Morjes!

 

Olen Olavi Peltonen,

sähköjakokeskusasentaja evp.

kirjallisuuden sekatyömies,

alipainepakinoitsija

”Kartanonherra” Kokemäen Kauvatsalla, joka sijaitsee Pori–Tampere-Huittinen –Pori tiekolmion sisäpuolella.

 

Kokeiltu, koettu ja koeteltu on muunmuassa seuraavasti: 

 

 

 

Kirjoittamisen kokemuslista

 

                 Kirjallisuuden sekatyömiehen taipaleellani olen kokenut seuraavaa:

                 - Olen kirjoittanut n. 1500 lehtipakinaa, hullua höpinää kaikki tyyni ja sama touhu jatkuu syystä, että siten saan pysymään sormet poissa muusta pahanteosta.

                 - Olen päässyt mukaan moniin antologioihin.

                 - Minua on nimitelty siilikirjailijaksi ja siilipummiksi.

                 - Olen osallistunut raittiuskilpakirjoituksiin ja kirjoituskilpailuihinmelko hyvällä menestyksellä. Silti minusta ei ole tullut juoppoa kirjailijaa.

                 - Kerran Porissa ”Huonoin runo ” –kilpailussa tulin toiseksi. Niukka tappio kirpaisee vieläkin.

                 - Koska elämäni on suurimmaksi osaksi ollut tragikoomista talviteatteria niin vastapainoksi olen kirjoittanut pari komediaa kesäteatteriin.

                 - Suurimmilta kustantajilta olen saanut pitkiä hylkäyskirjeitä paristakin romaanikäsikirjoituksesta ja yhdestä novellikokoelmasta.   

                 - Pienkustantamoista olen saanut hyvin tiivistä tunnustusta junttiudestani.

                 - Lisäksi olen kirjoittanut sketsejä seurojentaloille ja pikkujouluihin, pienoisnäytelmiä yhteen ravintolaan, muutamat synttärikronikat, melkoisen määrän muuta hulluutta ja lisäksi vielä monologeja stand up-komiikan tapaan.

                 Eiköhän näillä jo ole ansaittu kirjallisuuden sekatyömiehen titteli. Mutta voin minä pakinoitsijakin olla kun siihen titteliin ei ole mitään vaatimuksia, sanoi muuan kirjailijaliiton jäsen.

                  Suurimpana saavutuksenani kirjallisella puolella pidän sitä, että sain ruokkia erään tuotteliaan kirjailijan kissoja kolme kertaa. Kun vielä menestyksekkäästi olen hoivannut erään valssiprinssin kissaa niin olen ansainnut diplomi-kissankaitsija –arvonimen.

                 Kaikesta huolimatta olen myös hyvissä kirjoissa. Niistä päällimäisenä Alfamerin kustantamat, Vesa Rohilan kirjat Eilinpäivän traktorit, Wanhat rakkaat koneet ja Nostalgiset polkupyörät. Näihin tietokirjoihin olen päässyt pakinoillani kevennysosioon.

 

 

Sähköteknillinen kokemuslista

 

Sähköalalla kohosin tavallisesta jakokeskusasentajasta johdintaiteilijaksi.

Kun omista tuotannollisista syistä siirryin vapaaksi taiteilijaksi, työnantajani joutui tilalleni valitsemaan kymmenen uutta asentajaa. Väitti tosin syyksi tilauskannan rajua nousua.

                 Tähän kohtaan tärkeä tiedotus: En tee sähkötöitä. Neuvonkin vain tämän kerran: Kääntykää asiantuntijan puoleen.

 

 

Elämän kokemuslista

 

Synnyin syysyönä Siikaisissa, Pohjois-Satakunnassa tai tarkalleen ottaen äiti ehti juuri ja juuri Porin yleiseen sairaalaan.

Lapsuuteni oli ajoittain ankaraa tahimista mutta hyvien Leväsjoen kylän ihmisten ansiosta siitä kertyi henkistä pääomaa evääksi elontaipaleelle.

                 Nuoruus lipsahti kouluissa, töissä ja juovuksissa. Vihdoin vuonna 1988 sain nestetiikan opinnot päätökseen, valmistuin alkoholistiksi erään tunnetun vertaistukiryhmän ansiosta. Tänä vuonna (2008) tulee siis kaksi vuosikymmentä täyteen ilman viinan tippaa. Siitä kiitos Suurelle hengelle ja kohtalotovereille.

Olen suorittanut viisiluokkaisen keskikoulun kuudessa vuodessa ja kaksivuotisen ammattikoulun sähkölinjan kahdessa vuodessa ja kahdessa viikossa, opintolainani sain ryypättyä aikaisemmin.

                 Armeijan kävin kahdessa viikossa. Vapauduin marssiin sopimattomien jalkojen takia. Jos tutkimukset olisi aloitettu toisesta päästä, olisin selvinnyt viikossa. Sotilasarvoltani olen edelleen alokas mutta kai kerran tulee se itsenäisyyspäivä jolloin ylenen sotamieheksi. Olen nimittäin isänmaallinen mies ja tarvittaessa perkeleen kiukkuinen viholliselle.

 

 

Harrastukset

 

Harrastuksistani voisin mainita katiskakalastuksen ja luomupuutarhan hoidon, joka pikkuhiljaa on muuttumassa metsänhoidollisten toimenpiteiden suorittamiseksi.

Lintujen -,  oravien - , supikoiran  ja itseni ruokkimisen olen kokenut myös miellyttäväksi puuhasteluksi.

Halki- ja poikkitaiteellinen sieluni vaatii ajoittain myös sähköurkujen soittelua ja pienten tilataideteosten tekemistä talousjätteistä.

 

Kartano

 

Hallitsen Osuuspankin rästitilallisena noin hehtaarin kokoista Pitkän Kustaan kartanoa Kauvatsan kirkonkellojen kuulomatkan päässä.

          K un kirkonkello lyö kuusi lauantaina, minä lyön vihdalla selkääni. Sauna on minulle pyhä ja harras paikka. Usein myös ainoa lohtu kun elon mainingit korkeina käy.

         Kartanon henkilöstöön kuuluu emäntä Seija ja metsästä tullut kissat Hissu.

                 Olen julistanut Pitkän Kustaan kartanon alueen ydinaseettomaksi - ja alkoholivapaaksi vyöhykkeeksi. Edellisessä ei jousteta, jälkimmäisessä sallitaan saunakaljat ellei vieraalla ole hallitsematonta allergiaa. Kahvista kieltäytymistä varten on syytä varautua lääkärintodistuksella.

 

 

Mottoni on vanha viisaus :

 

 Ei se ole rikas, joka omistaa eniten vaan se, jolta puuttuu vähiten.

 

    

 

Minulle voi soittaa, kirjoittaa tai sähköpostittaa mitä vaan, mistä vaan. Vastaan tietysti mitä sattuu. Enkä väitä olevani minkään alan asiantuntija. Mutta monista elämän ongelmista ja jopa eräiden ratkaisuista voin kertoa oman kokemukseni.

 

Olavi Peltonen

Lähteenmäen koulutie 50

32920 Kauvatsa

02-5561226, 0400-738218

olavi.peltonen@pp2.inet.fi