INT& FIN& S& EST& LV CH, LVW-99
Blockhead’s Food Pattern 02.09.95- 30.06.08
Isä Ragglebarn Big Jim Colosimo, emä Blockhead’s Cute Succes
Kasvattaja Päivi Kakriainen, Mikkeli
Lonkat vasen B, oikea A
Kyynärnivelet vasen 0, oikea 0

Tässä vaiheessa olimme jo valmiit ottamaan toisen vanhaenglanninlammaskoiran ja tähän tuli mahdollisuus, kun Mikkeliin Päivin koiralle oli syntynyt yksi lupaavan oloinen pentu ja isä olisi sama kuin Benillä ja samalla tavalla pakastetusta spermasta keinosiemennetty.

Syksy oli taittunut jo talveksi, kun suuntasimme autolla Mikkeliin Valtterin hakuun.
Kotiin lähdettyä se oli eri mieltä mukaan tulosta ja olisi halunnut palata Päivin luo takaisin, mutta saimme kuitenkin neuvottelujen jälkeen ahdettua itsemme autoon.
Ensimmäisen puolen tunnin aikana Valtteri itki ääneen ikäväänsä minun sylissä ja sitten se äkkiä hiljeni ja se kietoi etutassunsa minun käden ympärille ja piti tiukasti kiinni koko loppu matkan. Tästä alkoi leimautuminen minuun-->todellinen mamman poika oli syntynyt.

Kesti monta vuotta kunnes Valtteri alkoi lähteä suosiolla muidenkin mukaan.
Näyttelyissä jouduin alusta alkaen itse esittämään sitä, kun se ei kerta kaikkiaan lähtenyt muiden vietäväksi.
Välillä narrasimme sitä, jäin joko piiloon tai olin koko näyttely ajan katsomossa, näin pääsi Tittakin välillä sitä esittämään.

Syksyn pentu joka keväällä ei muistanut, että olisi lumetonkin kausi. Talven se oli tottunut ulos tekemään tarpeensa lumihankeen ja keväällä kun kaikki lumet olivat melkein sulaneet oli Valtterilla vaikeuksia löytää kakkapaikkaa, mutta löytyihän yksi lumikasa-->
parvekkeelta.

Mieleisimmät saavutukset näyttelyistä ovat olleet: ensimmäinen sertti Helsingissä , ensimmäinen cacib Vaasassa, Suomen muotovalio arvo Helsingissä Olympiastadionilla, toinen cacib Tuusulassa ja INT Latviassa ja tietenkin useat ROP ja VSP sijoitukset, sekä Ryp sijoitus.

Mieleeni on jäänyt erikoisesti näyttely Kauhajoella –97 , kun Valtterin kanssa juoksimme ROP kehässä ja Valtteri huomasi kehän vierellä miehen , jolla oli samanlainen pusero päällään kuin Timolla oli sinä päivänä. Valtteri pyöräytti päänsä irti hihnasta ja meni sen miehen viereen istumaan ja minä juoksin tyhjän hihnan kanssa kehässä. Sanoin tuomarille ”I am sorry, moment” ja kävin Valtterin hakemassa kehän reunalta ja jatkoimme juoksuamme ja tästä kommelluksesta huolimatta olimmekin sinä päivänä vielä Rop.

”Näyttelypelihimo” iski näin meihin ja Valtterin kanssa tulikin käytyä monessa näyttelyssä, pohjoisin oli Jällivaara ja eteläisin Unkari-Itävalta. Rohkenimme lähteä omalla autolla ulkomaille ja meille se oli uusi seikkailu ja samalla turistimatkaa, saimme ihailla siinä sivussa uusia upeita maisemia.

Valtteri kävi Titan kanssa kolme kertaa Match show’ssa ollen punaisten Bis kakkonen ja Bis kolmonen ja sinisten Bis kakkonen.

Valtteri on ollut oppivainen ja tottelevainen. Toko alkeet ovat hyvin hallinnassa.

Valtterille NENÄ on hyvin tärkeä ruumiin osa, palloja , leluja pitää ”piipittää” ja etenkin tyttökoiria.

Erilaiset hajuvedet, etenkin tuomari saa pusun korvalle, jos hänellä on hyvä hajuvesimerkki.

Kielellä nenään lupsauttaminen, joka saattaa kestää useita minuutteja, etenkin öisin häiritsevä toiminta.

Hampaan pesusta Valtteri pitää myös, joskus töihin lähtiessä kiireessä on Valtterikin tullut nenä pystyssä viereen istumaan sen näköisenä, jotta hampaat siltäkin pitäisi pestä.

Vieraissa paikoissa se osaa suunnistaa takaisin lähtöpaikkaan. Esim. Unkarissa oli valtavan suuri leirintäalue ja siellä oli monta samanlaista käytävää vierekkäin, itsekin piti olla tarkkana ja katsoa käytävän numero missä auto oli. Ensimmäisen kerran Valtterin kanssa lenkiltä palattua se osasi suunnistaa suoraan omalle autolle.

Laumasta pidetään hyvää huolta, jos yksikin puuttuu , se on hyvin huolissaan, vahtii rappusilla niin kauan kunnes puuttuva on palannut.

Mamman ja papan työajat ovat tarkalleen mielessä, sillä se on aina vahtimassa rappusilla kotiin tulijan.

Piilopaikoista piilossa olija löytyy nopeasti.

Tunteellinen Valtteri, Benin kuoleman jälkeen Valtteri itki koko seuraavan päivän ( oli nähnyt Benin kuoleman). Kun Misteri leikkauksen jälkeen oli tokkurainen , oli Valtteri silloinkin hyvin hädissään ja itkeskeli.

Laulamisesta se pitää myös, etenkin yhteislaulusta mamman kanssa ja parasta olisi vielä nokkahuilun säestys.

Öisin käydään mamman ja papan välissä pienet unet nukkumassa ja oikeaoppisesti tulee aina Timon puolelta sänkyyn, ensi tassulla mäiskii Timoa reunemmalle, jotta paremmin mahtuisi,-->tietysti mamman annetaan nukkua rauhassa.

Valtteri mököttää aina mamman iltavuorojen jälkeen, mutta aamuvuorojen jälkeen ollaan iloisia kotiinpaluusta.

Sillä on myös voimakas paimennusvietti, jos se näkee ympärillä riehuvia koiria tai ihmisiä, sen omasta mielestä pitäisi mennä heti laittamaan ne järjestykseen, itse saa olla valppaana ja ajatuksen verran edellä ja olla varuillaan, ettei hihnassa tapahtuisi äkkinykäisyä.

Nykyään Valtteri viettää leppoisia eläkepäiviä poikien touhuja seuratessa.

Pari päivää ennen 12v syntymäpäivää alkoi sairastelu rajulla oksentelulla ja kuumeella, silloin ensimmäisen kerran säikähdimme lopun olevan lähellä. Siitä selvisimme lääkekuurilla ja nesteytyksellä ja dg oli gastriitti. Syksyn aikana muutaman kerran oli outoja oireita, yhtenä yönä et pysynyt pystyssä ja usein vaihtelit öisin nukkumapaikkaa. Vuoden vaihteen jälkeen kakistelu ja liman oksentelu lisääntyi aluksi oli kerran kuukaudessa lisääntyen kerran viikkoon. Vatsansuojalääkkeitä välillä syötettiin.
Maaliskuun alussa jouduimme taas turvautumaan eläinlääkäriin, ja silloin oli keuhkoissa tiheentymää ja nielurisat tulehtuneet, mutta sydän oli vahva. Tästäkin selvittiin lääkekuurilla.
Ylösnouseminen alkoi olla vaikeampaa liukkaalta lattialta.
Välillä vointi oli huonompi, mutta ihmeesti Valtteri sitten aina piristyi. Ruokahalut olivat hyvät, paitsi viimeisenä aamuna et enää syönyt ja lenkillä jaksoit käydä vielä edellisenä päivänä ennen kuolemaa. Vahinkoja sisälle ei tapahtunut kuin muutaman kerran.
Viikko aikaisemmin liman oksentelu lisääntyi ja aloitettiin lääkekuuri, nesteenpoistolääkkeet ja vatsansuojalääkkeet ja näillä Valtterin vointi kohentui huomattavasti, kunnes sitten romahti.
Viimeinen yö alkoi illasta liman oksenteluna veden juonnin jälkeen ja myöhemmin aamuyöstä tuli hengitysvaikeuksia ja rinnasta kuului rohinaa ja liman oksentelu lisääntyi ja aamulla ei ruokakaan maistunut.
Eläinlääkärillä rtg:ssä näkyi keuhkoissa tiivistymää, henkitorvi oli taipunut epänormaalisti ja sydän oli lopussa. Rinnan alueella saattoi olla kasvain.Verikokeissa tulehdusarvot olivat koholla, muut arvot hyvät. Meille jäi kaksi vaihtoehtoa, aloitetaan sydänlääkitys ja uusi antibioottikuuri ja näistä saattaisi olla apua tai sitten ei ja lopullinen päätös olisi kuitenkin pian edessä. Jouduimme tekemään sydäntä raastavan ratkaisun ja Valtterin elämä päättyi 30.6.08 klo 13.50 eläinlääkärin avustuksella 12v 10kk ikäisenä.
Meille jäi suunnaton ikävä suurta paimentajaamme, hiljaisuus ympäröi meitä, huomaa, että olet poissa. Pojatkin ovat tavallista vaisumpia. Kiitos kun saimme pitää sinua perheenjäsenä nämä vuodet. Nuku rauhassa ystäviesi Benin ja Misterin vieressä. Kaipaamme sinua kovasti.