Kesäkolli

 

Sinkkunainen! Ota kesäkolli. Niitä hyvinvarustettuja on otettavissa hyvinvarustetuista ravintoloista ja tanssilavoilta. Käy kiinni niin kuin Samuliini, kättä pikkutakin takasaumalle, toista kämmenelle ja kevytkenkäisesti valssiin.

                 Kesäkolli on parhaimmillaan kun viiksi värisee ja karva kiiltää. Kissamaisen notkea sen pitää muutenkin olla. Kesämökin katto pitää korjata ja laituri asentaa hukkumatta. Kyllä kesäkolli tekee. Suvihurma teettää.

                 Kunnon kesäkolli kaataa, raataa, viilaa, höylää, pyytää, pyydystää, tangoon vie, puita tuo, virittää, kellii, hellii, siivoaa, leipoo, poimii, toimii, ropsii ja rakastaa.

                 Paikan päällä syvähaastattelulla selvitetään äly ja hienomotoriikka mutta kesäkotiin tuotuna sen kumminkin parhaiten huomaa, onko kollissa kuntoa ja joustavasti itsetuntoa. Tottelevaisuuskokeita varten se pitää viedä ilman pantaa tansseihin toisenkin kerran. Kuinka noutaa siideriä, osaako tarjota sivistyneesti grillimakkaraa, jääkö sille jäätelöstä piimäparta ja niin edelleen, nämä pitää selvittää ettei tule myöhemmin yllätyksiä.

                 Kesäkollilla pitää olla kateutta aiheuttava auto, mieluimmin Volvo ja kuorma-autokortti. Huonekaluja pitää kuskata paikasta toiseen ja kaatopaikalle täytyy viedä monen vuoden roinat.

                 Kunnon kesäkolli on pätee pihajuhlissa. Sauna lämpiää sopivaksi. Grillissä paistuu uusseelantilainen saksanhirvi keskiruskeaksi, viittä lajia kesäkukkia ilmestyy makuukammariin, rakovalkea syttyy ja kolli ei sammu. Jos se vielä ilman korrenvahvistajaa jaksaa kaataa muutakin kuin heinää ja sillä ottaa onkeen eikä se lähde ominpäin merta edemmäs kalaan niin kesäkollia kannattaa pitää koko heinäkuun.

                 Ja puhua sen täytyy niin kuin Nyyperi. Avomies ei saa olla umpimielinen. Laulaa saa jos osaa. Haitaria saa soittaa jos harjoittelematta osaa mutta viimeistään heinäkuun toisella viikolla pitää kitarasta löytyä romanssi elokuvasta Säpilänniemen kreivi.

                 Tulee elokuun kuutamoyöt. Jos se kesäkolli peseskelee usein itseään ja istuskelee haikeana pihakeinussa niin näytä sille suunta ennen kuin se ehtii sen itse ottaa. Vielä on lavoilla varaukset voimassa. Kyllä siitä eroon pääsee. Kaverien kokemuksista tietää jokakelin kotikolli O. Peltonen

 

 

Matkailu hapertaa

 

Tänään meillä on vieraana Warthumista juuri palannut Linda Nyyssönen- Gutsungahobiti. Ja ensimmäinen kysymys tässä Pata kattilaa soimaa -ruokaohjelmassa kuuluu, että miltäs Suomi maistuu tänään.

                 - Harmaasuolatulta rantarosvolta.

                 - Kuinkas niin. Nyt on toukokuu, ilma kuin venäläinen morsian ja euroviisuja viitakot raikaa.

                 - Mutta niissä viitakoissa ei ole etelän hetelmiä ja kalana tyrkytetään vaan haukea.

                 - Sinähän tutustuit siellä varsin eksoottisiin ruokalajeihin. Voisitko näyttää jonkun sellaisen valmistamisen.

                 - Tutustuin. Ja näytän. Otetaan ensin pesuvati. Pitäisi oikeasti olla oliiviöljyinen tynnyrin puolikas mutta eihän semmoista Suomesta saa.

                 - Saa. Vaikka hyvin varustetulta huoltoasemalta.

                 - Ei saa. Niissä on muut öljyt mausteina. Eikä täältä saa mistään Mutkunma –hedelmääkään. Täytyy käyttää mangoa. Sotketaan se paljain jaloin tähän pesuvatiin ja lisätään kolme noin puolikiloista ruthana –kalaa. Tai eihän sitäkään täältä saa, siispä täytyy tyytyä säilöttyyn särkeen. Noin … ja lisätään sitten kourallinen mandariinikiinan vuoristomeiramia, jaa mutta mistäs sitä täällä otat, pitää käyttää kissanminttua rouheena. Noin ja sitten sotketaan apinan raivolla. Jaa mutta juu … jos sitten suomalaisella sisulla ja letkajenkan askelin.

                 - Siitähän tulikin sitkeä taikina. Ja mitäs sitten.

                 - Menes Jaakko selin ja kauemmas. Ettei paitas tahriinnu. Nyt leivotaan warthumilaisittain:  Otetaan möykky taikinaa. Lyödään se otsaan lattanaksi näin. Hyvä jos on otsaa. Annetaan se lämmetä otsalla ja nahkaa rypistämällä pudotetaan se alahuulen päälle josta kielellä lingotaan se kitalakeen. Siellä se sitten sulaa ja friskaa päätä ja niskaa.

                 -Ohhoh, onpa eksoottista.

                 - On. Vahinko vaan, että Suomesta löytyy vähän korkeaotsaisia. Monella menee hiuksia leivokseen.

                 - Kuinkas sinä aikanaan päädyit Warthumiin.

                 - Menin Thubaibain lentokentällä väärään koneeseen.

                 - Jahas ja aikaa vierähti enemmänkin Warthumissa.

                 - Joo. Kolme vuorokautta.

                 - Tapasit siellä myös nykyisen miehesi.

                 - No juu. Onneksi. Eihän täältä Suomesta sellaista saa. Perheenlisäystä on jo tulossa. Vähän tuntuu siltä.

                 - Näihin iloisiin perheuutisiin onkin hyvä lopettaa tältä illalta, sanoi Jaakko ja kotikatsomossaan savulahnaa söi O. Peltonen                  

 

 

Ansiosidonnainen ylioppilasjuhla

 

Mustalakkinen setä tässä neuvoo valkolakkisia juhlien järjestämisessä. Siinä setä oli aikoinaan hyvä ja vielä parempi juhlimaan perusteellisesti.

                 Tuliko älliä sopivasti, tarpeeksi vai liian vähän. No ei se mitään, sitä toista älliä teillä kumminkin on jos ilmoitatte toinen toistaan äveriäämmille sukulaisillenne että ei sitten kukkia vaan rahaa senkin edestä tilille, kuitti mukaan. Ruusuja tulee silti, joku luulee pääsevänsä sillä mutta erehtyy jos laitatte läppärin auki eteiseen ja siihen viereen, että maksa tällä nettiyhteydellä. Iäkkäämmille jos olet hyvänä mikrotukihenkilönä niin aika kivasti räppää rahaa tilille.

                 Tätä maksuliikennettä voi vilkastuttaa kertomalla kuinka pirusti rahaa laittoi tulemaan Yrjö-eno Georgian osavaltiosta USA:sta. Siitä saattaa alkaa semmoinen nokittelu, että välillä pitää käydä nurkan takana kämmeniä raapimassa.

                 Niitä tätejä ja setiä, jotka juovat kahvia ja muistelevat itse tienaamiansa ylioppilaspukua, pitää pehmittää tarjoilulla. Jos ei ruoka ja kehuminen auta niin ärhäkkäällä boolilla sitten. Lippu-viinaa monta pulloa ämpäriin, sittistä sekaan ja ämpärin reunalle koivunoksa, tuohilippo ja kuksia(puumukeja) ympärille. Ai kun on romanttista. Ihan niin kuin ennen vanhaan peräniityn lähteellä.

                 Ruokana jos on suolapitoisuudeltaan kolmetoista prosenttista Janssonin kiusausta niin janottaahan se raittiimpaakin, ja juominen tekee hienon hipiän ja höylin käytöksen.

                 Ja ei kun valokuvia ottamaan. Jo kolmekymmentäprosenttisella boolilla syntyy semmoisia kuvia että malli lunastaa ne ihan varmaan itselleen seuraavana päivänä. Nykyään kuvat on helppo tuhota. Jos ei ole ehtinyt tulostaa niitä niin siitä vaan digikameran napista painamalla poistuu harmi ja häpeä.

                 Näissä ansiosidonnaisissa ylioppilasjuhlissa pitää olla pelisilmää ja suu supliikkitoiminnassa. Sitä kysellään tietysti että mitä ylioppilas aikoo ryhtyä opiskelemaan. Ahneelle pitää vastata että ekonomiksi ennätysvauhtia. No sehän alkaa hyvistä pörssineuvoista maksaa jo hiukan etukäteen. Ja kihdin juuri kimppunsa saanut kuulee mieluusti, että lääkäriksi tämä fiksu ylioppilas aikoo lukea. Eiköhän tässä siihen asti joinkuin pärjäillä.

                 Näin kun juhlanne järjestätte niin teillä pesämunia monessa korissa ja jalka joskus oman pöydän alla. Tosi on. Vaikka näin ohjeisti elämän apukoulussa reputtanut O. Peltonen

                

 

 

 

Lavan takaa

 

Moro! Tuli tähän neuvomaan kuinka lavatansseissa käyttäydytään. Itse en käy ja siksi olen paraskin neuvomaan. Tämä oppimäärä on miehen näkökulmasta. Naisen näkökulmasta kirjoittakoon joku nainen. Minä en pysty. Ei tässä sentään niin tarkkaan ole euroviisuja vahdattu.

                 Kun lähtee lavatansseihin niin silloin pitää päättää, että lähtee lavatansseihin. Saa sitä muuallakin jutella ilmoista, kylvöistä ja politiikasta. Lavatansseissa puhellaan hauskasia ja monimielisesti.

                 Ennen vanhaan vaan nuoret oli tansseissa heilaa lauantaiksi, koko kesäksi tai loppuelämäksi hakemassa mutta nykyään sitä tekee kaiken ikäiset edellyttäen tietysti että entinen suhde on työstetty loppuun tai melkein. Jos ei ole niin lupa pitää pyytää kumppanilta tai hätätapauksessa se pitää ottaa mukaan mutta mitä hohtoa siinä sitten on.

                 Lavatansseihin mennään nykyään selvinpäin, poikkeus tietysti vahvistaa säännön. Hiukan on samaa entisissä ja nykyisissä lavatansseissa. Miehistä on melko kova sana se joka on komea, selvinpäin ja jolla on auto … tai ainakin rahaa, ja mieluummin ammatiltaan joku muu kuin pakinoitsija.

                 Onhan se nykyäänkin kohtuuton vaatimus, että ilman nestemäisiä elintarvikkeita tanssittaisiin. Sitä varten myydään tanssipaikoilla mallasjuomia ja siidereitä. Ennen ei tullut kuuloonkaan semmoinen tarjoilu. Piti ottaa taskulämmintä lepikossa. Monet otti toiselle ja kolmannellekin jalalle. Siitä oli vaan se hyöty että löivät tappeluissa ohi eikä tullut pahempaa jälkeä.

                 Nykyään ei tansseissa tapella. Painakaa se nyt mieleenne tai tulee riita. Tämä tiedoksi varttuneimmille vapautuneille, jotka vasta nyt lähestyvät vakain tuumin vientiartikkeleita. Vienti vetää. Joskus se vetää liian lähelle seinää, kaidetta tai ulko-ovea. Mutta pitää malttaa mielensä. Ne kaksi kappaletta täytyy pystyä tanssimaan vaikka kuinka olisi varma tapaus. Tietysti siinä välissä voi kysyä, että mennäänkö meille vai tanssitaanko toinenkin valssi tangon askelin.

                 Ennen sillä rippipuvulla mentiin komeasti omiin häihin asti. Nykyään pukeutuminen on melko vapaata. Silti en suosittelisi timpurin liivejä ylle, enkä shortseja jos ei ole säärikarvat kerittynä. Lenkkipuku ja –tossut, siinä olisi paras asu jenkkaan ja humppaan mutta polkkaa varten olisi hyvä vaihtaa läskipohjaiset kävelykengät.

                 Näillä eväillä ja vähän muillakin, Tanssikaa aika tavalla, mieluummin Vähtärin tanssilavalla, yllyttää kymmenen kertaa pakit ja kolmesti rukkaset saanut O. Peltonen

 

Mullan yllä

 

Puutarhaterapia parantaa mielenterveyttä. On sitä hullummillakin hommilla yritetty viisastua. Lyhytterapiana auttaa jo se, että lykkää sormet kukkapurkkiin. Jos siinä purkissa on pelargonia niin pääsee heti myös ulos urheilemaan ja kova on kannustushuuto.

                 Kenellä on tonttia niin saattavat pysyä pidempäänkin järjissään tai sitten voivat hullutella kauemmin ennen kuin ympäristötekijät puuttuvat haittatekijään.

                 Nurmikon leikkauksessa tulee hiki ja jano ja illaksi raukea olo. Nukku tulee äkkiä ja saa helposti unen juonen päästä kiinni. Jo pelkästään vanhan ruohonleikkurin käyntiin saaminen tuottaa onnistumisen ilo, ja turvallisuuden tunteen kun ei vielä tarvitsekaan uutta ostaa.

                 Alkukesällä jos kääntää kedosta kasvimaata niin se jos mikä näyttää ihmisen kunnon ja koon. Neliömetri on jo hyvä saavutus, viisi neliötä mestarisuoritus. Jos oikein tahtoo leikkiä puutarhuria niin siihen voi kärrätä kompostimultaa. Sen saaminen edellyttää että on jo joskus aikaisemmin leikkinyt puutarhuria.

                 Kompostiin sisältyy paljon elämänviisautta. ”Kompostointia puoli elämää, tänään puhdasta multaa”, sanoi puutarhaterapeutti Esa Lapiokoura tarkoittaen sillä ehkä sitä, että hän pani nuoruudessaan todella haisemaan.

                 Kompostista muuten näkee mikä lahoaa helposti ja mikä tuskin ollenkaan. Jugurttipurkki ei muutu miksikään. Sitä voi käyttää vaan taimien kasvatuksessa, ja niitä olisi pitänyt laittaa kasvamaan jo silloin kun komposti oli jäässä. Tästä huomataan, että puutarhahommia on hyvä suunnitella jo joulun aikaan. Monet niin ovat tehneetkin. Voi kuvitella kuinka käsiä nousee ylös lehtien takaa ympäri levikkialuetta.

                 Mutta jestas sentään kun meillä on ryytimaa valmis niin polvisiltaan on hyvä istuttaa. Jos siemeniä istutatte niin alkaa olla kiire. Ne olisi pitänyt laittaa jo toissa ehtoona vesilasiin. Mutta joka tapauksessa tökkikää ne nyt sinne maahan. Laittakaa tiheään jos haluatte harventaa ja harvempaan jos ette halua harventaa. Lannoitteeksi ei riitä sen puhuminen vaan kananpaskarakeita iso purkki.

                 Sitten vaan odottelemaan kasvun ihmettä. Ajan saa kulumaan television puutarhaohjelmia katsomalla ja jännäämällä saako maajussi morsiamen ja pääseekö se kylvöhommiin.

                 Ja viimein eräänä kesäisenä päivänä penkissä vihertää. Kasvun ihme voi tapahtua vaikka kylväjänä olisi ollut O. Peltonen

 

 

Asematunnelmissa

 

Rautatieasemia myynnissä! Ostakaa! Mutta tarkistakaa ensimmäiseksi kellari. Jos siellä on punaherukkaviiniä vuodelta 1963 niin tehkää reilu tarjous. Se kannattaa kumminkin. Joku loppasuu-miljonääri maksaa siitä sen aseman hinnan ja ehkä enemmänkin. Hillot ja itäneet perunat voi heittää huoletta hukkaan.

                 Kauvatsan asema on jo aikaa myyty ja ostettu muutamaan kertaan ja nykyään se on niin hyvässä käytössä, että ei siellä enää haamut hiippaile eikä kummitukset kolistele. Mutta Kiukaisista, Kokemäeltä ja Harjavallasta saattaa semmoisia löytyä. Mutta tarkkaan täytyy katsoa. Ensimmäiseksi on plokattava pois nurkissa pyörivät heavyrokkarit ja muut lordit, ellei nimenomaan halua antaa heille harjoittelutilaa. Mutta pisnesihmiselle on heistä harvoin hyötyä. Kummituksista on. Ne nostaa aseman hintaa huomattavasti.

                 Kummituksista konduktöörin haamu on paras. Siinä yhdistyy hyvin tuonpuoleinen ja tämänpuoleinen. Konnarin haamu voi helposti rahastaa majataloksi muutetulla asemalla. Moni heikkohermoinen maksaa takuulla ekstraa että saa haamun häipymään ja vahvempihermoinen maksaa siitä että näkee sen. Jos ei aitoa haamua ole niin kannattaa palkata semmoinen. Eläkkeellä olevat ulosottovirkailijat on tähän hommaan parhaita. Voi se haamu olla joku entinen lipunmyyjä tai kahvionpitäjäkin. Mutta vierailijat on sitten valittava tarkkaan. Valkosipuliletti ja krusifiksi kaulassa kulkevaa pappia tai muuta piruntorjuntamiestä ei saisi joukossa olla mukana.

                 Piru tietää vaikka joltain asemalta löytyisi asekätkentäaseita. Jos löytyy niin paikalle on heti hälytettävä poliisipuolustusvoimat. He eristävät alueen viikoksi kunnes viimeinenkin Suomi-konepistooli ja pystykorvakivääri on demilitarisoitu ja toivottavasti jätetty silti paikoilleen. Tämmöistä kätköä on hyvä näyttää arvovieraille, nikata silmää ja viittailla kintaalla vihollisen suuntaan.

                 Jos aseman varastosta löytyy resiinoita niin ne on muutettava maantiekäyttöön. Kummipyörät alle vaan pumppaustangosta ketjuvälitys takapyörään tai sitten moottoriksi Briggs & Strattonin 13 hevosvoimainen kaksitahtimoottori. Tämmöisillä voi ajella maanteillä siihen asti kun Senaatti-kiinteistöt myy myös rautateitä kilometrikaupalla.

                 Rahamiehet ja –naiset, miksei köyhemmätkin lainarahoilla, ostaa siis asemia, hyviä sijoituskohteita hyvien liikenneyhteyksien varrelta. Kannattaa pitää kiirettä sillä jo ensi lauantaina lotossa rutkasti rahaa voittaa O. Peltonen