 |
|
|
 |
|
Jenni ?.1.1985 - 17.10.1997
Jenni syntyi tammikuussa 1985, tarkkaa päivää emme tiedä. Sen emä oli karhukoira ja isä collie. Jenni oli hyvin itsenäinen koira pennusta asti. Se ei viihtynyt sylissä vaan touhusi mieluummin omiaan. Mieheni sanoi aina, että sille pitäisi ostaa Camel-bootsit, kun se kulki ihan omia teitään  Sitä pidettiin lähes aina vapaana, koska se ei välittäny muista koirista eikä ihmisistä ja pysytteli lähellä. Se ei kyllä vastaantulijoita väistellyt, vaan jatkoi omaa suoraa linjaansa ja saattoi jopa pujahtaa käsikynkkää kulkevan pariskunnan välistä 
Viisas ja erittäin herkkävastoinen se oli. Kerran ihmettelin, kun se tuli syliini istuessani sohvalla. Sitä se ei koskaan ennen ollut vapaaehtoisesti tehnyt. Olin menossa kauppaan ja olisi ollut jo vähän kiirekin. Kun se sitten hyppäsi pois sylistäni, lähdin kauppaan yhä ihmeissäni. Samaan aikaan sinne tuli poliisipartio ja sain kuulla, että siellä oli hetkeä aikaisemmin tapahtunut aseellinen ryöstö. Ihoni nousi kananlihalle, kun ajattelin, että siksikö Jenni oli viivyttänyt lähtöäni 
Jenni sai 6-vuotiaana kauan kaipaamansa pennut, neljä tyttöä ja yhden pojan. Vaikka se olikin vanha ensisynnyttäjäksi, meni kaikki kuitenkin hyvin ja Jenni hoiti pennut esimerkillisesti. Se piti välillä oikein hätistää pois pentulaatikosta viettämään vähän omaakin aikaa. Yksi nartuista - Bella - jäi meille Jennin seuraksi.
8-vuotiaana Jenni oli lähellä kuolemaa, kun sen maksa-arvot jostain syystä nousivat huimasti. Samalla veren punasolujen määrä laski ja näytti siltä, että koiran elimistö itse tuhosi punasoluja. Syy ei koskaan täysin selvinnyt, mutta onneksi Jenni siitä vielä toipui.
12-vuotiaana Jennin takapää petti eikä se päässyt enää kävelemään ja sen vatsa oli kovin turvoksissa. Veimme sen eläinlääkäriin, joka arveli, että sillä olisi vatsassa kasvain, joka olisi alkanut vuotaa vatsaonteloon. Paras ratkaisu siinä tilanteessa oli päästää Jenni koirien taivaaseen. Se nukutettiin ikiuneen 17.10.1997 ja haudattiin omalle pihallemme.
|
|
 |