta oli onneksi ohimenevää. Oltiin toissapäivänä Heidi Karahkan valmennustunnillakin ja Heidin sanoin Jussi oli "vallan mainio" Se teki töitä oikein mielellään ja nöyrästi. Muuten se on maastossa tuskin edennyt kun ei jaksa jalkojaan nostella!!! Välillä on melkein hermot menneet, kun ei hevonen liiku mihinkään. Kyllä se sitten herää kun ravataan tai laukataan, mutta käynnissä hiipuu taas. Sänkipellolla se sen sijaan herää eloon ensimmäisen laukan aikana! Hyvin se silloinkin on pideltävissä, vaikka kovaa meneekin
Koirilla oli molemmilla juoksut heinäkuussa. Karalle ei ainakaan vielä ole tullut valeraskautta - ja toivottavasti ei tulekaan. Ollaan yritetty soveltaa Koirakuiskaajan eli Cesar Millanin oppeja koirien käsittelyssä ja kyllä se on tulosta tuottanutkin. Lenkeillä on paljon helpompi hallita koiria ja varsinkin lenkille lähtö on nyt ihan erilainen. Kun ennen rynnättiin portista ulos ja kiskottiin mäki alas, niin nyt kaikki tapahtuu huomattavasti hallitummin. Hyvä Cesar! 
Maanantai, 29.6.2009
Jussille laitettiin 4.6. Natural Balance -kengät, joihin hitsattiin korotukset kantoihin. Pohjalliset jätettiin siis kokonaan pois. Muutaman päivän päästä kengityksestä menin selkään ja huomasin heti eron liikkeissä. Käynti oli tosi letkeää, alamäetkin sujuivat vaivattomasti eikä Jussi kompuroinut lainkaan. Viikon verran vain käveltiin ja ruvettiin sitten kokeilemaan ravia pienissä pätkissä. Ravikin tuntui heti hyvältä. Nyt Jussi onkin puhdas kaikissa askellajeissa ja ollaan jo vähän laukkailtukin Tuntuu taivaalliselta, kun ei koko ajan tarvitse pelätä, että hevonen kompastuu ja on turvallaan!
Vähän vino Jussi edelleen on, niin että istunta kallistuu oikealle. Osteopaatti kävi viikko sitten ja sai hevosen vähän suoremmaksi, mutta ei vielä täysin.
Nyt on ollut niin kova helle, että Jussi on aika nuupahtanut siellä laitumella. Ollaankin käyty vain lyhyillä käyntilenkeillä ilman satulaa. Jussin selkä ei kylläkään ole kaikkein mukavin istua, mutta onneksi on noita pehmusteita omasta takaa Jussi saakin nyt ottaa suhteellisen kevyesti tämän kesän, täyttihän se 23. päivä jo 20 vuotta.
Koirat ovat käyneet ahkerasti uimassa - tai Aida ui, Kara vain kahlailee. Ostettiin lasten uima-allas pihallekin, mutta sinne ne eivät vielä oikein osaa mennä, kun siinä on aika korkeat laidat. Mutta ehkä ne vielä sinne hyppäävät, kun tulee tarpeeksi kuuma...
Lauantai, 23.5.2009
Kun Jussin jalkavaivat aina vaan jatkuivat, niin käytiin Vermon klinikalla tiistaina. Etujalat käytiin ensin läpi käsikopelolla, sitten käveltiin ja juostiin suoralla uralla, jonka jälkeen juoksutettiin ympyrällä. Molemmat etujalat taivutettiin ja taas juostiin. Oikeasta etusesta puudutettiin jotain ja sitten taas juostiin. Ontuminen väheni huomattavasti puudutuksessa, mutta ei poistunut kokonaan, ja kipu paikallistettiin kavion kantaosalle. Oej kuvattiin ja sieltähän sitten löytyi sädeluusta terävöitymistä.
Sädeluussa oli pieniä muutoksia jo neljä vuotta sitten, jolloin jalka viimeksi kuvattiin, mutta nyt oli muutoksia tullut vähän lisää. Vihdoin saatiin kuitenkin selkeä diagnoosi: sädeluuontuma. Vaikka se ei ole ollenkaan hyvä asia, oli kuitenkin helpotus saada vihdoin selvyys noihin ontumisiin. Ell oli kuitenkin sitä mieltä, että Jussi pärjää mainiosti harrasteratsuna.
Jussi sai hoidoksi kortisonipiikin sädeluun limapussiin, 1-2 viikkoa täyslepoa, 1-2 viikkoa kävelyä ja sitten pikkuhiljaa kokeillaan siirtymistä normaaliin liikutukseen. Nyt Jussi siis nauttii laitumella lomailusta jonkin aikaa. Kengitystä täytyy miettiä uudelleen ja ell suositteli kokeilemaan Natural Balance -kenkiä. Pari päivää ennen kengitystä aloitetaan kipulääkekuuri, koska jalka varmasti kipeytyy kengityksen muutoksesta.
Jussin ikä herätti eläinlääkärissä hämmennystä, hän kun ei olisi sitä niin iäkkääksi uskonut. Hyvin on kuulemma herra säilynyt
Maanantai, 6.4.2009
Jussilla on ollut kaksi kontrollia jalan takia. Se tuntui välillä jo tosi hyvältä, mutta kipeytyi sitten uudelleen. Tällä kertaa Jussi aristi selvästi nivelsiteitä vuohisen ja kavion välissä. Se sai Hyonate- ja kortisonipiikin ja Metacam-kuuria jatkettiin. Edellinen kontrolli oli 2.4. ja silloin jalka oli jo paljon parempi, mutta ravissa ontumaa oli vielä ½ asteen verran, joten kävellään edelleen. Tulehduskipulääkettä annetaan taas - nyt Ponstan Fortea - ja eläinlääkäri tulee vielä kerran 20.4.
Maastossa alkaa pohjat olla melko märkiä, pehmeitä ja pettäviä, joten saa tarkkaan miettiä mihin menee. Maneesissakaan ei jaksa kovin kauaa kiertää ympyrää...
Jussilla on melkoinen karvanlähtö, mutta koirilla se on vielä edessä. Valmiiksi ihan hirvittää se karvamäärä
Kara on selvästi piristynyt ja kaivelee kovasti pihalla. Se "pesänrakennus" alkaa taas...
Maanantai, 9.3.2009
Huh huh, lunta on tullut taas koko päivän! Mutta niinhän sitä sanotaan, että uusi lumi on vanhan surma...
Eläinlääkäri kävi keskiviikkona katsomassa Jussin jalan ja totesi siinä vuohisnivelen (ja mahdollisesti kavionivelen?) tulehduksen. Se kuitenkin selvisi vasta kolmannella taivutuskerralla, kun kahteen ensimmäiseen taivutukseen Jussi ei reagoinut. Eli tulehdus ei varmaan ole kovin paha. Jussi sai tulehduskipupiikin ja 10 pävän Metacam-kuurin. Nyt ollaan vaan kävelty Jussi narun toisessa ja minä toisessa päässä.
Herra Hevonen vaikuttaa ihan tyytyväiseltä saadessaan lomailla Ensi viikolla on kontrolli.
Kara on ollut kovin vaisu juoksun jälkeen. Sillä on luultavasti jonkin asteinen valeraskaus. Muita oireita sillä ei tosin ole kuin että se on ylirauhallinen ja nukkuu paljon. Toivottavasti se piristyy ja on taas pian oma iloinen itsensä.
Aidan korva on edelleen samanlainen, mutta koska se ei sitä vaivaa, niin ei olla tehty asialle mitään. Seuraillaan edelleen...
Lauantai, 21.2.2009
Ei vaan talven selkä vielä taitu, lunta taas satelee hiljalleen...
Jussi on parisen viikkoa ontunut oikeaa etujalkaansa :( Sen vinon jalan nivelsiteet ovat varmaan taas rasittuneet. Käynti on ihan ok, mutta ravissa se on selkeästi epäpuhdas. Saapas nähdä kuinka kauan tätä taas kestää, mutta täytyy nyt vain ottaa rauhallisesti. Vähennettiin kaurakin nyt puoleen, kun Jussilla rupesi olemaan villihevosen elkeitä ;~) Ostin etusiin Back on Track -suojat ja mielenkiinnolla seurailen josko niistä on mitään apua.
Aidalla taitaa olla verikorva, kun sen vasen korva on aika pullea. Korvalehden sisällä on selvästi jotain nestettä. Se tuskin on mikään paise, kun ei Aida sitä yhtään arista. Pitää seurailla ja miettiä täytyykö se tyhjentää vai mitä tehdään.
Maanantai, 19.1.2009
Ohhoh, joko yksi vuosi taas meni!?  Meillä on Jussin kanssa kavioliittomme 8. vuosipäivä tänään. Nopeasti on aika mennyt! Jussikin kääntyi jo 20-vuotiaaksi, mutta on onneksi hyvässä kunnossa. Pitäisi pikku hiljaa mennä taas valmennuksiin, kun ollaan löysäilty tässä sairauslomani jälkeen. Kääk, siinä on mamman kestävyys kovilla...
Koirilla on juoksut ja ne ottavat kovin kirjaimellisesti termin "juoksuaika"! Eilen olivat molemmat karkuteillä ja Petteri-koiran kotoa soitettiin, että tytöt ovat heidän pihallaan. Eikä Petteri ollut edes kotona! Ja tänä aamuna ennen kuutta lähti Aida yksin jättäen Karan ulvomaan pihalle sydäntäsärkevästi. Ihme Houdini se Aida!!! Taisi mennä niin vaikeasta paikasta, ettei Kara-raukka siitä päässyt. Juuri viime viikolla jollekin kehuin, etteivät koirat ole karkailleet ainakaan vuoteen. Olisi taas pitänyt pitää suu kiinni...
Torstai, 18.12.2008
Pääsin maanantaina vihdoin seitsemän viikon tauon jälkeen ratsastamaan! Oltiin Jussin kanssa maastossa ja sekin oli ihan täpinöissään. Ravattiin pellon reunaa ja se kiihdytti ensin ravia kiihdyttämistään, nosti laukan ja sitten mentiinkin häntä tötteröllä Kun sain sen kiinni, piti sen mennä vielä "passagea" jonkin matkaa. Hih, teki varmaan hyvää vähän irrotella!
Irma sanoi, että Jussi oli illalla tosi tyytyväisen oloinen, niin että ehkä sillä sittenkin oli ollut vähän ikävä...
Lauantai, 22.11.2008
Kara täyttää tänään 2 vuotta Sillä ja Aidalla on karvanlähtö ja molemmat ovat aika luihun näköisiä tällä hetkellä. Koirat nauttivat kun toissapäivänä satoi ensilumi ja siinä on kiva kieriskellä.
Jussia en ole nähnyt yli viikkoon. Minulta leikattiin 29.10. vaivaisenluu enkä pääse oikein liikkeelle, saati sitten ratsastamaan. Viime viikon perjantaina kävin Jussia tervehtimässä, mutta se vaan vilkaisi kerran ja jatkoi heinien syömistä. Eipä ole ollut kovin kova ikävä Liikuntaa se kyllä on saanut kun Heidi, Taru, Emppu, Pipsa ja Henna ovat pitäneet siitä huolen. Vajaan kolmen viikon kuluttua saan kävellä taas normaalisti ja ajaa autoa, niin että pääsen jälleen hevostelun pariin.
Tiistai, 16.9.2008
Eläinosastolla ei mitään uutta... Jussi sai 27.8. toisen hoidon osteopaatilta ja Tiina sanoi, ettei se tuntunut mistään kipeältä ja näyttikin paljon paremmalta kuin viimeksi. Jussi seisoi tyytyväisen näköisenä korvat tötteröllä koko hoidon ajan
Mutta sitten lähti toisesta etusesta kenkä ja kengittäjä saatiin paikalle vasta viiden päivän kuluttua. Silloinkaan ei oma kengittäjä päässyt tulemaan ja koska varakengittäjällä ei ollut oikeanlaista pohjallista ja kenkää, teki hän tilapäisratkaisun. Koska Jussi on niin herkkä kaikille muutoksille, rupesi se ravissa ontumaan (kesken valmennustunnin tietenkin!). Tilanne kyllä korjaantui heti kun saatiin oma kengittäjä paikalle ja nyt on taas kaikki kunnossa.
Aidakaan ei ole enää ontunut lonkkaansa eikä myöskään sitä venähtänyttä etujalan rannetta, vaikka ollaan tehty tosi pitkiäkin lenkkejä. Se on alkanut taas rakentaa "talvipesiä" eli kaivamaan hurjia tunneleita pihalle! Siellä ne sitten Karan kanssa makoilevat maan alla. Hassuja koiria
Tiistai, 12.8.2008
Ollaan kahtena maanantaina, 4. ja 11. päivä, käyty Jussin kanssa Vermon klinikalla hammaslääkärissä. Viime raspauksen yhteydessä Jussilla todettiin oikealla alhaalla kahden viimeisen poskihampaan välissä diastema, jonne kertyi rehumassaa muhimaan ja tulehduttamaan ientä. Vermossa Jukka Holopainen suurensi hampaiden väliä 4.8. niin, että rehumassa pääsee sieltä pois. Ikeneen laitettiin lääkegeeliä ja jonkinlainen massa päälle pitämään sitä paikallaan. 11.8. oli kontrolli ja ikeneen laitettiin uusi lääkegeeli + massa. Nyt pitäisi suun sitten olla kunnossa.
Tänään kävi osteopaatti Tiina Kataja hoitamassa Jussia. (
http://www.hevososteopatia.fi/
) Oli aika jännä seurata hoitoa, kun näytti siltä, ettei Tiina juurikaan tehnyt muuta kuin piti käsiään Jussin iholla, mutta silti Jussi reagoi hyvin voimakkaasti siihen. Kipeää/kireää kohtaa hoidettaessa se hermostui selvästi ja kun jumi alkoi aueta, niin se rentoutui ja melkein nukkui! Tiina sanoi, että Jussi on hyvin herkkä hevonen, mikä onkin ihan totta. Selkeitä jumeja oli 1. ja 2. niskanikamassa oikealla puolella, lanneselässä niin ikään oikealla puolella sekä SI-nivelessä. Jussi oli kovin rennon ja tyytyväisen oloinen hoidon jälkeen. Tiina kehui Jussia ikäänsä nähden harvinaisen ryhdikkääksi ja nuorekkaaksi Reilun kahden viikon kuluttua uusitaan hoito. Nyt ei pariin päivään saa mennä selkään, ja onkin mielenkiintoista sen jälkeen ratsastaa ja nähdä, millainen vaikutus hoidolla on ollut.
Koirilla on karvanlähtö alkamassa ja mikäs sen mukavampaa kun kaikki paikat ovat kohta taas karvoja täynnä  No, aikansa kutakin...
Sunnuntai, 22.6.2008
Lauantai, 17.5.2008
Ihanaa kun tulee kesä! Jussikin on ollut jo laitumella totuttelemassa ja ensi viikosta alkaen pääsee sinne koko päiväksi. Kesäkuun alusta se sitten saakin olla laitsalla ympäri vuorokauden.
Jussi on nyt vähän yskinyt ja ollut räkäinen ja väsyneen oloinen, joten ollaan otettu kevyesti. Henna Arpalo ratsuttaa Jussia kerran viikossa ja aloitti viime tiistaina. Ravissa ei hänen mukaansa ole ongelmia, mutta laukassa on paljon töitä. Se ei ollut mikään yllätys... Toivottavasti laukkaa kuitenkin saisi vähän parannettua!
Koirat voivat hyvin. Aida vaan on aika karvaton pohjavillan lähdettyä. Kara on yhtä energinen kuin ennenkin ja viihtyy pihalla hiiriä pyydystämässä 
Kara nykäisi pari kuukautta sitten hihnassa niin, että satutin oikean käden keskisormeni. Sormi kuvattiin, mutta se ei kuulemma ollut murtunut vaan venähtänyt. Kun se kuitenkin oli aina vaan kipeä ja turvoksissa, menin uudelleen lääkäriin ja se kuvattiin toistamiseen. Ja sehän on kuin onkin murtunut kahdesta kohtaa ja siellä on lisäksi pieni irtopala. Sormi on nyt lastassa ja jos ei luudu, niin sitten saa käsikirurgi töitä Että kyllä noiden eläinten kanssa sattuu ja tapahtuu...
Sunnuntai, 6.4.2008
Yhdet NPR:n kisat taas takana... Eipä mennyt oikein putkeen Jussi oli tosi jännittynyt ja meni miljoonaa, laukka oli tosi huonoa ja melkein mentiin ulos radaltakin yhdessä kohtaa. Luokka oli siis KN-Special ja jäätiin siinä toiseksi viimeisiksi tuloksella 139 pistettä ja 53,46 %. Tuomarin kommentit: "Rohkeasti ratsastettu. Laukka vaikea hevoselle. Ajoittain myös ravissa jännittynyt".
Emppu ja Jussi sen sijaan tekivät hienon suorituksen C-merkin kouluohjelmassa Empun keskiarvo oli 58,33 ja sijoitus kuudes.
Perjantai, 28.3.2008
Karan allergiatestit antoivat sellaisen tuloksen, ettei se ole varsinaisesti millekään ruoka-aineelle allerginen, mutta kahdeksan testatuista (17) antoi jonkinlaisen reaktion: nauta, sika, lammas, kana, ankka, vehnä, soija ja maito. Näitä nyt sitten vältellään ja lisäksi annetaan maitohappobakteeria.
Kara onkin nyt voinut tosi hyvin eikä ole oksennellut lainkaan. Se piristyi valtavasti - suorastaan villiintyi - ja on taas oma touhukas itsensä. Aidakin on pirteä ja jopa leikkii välillä Karan kanssa
Jussista otettiin 17.3. verikokeet. Tulehdusarvoissa ei ollut mitään poikkeavaa, kuten ei myöskään lihasarvoissa. Ainoastaan magnesiumia oli ihan hivenen liikaa ja kaliumia vastaavasti liian vähän, mutta eläinlääkäri sanoi, ettei niistä kannata välittää, koska ero viitearvoihin oli niin minimaalinen.
Eli tällä erää kaikki hyvin
Keskiviikko, 27.2.2008
Eilen vihdoin käytiin Aidan kanssa kontrollissa. Lonkkaa ei kuvattu, mutta sitä venyteltäessä Aida ulvahti, joten kipeä on vielä. Liikkeet näyttivät ihan hyviltä eikä Aida juurikaan ole viime aikoina linkannut. Jatketaan Arthrylin syöttämistä kuureittain ja kipulääkettä annetaan tarvittaessa. Tasainen liikunta ja uiminen ovat hyvästä, joten toivottavasti pian pääsee uittamaan.
Karan kanssa käytiin maanantaina lääkärissä, kun se oksentelee turhan usein ja on saanut muutaman "reverse sneezing" -kohtauksen. Se sai lääkettä nenäpunkkia vastaan ja siitä otettiin verinäytteet, jotka lähetetään Saksaan mahdollisten ruoka-aineallergioiden selvittämisistä varten. Kara on ihan pirteä eikä sillä ole lämpöä tai muita oireita, joten voi hyvinkin olla ruoka-aineallergia kyseessä.
Jussilla on vieläkin karvattomia laikkuja ja se hengästyy ja puuskuttaa jo pienenkin rasituksen jälkeen, joten ehkä sillekin täytyy tässä lääkäri tilata. Olisihan sitten kaikki karvakorvat hoidettu...
Lauantai, 19.1.2008
Tänään meillä Jussin kanssa on kavioliittomme 7-vuotispäivä. Sen kunniaksi saimme ensimmäisen ruusukkeemme kisoista Meillä oli seuran omat kilpailut, joissa oli kourallinen osallistujia. Ensimmäinen luokka, harrasteluokan helppo C, meni ihan metsään, kun Jussia jännitti niin kovasti. Oli kova tuuli ja sade, mistä johtuen maneesissa kuului pelottavia ääniä eikä Jussilla ollut jarruja ollenkaan! Luokassa KN-Special sijoituimme toiseksi.
Tuomarin kommentit HeC:ssä: "Hevonen varsin jännittynyt. Määrätietoisesti ratsastettu. Muutamia täsmällisiä ja hyviä siirtymisiä." Keskiarvo oli 5,78.
KN: "Tasapainoinen ja hyvä raviohjelma. Täsmälliset tiet ja siirtymiset. Laukka kiireinen ja hieman kulmikas." Keskiarvo 6,0
Vaikka ilma on karsea, niin mieli on aurinkoinen
Keskiviikko, 26.12.2007
Joulu tuli ja meni... Koirilla on ollut omaa kivaa, kun molemmilla on juoksu ja ne hyppivät toistensa selkään vuoron perään. Joululahjaksi ne saivat possunkorvia ja herkkuluita ja Kara lisäksi kolme uutta tennispalloa.
Jussi sai omenoita. Se lepäsi vajaan viikon, kun oli tarhassa satuttanut jalkansa ja nyt sillä onkin virtaa enemmän kuin laki sallii. Tänään sain ratsastaa käsijarru päällä, kun vauhti vaan kiihtyi kiihtymistään. Treenattiinkin sitten ihan kunnolla, niin että molemmilla oli hiki.
|
|
 |
|
|
|