Mar-Vall MR Showman 07.02.91-17.02.2004
Isä Mar-Vall Augusti, emä Glen Elfred Cortina
Kasvattaja Mervi Martelius- Lehtonen Pukkila

Tämä pieni valkoinen Bichon Frise on muuttanut täysin käsitykseni pienistä koirista. Aikaisemmin kuvittelin ,että koiran pitää olla iso, mutta nyt olen saanut kokea, kuinka pieni koira voi olla pienuudessaan täyttä ainesta, niin viisas, ymmärtäväinen, puhumista vaille täydellisyyttä hipova persoonallisuus.

Aikoinaan Misterihän otettiin toiseksi koiraksi. Pienenä se oli hyvin nopea ja vikkelä käänteissään, meni jonkin aikaa totutellessa tämän pikakiitäjän vauhtiin.
Se oli aivan lelukoiran näköinen, ihailun kohteena, sitä nimitettiinkin paristokoiraksi, sohvalla pidettäväksi lelukoiraksi.

Misterihän otettiin pentueesta näyttelykoirana, mutta se ei koskaan kasvanut näyttelykoiran mittoihin.
Menimme suurella odotuksella ensimmäiseen pentunäyttelyyn Turkuun, uneksimme Misterin olevan Bis voittajan, mutta toisin kävi, se tuli viimeiseksi (lue viides). Olimme sitä mieltä ettei tuomari ymmärtänyt meidän koiran kauneuden päälle mitään.
Toisen kerran yritimme Outokummussa ja sieltä tuli kakkonen, olimme hyvin onnellisia siitä. Onneksi ei tullut kolmosta tai hylättyä. Tämä kunniakas näyttelyura loppui sitten tähän.

Misteri kävi tyttäreni Titan kanssa Junior Handler- kilpailuissa ja siellä tuli myös menestystä päättyen kilpailu voittoon Joensuussa.

Kerran se oli myös Moilasen Juhon kanssa voittamassa lapsikoirakilpailun Joensuussa.

Agilityä kokeilimme myös, mutta siitä ei tullut mitään, kun Misterin ei keskittynyt muuhun kuin esteiden merkkaukseen.

Naapurin iso koira joutui kerran ihmeissään vierestä katsomaan, kun Misteri kävi se nenän edestä makkaran varastamassa.

Tätä rotua sanotaankin sirkuskoiraksi ja temppuja meilläkin osataan, etenkin jos on herkkupala tiedossa.

Misteri on koko ikänsä kasvanut lammaskoirien parissa ja sen takia siitä on tullut uhmakkaan rohkea. Se luulee että se voi komennella samalla tavalla vieraita koiria kuin omia. Monta kertaa olen saanut olla hengenpelastajana, onneksi olemme selvinneet vain pelkillä mustelmilla. Jos vieras koira murisee Misterille on se heti ärisemässä takaisin.

Ukonilma, uutena vuotena raketit ja muut paukut saavat muuten niin rohkean koiran tärisemään pelosta.

Tamin kuoleman jälkeen Misteri sairastui virtsakiviin ja myös eturauhasvaivat tulivat mukaan kuvioihin. Nämä vaivasivat aina muutaman kerran vuodessa. Kun Misteri täytti kymmenen vuotta päätin että kivekset leikataan nyt pois, kun se on vielä muuten terve. Leikkaus onnistuikin hyvin ja sen jälkeen meni pari vuotta, ettei tarvinnut käydä eläinlääkärissä muuta kuin rokotuksilla.

Tänä talvena alkoivat köhimiset, pulauttelut ja lihominen, vaikkei ruokaa paljoa saanut. Eläinlääkärikin totesi ettei tuo ihan sika lihava ole. Tehtiin täydellinen ikätarkastus; veriarvot olivat hyvät, Rtg:ssä löytyi lievä keuhkoputken litistymä ja pyöreähkö sydän. Antibiootti kuurilla, kortisonilla ja furesiksella vaivat helpottuivat. Koirakin alkoi näyttää normaali painoiselta ja nykyään tarvitsee syödä vain puolikas Furesis päivässä. Edelleen käydään ostamassa eläinlääkäriltä virtsakivien takia omat muonat

Näön heikkenemisen huomaa siinä, kun se ei enää pimeällä tule rappusia alas, komentaa kylläkin vaativasti hakemaan itsensä.

Nykyään Misteri jaksaa vielä käydä samalla lenkillä muiden koirien kanssa, yöt se nukkuu meidän sängyssä. Onnelliset eläkepäivät kuluvat lammaskoiralaumassa, välillä hypitään kahdella jalalla Eemelin kaulassa ja käydään halimassa omaa lelukoiraa Lulua ( se pitää sitä tyttöystävänä).

16.2.04 illalla yhtäkkiä seisoit vain paikallasi, ruokaa et halunnut syödä ja olit apaattinen. Seuraavana yönä oksensit monta kertaa, vasta aamuyöllä rauhoituit nukkumaan. Aamullakaan ruoka ei maistunut ja kovasti janotti, mutta vesi ei pysynyt sisällä, vaan oksensit runsaasti. Tämä päivä vei voimasi, et jaksanut enää muuta kuin silmiäsi raottaa, mutta kiipesit vielä heikoilla voimillasi portaat ylös Samun viereen nukkumaan.
Eläinlääkärillä otetut verinäytteet osoittivat maksasi olleen lopussa. Mitään ei ollut tehtävissä. lääkkeillä olisi voitu jatkaa muutama päivä ja vaikea päätös oli tehtävä, en halunnut sinun kärsivän enää yhtään ja itsekkään en olisi jaksanut sitä katsoa. Meidän piti erota rakas ystävä, kyyneleet virtaavat silmistäni, Valtteri, Eemeli ja Severi nuolevat ne poskiltani pois.

17.02.2004 klo 16.00 nukuit ikiuneen sylissäni eläinlääkärin avustamana, pitkäaikainen rakas ystävämme on poissa.

Vielä silmäni etsivät sinua sängystä, pihapolulta korvat heiluen juoksemasta, kuusen juurelta maata potkimasta, pieniä tassunjälkiä lumihangesta. Pieni ruokakuppi on vielä altaassa odottamassa pesua ja pieni kaulapanta, remmi ja turkki eteisessä odottaa lenkille lähtijää, raskasta on niiden pois laittaminen.
Poissa on meidän suuri persoona, muistot jäi sydämiimme. Kiitos että olit meille olemassa. Kaipaamme sinua paljon.