Kevätkaupunki
Aurinko polttaa
kihlasormusta ihoon
ja kaikki on mustien lasien takana
silmittöminä.
Kärryt vinkuu
vinkuu
Citymarket tarjoilee
kuudesti laukeavaa lasinuijaa.
Maihinnousukengät katuja raapii
raapii
ja talojen tuhannet pupillit ristiintulittaa
ristiintulittaa.
Kevät
ja talvi siitä valmiina haukkaamaan palasen.
Katuja auki ujeltaa ambulanssi
Kännykkämastot vonkuu
vonkuu.
Kaupunki kohisee kuin juna,
lentokone laskeutuu
punapilvistä mustaan.
Punainen suruharso
Vanha kaupunki kuiskaa kipeästi
nimeäsi Inga-Lill
Virukadun märät valot valssaa silmissäni
Inga-Lill.
Olenko minä mies.
Itken.
Voi Inga-Lill sinun punaista
suruharsoasi.
Ihollesi pääsin,
värähdit.
En halunnut olla se viimeinen luoti
kimmokkeena takaisin itseeni.
Nyt Inga-Lill,
lasi polttaa suuni hymyttömäksi,
laivani työntyy Suomeen
potkuripyörteessä kuplii
pohjani muta
peräaalto keikuttaa sorsaa.
Ikonimaalari
Konevitsan jumalan äidin ottopoika
kastaa viiniin partasudin,
ja rukoilevat kädet
räjähtävät irti.
Irina, kello lyö
talviauringon neliössä,
räsymatolla alttarisi.
Tänään täällä
En kysy
kuinka paljon elinaikaa,
etkä sinä
samaa minulta
sairaalan sängystä.
Tiedämme ettemme tiedä
kun uskomme.
Kun lähden
aurinko lämmittää selkää
lumi huokaa
elämään kuuluu kuolema
jossain välissä.
Arpiset yöt
Pariisin lämpimässä sateessa
unohdin suomen
ja muutkin kielet.
Sade soitti Seinellä
ja hämärtyviä kujia
kuljimme kotiisi.
Lukulamppusi lattialla
näytti punaiset varpaankyntesi.
Seinänaapuri hengitti haitarillaan,
Aamuyöstä laskimme arpia pohkeistani,
suomalaista piikkilankaa.
Jätetään tämä tähän
ei anneta arkistua
troolari ja tankkeri
kohtaavat äidin pyykkivesissä,
eivät seilaa yhdessä.
Kosketus
Huilu
soittaa vedet silmiin
ja suolainen tuuli
viheltää lävitseni.
Sain sormenpäitäsi koskettaa
kyntesi viilsi haavan
siitä vertani imen
että minulla
jotain sinusta
kevääni pimeydessä
laiturilla tässä
pitkän veden äärellä.
Erosi jälkeen
Tähän olet tullut
läpi monen kyynelsumun
kivistä polkua
vanhaa sinistä taivaalta tähyillen.
On kujilla varjoissa keinuneet
raskaat oksat pihlajain
On mereltä käynyt viima
kukkia kylmettäen.
Vaan jo aurinko kiipeää
metsän portaita
ja tulee joutsenten aika
lentää pareittain
yli sulaneen maan.
Hyvää yötä Mona
Valon polkua liu’uit
leikkipaikkaan pehmeään.
Jäit uneesi kauneimpaan,
niin on tapana enkeleillä
nostaa täältä pieni pois.
Meille pitkämatkalaisille
tulee aika ymmärtää
miks kielo kasvaa kesän
ja koivu yli talvien loimuttuu.
Hyvää yötä Mona
sanomme me heräämään tottuneet
mutta Mona jäi uneensa kauneimpaan.
Me täällä herätään huomaamaan,
totuutemme on unta vain
ja uni voi totta olla.
Hyvää yötä Mona,
täällä me tähtiin tähyämme
jälkiä sinusta
ja sillä aikaa enkeleitä
polviamme hipaisee.
Hyvää yötä Mona
nyt kynttilöin
pian hyvää päivää Mona kukkasin.
Elämä elokuussa
Kasteen paljastama hämähäkinseitti
tunnustelee heräävän tuulen kylkeä.
Pisaroi syreenin lehdillä,
Hymykuopissa kyyneleitä
elokuussa.
Syyspuisto
Sumussa yskii korppi
ja portti on märkä.
Potilas ei auennut
runoni avaimella,
kiinnitän lintulaudan
hullujenhuoneen ikkunan taakse.
Katselen sitä sisäpuolelta
ja päiväkodin lapsia,
mitähän niistäkin tulee.
Jäätyttö
Sinne koville käytäville
mustien kulmien alle
taas sinut saattelin.
Sinä jääveistos
ja moni talttoineen valmis
lohkomaan palan
omaan janoonsa.
Paikallaan
Kivestä ponnistava vesi
on kirkkaimmillaan
ja synkän korven
sammal vihreintä.
Taipuu puuskassa rannan kaisla,
lumme kelluu
lepattavin lehdin,
ei repeydy juuriltaan
yhden kesäisen puuskan tähden.