Kojoottiklubi

 

on pakinamainen tarinakokoelma sydämellisemmässä Satakunnassa sijaitsevan Kitsalan Kojoottiklubin alkutaipaleelta jonain vuonna lähimenneisyydessä.

 

Kitsalan Kojoottiklubiin kuuluu joukko kyseenalaisia ja useinkin vastausta vailla olevia ongelma-aikuisia, jotka tekevät sitä hyvää mitä muut eivät huomaa tehdä ja yrittävät ratkoa niitä ongelmia, joita muut kiertävät kaukaa. Yhdessä ja erikseen he ottavat kantaa ja antavat lausuntoja. Esikuvaeläimensä tavoin he pystyvät älynsä avulla selviytymään sellaisista tilanteista, joihin viisas ei olisi koskaan joutunutkaan.

 

Pitkään lehdissä pakinoinut kirjallisuuden yllytyshullu sekatyömies joutuu nyt julkaisemaan ennen näkemättömistä teksteistään kirjan, joka saattaa sisältää jäämiä vinosta huumorista ja suorista lainauksista.

Kirja on myynnissä:
Gulf -huoltamo, Kokemäki, Kauvatsa
Olavi Peltonen, koti, auto, puh. 0400 738218 ja sp.
litera@wippies.fi
Tilaa sähköpostilla, 14 e /kpl
(Lähetys postipakettina, lasku mukan ja maksuaikaa on.)

Ote kirjasta:

Saatananpalvontaa salomailla

   

Mustakosken Aino soitti ja kysyi, onko meillä muita naaraskojootteja.    – Yksin olen minä ihminen, kaiken keskellä yksin, vastasin runoilijan sanoin. Aino sanoi tulevansa sitten miehensä kanssa.

                      Tulivat ja toivat termoskannullisen kahvia ja tuoretta pullaa. Ainon mies, Tauno katsasti kirjahyllyni, löysi siitä Päivän sana 1996 -kirjan, ilahtui ja syventyi hengelliseen tekstiin. Aino puhalsi mulle asiansa. Lehteen piti kirjoittaa vakavasta ilmiöstä:

 

Kitsalassa harrastetaan saatananpalvontaa

 

Ensimmäisen havaintoni tein keväällä Ruusurannassa. Miehet asensivat tynnyreitä laituriin ja pääjehu, taisi olla oikein noitatohtori, palvoi saatanaa rannalla. Se hyppi tasajalkaa ja kutsui paholaista apuun. Hänen mielestään kun homma tehtiin aivan persjalkaisesti.

                      Toinen varma todiste saatananpalvonnasta on juhannukselta Sääksjärven tienoilta. Rakkauden sumentamin silmin oli eräs nuorukainen poiminut armaalleen muutaman kukkasen Perälän Hanneksen pihamaalta. Siitäkös oli Hannes intoutunut noitumaan ja pientareellaan perkelettä palvomaan niin jotta matkasaarnaaja Toivo Kiihko oli pamauttanut mopollaan lepikkoon ja hänkin oli hetkeksi joutunut paholaismaiseen hurmostilaan.

                      Samalla seudulla oli samaan aikaan tanssaavia ihmisiä tanssipaviljongilla. Hotasen Esteri oli perinteensä mukaan mennyt ottamaan omasta pullosta ryypyt siihen puuseen takaiseen rinteeseen ja liukastunut  berhandilaiskoiran paskaan kummallakin jalallaan ja selän päällään. Siitä järven rannasta se onneton oli mennyt yhden vuokralaisen mökkiin korttia pelaamaan ja kyllä siellä oli paholaistakin suureen ääneen palvottu. Esterilläkin oli oikein tekohampaat ärräpäistä rouskuneet kun oli muuten viattomasti todennut, että kumma juttu kun paska haisee, oli yksin tai porukassa.

                      Saatananpalvonta pääsi tunkeutumaan jopa Kitsalan kesäpäivien markkinoille. Voitteko uskoa! Kyllä vaan vaikka juhlat muuten ovat ylevät ja siveät niin aina jostain lintukodon ulkopuolelta pääsee kärmes luikertelemaan seurojentalon pihaan. Kolmen henkilön paholaisseurakunta palvoi hartaasti perhanaa kun ei kaljatelttaa ollutkaan.

                      Mutta naurisvaras se vasta saatanaa palvoikin, oikein hihhulimaisin menoin. Oli ryökäle siitä muinaismuonakokeiluna tehdystä naurishaudasta napannut nauriin housuntaskuunsa ja taskussa reikä. Kyllä se huusi, voi herrainjumala että piti karmeata meteliä kun juoksi kaatopaikalle päin. Tiedä sitten mitä valitti mutta olisi ollut onnellinen nykyajasta, ennen vanhaan olisi naurisvarkaat  käräjäkivitetty ja hirtetty. Nyt se selvisi parin viikon voitelulla ja muulla hoitelulla.

                      Kitsalanjoen kansanuinnin yhteydessä kuultiin jos jonkinmoista perhananpalvontaa. Moni puhui rumia ja kiellettyjä. Vesi oli kylmää ja vilutti. Jotakin vilutti vielä telttasaunassakin ja oikein t-viivan kanssa. Tiedä sitten oliko se noituutta vai sitä elektroniikkaa ... vai mitä ne nyt kaupunkipaikoissa julkeasti harrastaa.

                      Syksymmällä kuultiin Mielijärven rannasta kovaa paholaisen palvontaa kun yksi kohno veti autollaan venettä maihin mutta köysi katkesi ja se löi suksiboksin katolta tuhannen pilhartsin päreiksi. Siellä oli mies huutanut kaiken henkimaailman olentoja ja lähtenyt sitten ajamaan kuin riivattu.

                      Näin talviaikaan saatananpalvonta tuntuu vaan lisääntyvän liukkaiden myötä. Siellä täällä ollaan kontillaan ja manaillaan. Tämä menee ihan kauheaksi. Onneksi meillä on täällä kirkko ja muutama kansaa oikeaan ohjaava kristitty, muun muassa minä Aino Mustakoski, joka tässä kirjoittavan edusmieheni välityksellä haluan lisäksi toivottaa parannusta kaikille lukijoille erityisesti Kitsalan syntisäkeille.

 

Näin naputtelin Ainon sanelun mukaan, enkä kiroillut niin kuin yksin kirjoittaessani. Koko kannullinen siinä meni kahvia ja pullat viimeistä murua myöten. Lupasin korjailla sisältöä muuttamatta ja lähettää lehteen.

                      – Kyllä se julkaistaan jos Luoja suo ja päätoimittaja sallii, sanoin.

 

Kirja on myynnissä:

Gulf -huoltamo, Kokemäki, Kauvatsa
Olavi Peltonen, koti, auto, puh. 0400 738218 ja sp. olavi.peltonen@pp2.inet.fi
Tilaa sähköpostilla, 14 e /kpl
(Lähetys postipakettina, lasku mukan ja maksuaikaa on.)