PÄIVÄKIRJA
16.1.2011
16.1.2011      Ankkalammikon kuivatustyöt

Suomenruotsalaiseen älymystöön kuuluu monia merkittäviä henkilöitä. Olisi suorastaan omituista, jos niin ei olisi, kun ottaa huomioon satojen vuosien etumatkan koulutuksessa omalla äidinkielellä ja vielä nykyisinkin heidän valtavat taloudelliset resurssinsa. Kaiken lisäksi he saavat valtion kaikista kulttuurimäärärahoista edelleen 1,5-kertaisen määrän väestöosuuteen suhteutettuna. Puhumattakaan joukkotiedotusvälineistä, joita RKP, suomenruotsalaiset rahastot ja Ruotsi edelleen hallitsevat.

Jörn Donner kuuluu älymystöön, siitä ei ole pienintä epäilystä - näytöt riittävät. Sivistynyt hän ei ole, eikä hän ole siitä edes kiinnostunut - hänellä kun on varaa porsastella. Donner monien muiden suomenruotsalaisten kanssa kuuluu kuitenkin myös siihen porukkaan, jolla on täydellinen sokea piste pakkoruotsiin. He eivät yksinkertaisesti pysty tajuamaan, miksi suomenkielinen rahvas ei halua opetella ruotsia. Nämä Stenbäckit ja muut RKP:n nokkamiehet kiertävät milloin Ruotsissa, milloin Venäjällä kerjäämässä apua ruotsin kielen pakkosyöttöön suomalaisille ja kotouttamaan mamuja ruotsinkielisiksi. Thors kuskaa lentokonekuormittain tänne afrikkalaisia uusia fazereita korvaamaan entisten Keski-Euroopasta ja Englannista tänne tulleita ruotsinkielistyneitä teollisuussukuja.

Nyt kuitenkin maailma on muuttunut ja yhdessä ihmisiässä suomenkieliset ovat ajaneet kiinni ruotsinkielisten koulutuksellisen etumatkan ja jopa ajaneet ohi. Se on alkanut näkyä kaikilla yhteiskuntaelämän alueilla - ylimmässä johdossakin -sonnit on korvattu -nenneillä.

Tämä kaikki on tullut karvaana yllätyksenä suomenruotsalaisille, jotka kuvittelivat voivansa jatkaa porsasteluaan hamaan ikuisuuteen. Berliinin muuri kaatui, Neuvostoliitto hajosi ja moni muu ikuiseksi kuviteltu rakennelma on romahtanut.

Suomessa on menossa ylimitoitetun ruotsalaisuuden purkutalkoot ja ihan mukavasti ovat ankkalammikon kuivatustyöt edenneet.



28.12.2010     Viattomien päivä?

Järvenpään johtajien palkankorotuksista nousi kohu sopivasti joulupyhien alla. Kaupunginhallituksen äänestyspäätöksellä kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajan palkkoja korotetaan vuoden alusta 590 eurolla. Johtajan palkka nousee 6,9 % ja apulaisjohtajan 8,8 %. Hallituksen pöytäkirjaan on merkitty ”ei julkisuuteen”, jota kaupunginhallituksen puheenjohtaja pitää osoituksena hyvästä hallinnosta ja suhteesta henkilöstöön.  On selvää, että alati kasvavien tuloerojen Suomessa tuollaisen tiedon julkistaminen korotusten varsinaisille maksajille eli veronmaksajille on tulenarkaa tavaraa. Niinpä kaupunginhallitus päätti, että asiaa ei tuoda aktiivisesti julkisuuteen. Asian olisi voinut harkita toisinkin, sillä noin merkittävien korotusten pysyminen piilossa ei ollut odotettavissa. Nyt koko hommaan tulee salailun maku, haluttiinpa sitä tai ei.

Järvenpää ei ole yksin tämän ongelman kanssa. Professori Matti Wiberg ryhmineen tiedusteli 230 viranomaiselta ylimmän johtajan palkkaa ja vain 14 niistä noudatti julkisuuslakia antaen tiedon ilman lisäkysymyksiä, pitämättä tiedustelua tirkistelynä tai jopa suoranaisena kiusantekona. Julkinen organisaatio kuten Järvenpään kaupunki on olemassa vain asukkaitaan varten. Järvenpäänkin ehdottomasti suurin tulonlähde on asukkailta peritty kunnallisvero ja kiinteistövero. Näiden varojen strategisesta käytöstä päättää valtuusto, mutta esimerkiksi ylimmän johdon palkoista päättää paljon suppeampi kaupunginhallitus. Yksin tämän vuoksi kannattaisi huolellisesti harkita, kumpi on parempi; avoin tiedottaminen esittäen perustelut vai lyödä leima ”ei julkisuuteen”.

Tämä ei ole kannanotto johtajien palkankorotusten suuruuteen tai aiheellisuuteen, vaan yleisemmin asioiden esittämiseen, päätöksenteon avoimuuteen ja kuntalaisten oikeuteen saada tietää. Asian voi esittää jyrkemmin toteamalla, että suomalaisuuteen liitetty avoimuus on tyhjä käsite. Niin ei saa olla ja Suomen politiikassa kaivataan nyt suursiivousta. Järvenpäälläkin on aihetta pohtia käytäntöjään.

Heikki Tala

kaupunginvaltuutettu

Perussuomalaiset




14.11.2010      Isänpäivä ja PerusSuomalaiset

PerusSuomalaisilla on tarjota politiikan rämettyneisyyteen kyllästyneille vaihtoehto. Meillä ei ole tarvetta määritellä ketään keskeisimmiksi vastustajikseen, mutta ainakin Vihreät-deGrönat ja RKP ovat määritelleet PerusSuomalaiset keskeisimmiksi vastustajikseen.

Me persut tarjoamme siis vaihtoehdon:
1) Emme hyväksy tuloerojen jatkuvaa kasvua.
2) Haluamme hallitsemattomattoman ja mielettömän kalliiksi tulevan maahanmuuton järkeviin uomiin.
3) Suomen valtionvelan huikea kasvattaminen on saatava loppumaan.
4) Työnteon on aina oltava selvästi kannattavampaa kuin erilaisilla tuilla elämisen.
5) Kansan suuren enemmistön inhoamat pakkoruotsi ja virkamiespakkoruotsi on poistettava.
6) Kieleen perustuvat kiintiöt on poistettava - tasa-arvo kunniaan!

Emme yhtään ihmettele, että vanhoilla puolueilla on kauhea hätä, kun PerusSuomalaisten kannatus siirtyi toiselle kymmenelle prosentille (14,3 %). Olemme muuttuneet keskisuureksi puolueeksi ja mm. Tikkurilan markkinoilla kelpasi olla esittelemässä perussuomalaisuutta.
"Olen ikäni äänestänyt kokoomusta, mutta nyt takuulla äänestän perussuomalaisia". Seuraava sanoi, että "olen vakaumuksellinen demari, mutta nyt on harkinnassa puolueen vaihto". "Olen ollut nuoresta asti kepulainen, mutta nyt ääni tulee teille". Ja seuraava kertoi olevansa yrittäjä ja jättäneensä äänestämättä jo kymmenen vuoden ajan, mutta nyt varmasti äänestää persuja.

Vanhojen puolueiden kannattaisi vilkaista peiliin sen sijaan, että määrittelevät persut keskeisimmiksi vastustajikseen - se nimittäin sataa suoraan PerusSuomalaisten laariin.



1.11.2010        HBL ISKI VYÖN ALLE!
 Arvoisa päätoimittaja Hannu Olkinuora
Hufvudstadsbladet

Sain äsken puhelun Järvenpään kaupunginvaltuuston puheenjohtajalta Tapio Bergholmilta, joka oli kauhistunut HBL.n eilisestä kirjoituksesta minusta. Hän kysyi, että olenko todellakin yllyttänyt väkivaltaan? Täytyy sanoa, että kyllä olin minäkin hämmästynyt luettuani äsken e-lehdestänne eilisen "Tala är silver". Totta siinä on vain, että olen tosiaan arvostettu kansalainen täällä Järvenpäässä; kaupunginvaltuutettu, opetuslautakunnan jäsen, Rotary-klubin jäsen ja myös seurakuntavaaliehdokas sekä kansanedustajaehdokas ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Eikö HBL laisinkaan tarkista julkaisemiensa juttujen paikkansa pitävyyttä? Olen internetin alkuajoista alkaen tuonut nettiin tietoa suomenruotsalaisista, Rkp:n historiasta, maamme kielipolitiikasta sekä Manner-Suomessa että Ahvenanmaalla ja myös Ruotsin valtion toimista. Ja tietenkin olen yrittänyt perehtyä mahdollisimman perusteellisesti Ruotsin vallan, autonomian ajan ja itsenäisyydenajan kielipolitiikkaan ja ruotsinkielisten (myöhemmin suomenruotsalaisten) osuuteen siinä. Se kuva ei todellakaan ole kaunis.

Jos HBL katsoo, että tämä kriittinen suhtautuminen sallii julkaista asiayhteyksistään irrotettuja ja suoraan pätkittyjä osia lauseesta tai virkkeestä, jotta henkilöni voidaan saattaa ikävään valoon, niin totean vain teesejeni olleen tosi osuvia. HBL ja pakkoruotsin kannattajat haluavat esittää minut ruotsin kielen, Ruotsin ja suomenruotsalaisten vihaajana. Se ei todellakaan pidä paikkaansa. Puhun kohtuullisesti ruotsia, koska vuosien 1968-96 välisenä aikana olin Ruotsissa töissä 1½ vuotta; hammaslääkärinä Lindesbergissa ja kurssinjohtajana Pohjoismaisessa terveydenhuoltokorkeakoulussa. Jo keskikoulusta alkaen olen ollut läheisessä vuorovaikutuksessa suomenruotsalaisten kanssa ja lääkintöhallituksen ylilääkärinä ollessani esimieheni oli suomenruotsalainen Håkan Hellberg, josta sittemmin yllättäen tuli HBL:n päätoimittaja. Olen useaan kertaan sanonut, että jag har ingenting emot svenska språket som sådant, men jag skall göra min yttersta att tvångssvenskan avskaffas och att Finland blir ett äkta nordiskt land - och då gäller det officiellt enspråkighet.

Liitän tähän nyt tekstini alkuperäisinä perusteluineen. Onneksi olen suurimman osan nettikirjoituksistani tallentanut, koska on pelättävissä, että minua odottaa sama kohtalo kuin Radio 1:n toimittajakolumnistia Kirsi Virtasta, joka suomenruotsalaisia koskevan pakinansa johdosta on parhaillaan rikospoliisin kuulusteltavana peräti valtionsyyttäjän vaatimuksesta - "hets mot folkgrupp!

Edellytän, että HBL oikaisee virheelliset tiedot. Kohtuullista olisi, että lehti esittää julkisen anteeksipyynnön.

Heikki Tala
dosentti, ylilääkäri (emeritus)
http://www.simplesite.com/Tala
0400 607317

PS. Hassunkurinen yhteensattuma on, että FST5 pyysi minua tänään svenska dagenin ohjelmaan Tredje statmakten. Ehkä se nyt peruutetaan?


Vastine HBL:n artikkeliin 31.10.2010 "Tala är silver"

ALKUPERÄINEN TEKSTINI INTERNETISSÄ: "Jos Suomessa omaksuttaisiin samanlainen kielipolitiikka, jota Ruotsin kuningaskunta ja Ahvenanmaan maakunta edelleen harjoittavat suomenkielisiä kohtaan, niin se näyttäisi tällaiselta: "Turpiin vain jokaiselle lapsista vanhuksiin, jos uskaltavat puhua ruotsia päiväkodeissa, kouluissa, jalkapallokentällä, jääkiekkokaukalossa, dementikkolaitoksissa ja kaupungin virastoissa.”

Virkkeiden taustalla ovat uutiset Ruotsista ja Ahvenanmaalta, joiden mukaan mm. Upsalan kaupungissa suomenkielisiltä työntekijöiltä oli kielletty suomen kielen käyttö työaikana, myös tauoilla. SEURA-lehti julkaisi artikkelin ”kreivi” Lindgrenistä, joka työskenteli Ruotsissa myös dementikkojen hoitolaitoksessa, jossa häntä kiellettiin puhumasta suomea suomenkieliselle dementoituneelle vanhukselle. Haaparannalla jalkapallotuomari kielsi suomenkielisiä pelaajatyttöjä puhumasta kentällä suomea – vain ruotsi ja englanti olivat sallittuja. Useissa ruotsalaisissa jääkiekkojoukkueissa oli suomen puhumiskielto suomalaisille kiekkoilijoille, jotka oli ostettu joukkueisiin. Tämä kaikki 2000-luvulla!

Ruotsin historia suomalaisia kohtaan on julma ja verinen. Siitä on runsas tieteellinen dokumentaatio. Esimerkiksi suomenkielisten (”meänkieli”) ruotsalaislasten fyysinen pahoinpitely sai jatkui Ruotsin kouluissa 1950-luvulle asti ja henkinen pahoinpitely lastenkodeissa ainakin 1980-luvun jälkipuolelle. Suomalaisuuden Liitto julkaisee siitä kirjan "Ruotsin pitkä varjo", joka on parhaillaan taitossa.

Ahvenanmaan kielipolitiikasta voitaneen tässä yhteydessä esittää Ahvenanmaan entisen kansanedustaja lausunto TV1 Mot-ohjelmassa: ”Koko Ahvenanmaan itsehallintojärjestelmä perustuu syrjintään. Tää on aika yllättävä, mutta näinhän se on kaikkialla. Siis jotta vähemmistö voidaan suojella ja tässä mielessä ahvenanmaalaiset ovat vähemmistö Suomessa, niin tähän suojelukseen tarvitaan menetelmiä, erikoisjärjestelyjä, jotka syrjivät muita. Ja sitten järjestyksen ystävä totta kai kysyy ”saako syrjiä?”. Vastaus on kyllä, mutta saa syrjiä ainoastaan kahdella edellytyksellä. Ensimmäinen: että syrjintään on objektiiviset perusteet ja että nämä perusteet ovat laissa, siis lakitasolla määriteltyjä. Objektiivisuus-laintaso ensimmäinen, toinen , että näitä objektiivisia lakeja sovelletaan ystävällisesti, ei aggressiivisesti.”

ALKUPERÄINEN TEKSTINI INTERNETISSÄ: "Ruotsia ja ruotsalaisia on syytä vihata niin kauan kuin he eivät anna suomenkielisille samoja oikeuksia äidinkieleensä viranomaisissa kuin itse nauttivat täysin vastikkeetta Suomessa siirtomaavaltansa peruina. Ruotsi on suomenkielen suhteen kielisortovaltio ja se on sama asia kuin rotusorto."

Yllä oleva on alkuperäinen internetiin kirjoittamani virkepari. Viha on todellakin oikeutettua tällaisessa tapauksessa, jota edelleen tukee tuon ensimmäisen teesin perustelut. Yhä vielä 2000-luvulla Ruotsi kohtelee todella kurjasti omia suomenkielisiä kansalaisiaan.



1.10.2010         Historian tajua

Tänään posti toi Suomen Kuvalehden 39/2010. Sivuilla 16 ja 17 kerrotaan, että lehti ilmestyy nyt Suomen ensimmäisenä iPad-lehtenä. Näytenumeroksi on valittu 34/2010, joka sai suomenruotsalaiset piirit raivostumaan. Muistattehan sen kansikuvan, jossa keltaisen ankan punaisessa nokassa lukee "RUOTSINKIELISILLÄ ON LIIKAA VALTAA". Nyt se kansi on ikuistettu iPad-lehden ensimmäiseen näytenumeroon.


20.9.2010       Kirkollisvaalit 14.11.2010

Minua pyydettiin ehdokkaaksi Järvenpään seurakuntavaaleihin, enkä  löytänyt syytä, miksi pitäisi olla lähtemättä mukaan, kun olen  muutoinkin yhteisiä asioita hoitamassa. Meillä Järvenpäässä seurakuntapolitiikassa eletään kiikkerää aikaa, kun kirkkoherranvaali jakoi seurakuntaa pahasti. Minusta nyt on aika löytää yhteinen sävel, jotta suomalaiseen elämänmuotoon kuuluva evankelis-luterilainen uskonnollisuus voi koota ihmiset yhteen pohtimaan elämän tarkoitusta ja elämän jälkeistä arvaamaattomuutta.
Olen käynyt rankan koulun, kun yksi lastenlapsistamme sairastui leukemiaan vuonna 2001 ja menehtyi 8-vuotiaana vuonna 2005. Markus sanoi minulle, että hän menee lasten taivaaseen ja kysyi uskonko taivaaseen. Olin varmaan hieman epäröivä vastauksessani, jolloin Markus hyvin päättäväisesti sanoi, että hän uskoo! Sen jälkeen olen todennut, että en minä kuole, vaan ajan koittaessa menen Markuksen luokse.
Vaalipäivä on muutoinkin juhlapäivä - vaimoni Pirkon syntymäpäivä.

18.9.2010      Työryhmiä pukkaa

Suomenruotsalaiset ovat valjastaneet miljardien eurojen säätiönsä päättäjien, virkamiesten ja kansalaisten valistamiseen. Tässä ohjelma neljine strategiayksiköineen:

1)      Svenska nu -verkosto (Paavo Lipponen) vaikuttaa opettajiin ja oppilaisiin,

2)      Kaksikielisyyden puolesta -yksikkö  (Matti Vuoria) yrittää vaikuttaa elinkeinoelämään,

3)      Folktingetin ryhmän (Martti Ahtisaari) tavoite on vaikuttaa seuraavaan hallitusohjelman kieliasioihin,

4)      Magma-akatemia (Risto Penttilä) yrittää vaikuttaa päättäjiin, virkamiehiin ja muihin yhteiskunnan keskeisiin tahoihin.

 

Ja tässä 5. ryhmä (Björn Sundell)

Magma selvittää suomenkielisen keskustelun ruotsista (16.9.2010 HBL). Suomenruotsalainen ajatuspaja Magma on asettanut työryhmän selvittämään, miten suomenkieliset ovat keskustelleet lehdistössä ja internetissä ruotsin kielestä Suomessa viimeksi kuluneiden vuosien aikana. Tutkimusvastaava Björn Sundellin mukaan halutaan kuva siitä, mistä suomenkielisten kritiikki ruotsin kieltä kohtaan johtuu ja kuinka paljon näitä kriittisiä todellisuudessa on. Suomenkieliset puhuvat enimmäkseen pakollisesta ruotsista, kun taas ruotsinkieliset puhuvat oikeuksista. Yhtymäkohtia on siis vähän. Tarvitsemme enemmän ymmärtämystä toistemme maailmasta.

Tulosten odotetaan olevan valmiita vuodenvaihteessa.



29.8.2010      Leo Havukainen

antoi luvan julkaista kirjoituksensa, koska kaikille ei tule Helsingin Sanomia. Leo on kieliaktivisti, joka esiintyi mm. TV-ohjelmassa folktingin puheenjohtajan kanssa. Kas tässä:

Miten Suomella on varaa ruotsinkielisten erityiskohteluun?

Helsingin Sanomat 28.6.2010

 

Helsingin Sanomat julkaisi vastikään 10-osaisen ”Me puhumme ruotsia”-sarjan. Kirjoittajista kahdeksan oli ruotsinkielisiä ja kaksi suomenkielisiä. Ruotsinkieliset käsittelivät mm. historiaa, ruotsalaisuutta, kuntauudistuksia, vähemmistökielten asemaa ja ruotsia siltana Pohjoismaihin.

Kirjoitukset jättivät perin tunkkaisen jälkimaun. Niissä toisteltiin samaa vanhaa liturgiaa ruotsin tärkeydestä suomenkielisille. Mikäli sarjan tavoite oli ”pehmentää” suomenkieliset suopeiksi hallituksen ”tulevalle päätökselle” aikaistaa pakkoruotsi jo ala-asteen 6. luokalle, oli vaikutus täysin päinvastainen.

 

EU:n suositusten mukaanalle 20 prosentin kielivähemmistöt eivät voi edellyttää samanlaisia oikeuksia kielienemmistön kanssa. Ahvenanmaa ja Ruotsi ovat esimerkkejä siitä, miten kieliasiat tulisi Suomessakin ratkaista. Kuitenkin esimerkiksi kulttuuri- ja urheiluministeri Wallin, opetusministeri Henna Virkkunen ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen ajavat pakkoruotsia aikaistettuna ja pakollisena välittämättä suosituksista tai kansalaisten vaatimuksista.

Taloushistorian emeritusprofessori Erkki Pihkala kirjoitti (HS Vieraskynä 7.8.) tulo- ja varallisuuserojen taustoista ja syistä suomen- ja ruotsinkielisten välillä. Tuon kirjoituksen jatkeeksi haluaisin herättää kysymyksiä ruotsinkielisten taloudellisista etuisuuksista 2010-luvulla. Samaa aihetta käsittelee tuorein Suomen Kuvalehti.

 

Miten voi ollasallittavissa, että ruotsinkielisistä nuorista saa suorittaa yliopistotutkinnon puolet ikäryhmästä? (opetushallituksen julkaisu Koulutuksen määrälliset indikaattorit vuodelta 2006, s. 146). Yliopistokiintiöillä on pidetty keinotekoisesti ruotsinkielisten koulutustaso muun väestön tasoa korkeammalla. Tämä ja virkamiesruotsin kohtuuton painottaminen merkitsevät samalla ruotsinkielisille yliedustusta korkeimmissa hallintotehtävissä ja yritysjohdossa.  Koulutus- ja työpaikkaedut johtavat puolestaan parempiin ansioihin, elinolosuhteisiin ja luovat edellytykset jopa parempaan terveyteen.

 

Toiseksi, tiede-, taide- ja kulttuuriavustukset ovat euromääräisesti likimain samansuuruisia 5 prosentin vähemmistölle ja 92 prosentin enemmistölle. Svenska Kulturfonden jakaa ruotsinkielisille  90 prosenttia tukimäärärahoista ja loput suomenkielisille (HS 9.8.2008). Suomenkieliset yksityiset säätiöt jakavat tasapuolisesti apurahoja kielestä riippumatta. Valtion apurahoista (Opetusministeriön) jaetaan vuosittain 8 prosenttia ruotsinkielisille hakijoille (HS 9.8.2008). Miksi juuri kahdeksan  prosenttia?

 

Kolmanneksi,  opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa vuosittain valtakunnalliset liikuntajärjestöjen tuet. Finlands Svenska Idrott on tänä vuonna 10. suurin tuen saaja; (lähes yhtä suuri kuin Jääkiekkoliitto tai Hiihtoliitto ja) suurempi kuin Kuntoliikuntaliitto. (tiedot löytyvät ministeriön nettisivuilta). Miten kieli voi tässäkin asiassa olla niin merkittävä tekijä?

 

Ahvenanmaasai vuonna 2008 maakunnista suhteellisesti selvästi eniten valtion varoja. Valtion menot ahvenanmaalaista kohden olivat 13225 euroa, kun koko maassa asukasta kohden keskimäärin 6997 euroa (HS 14.4.2010). Ahvenanmaalla lapsilisät ovat Manner-Suomessa maksettuja lapsilisiä reilusti suurempia. Ahvenanmaalla ensimmäisestä lapsesta maksetaan 110 euroa ja Manner-Suomessa 100 euroa ja toisesta lapsesta 143 euroa ja vastaavasti 110,50 euroa (Kela.fi). Nämä Ahvenanmaata koskevat seikat eivät ole yhdentekeviä suomenkielisille, koska valtio tukee maakuntaa vaatimatta vastineeksi suomenkieliselle väestölle kunnallisia palveluita suomeksi.

 

Lopuksi, Ylen ruotsinkielinen ohjelmatuotanto vie Ylen yli 400 miljoonan euron kokonaisbudjetista noin 70 miljoonaa euroa eli 17 prosenttia. Väestöosuutta vastaava menoerä saisi olla vain noin 20 miljoonaa euroa. Kaksikielisyys maksaa. Mutta kuinka paljon, sitä ei tiedä kukaan. Eduskunta lupasi selvittää kaksikielisyyden kustannukset kielilain valmistelun yhteydessä, mutta työ jäi kesken. Tärkeä ja hyvin keskeinen kysymys kansanedustajillemme kuuluu: Miten Suomella voi olla varaa  ruotsinkielisten erityiskohteluun?

 

Leo Havukainen

Mikkeli

 



16.8.2010     Lopun alkua

Uusimmassa kanava-lehdessä 5/2010 kaksi professoria, Matti Wiberg ja Fred Karlsson kirjoittavat otsikolla ”Ruotsin kielen käyttöala supistuu Suomessa”. Se on erinomainen lisä suomenruotsalaisten itkuvirsien pitkään viimeaikaiseen sarjaan (esim HS 10-artikkelia tänä kesänä). Professorit toteavat, että ”Ruotsin kielen asema on heikentynyt ja heikkenee edelleen. Kehitys johtuu sekä tietoisesta surkastuttamisesta että tehtyjen ratkaisujen ennakoimattomista seurauksista”.  Kirjoituksessa kerrotaan, miten suomenruotsalaisten optimismi kielensä säilymiseen on romahtanut lyhyessä ajassa.  Vuonna 1997 optimisteja oli 90 %, vuonna 2005 heitä oli 87 % ja vuonna 2009 enää 67 % (Svenska kulturfonden ja ÅA). Kirjoittajien mukaan oleellinen särö kielisuhteisiin syntyi ylioppilaspakkoruotsin poistamisesta vuonna 2004. Tämän asian ratkaisevaa merkitystä olen minäkin korostanut jo ihan 16.3.2004 tapahtuneen yli 40.000 suomenkielisen lukiolaisen joukkovoiman näytöstä alkaen, ja annoin siitä haastattelun seuraavana päivänä Ruotsin televisiolle. Mielenkiintoinen on Wibergin ja Karlssonin väite, että ”strategisista syistä esimerkiksi Suomen ruotsalainen kansanpuolue (RKP) ei juuri vaikeroi menetyksiä, sillä sehän merkitsisi, että pitkäaikainen hallituspuolue tunnustaisi epäonnistumisiaan”. Professorit ovat myös havainneet kokoomuksen sekoilut puoluekokouksen voitokkaassa pakkoruotsiäänestyksessä, jotka heidän mielestään ovat hämmentäviä. Kielivähemmistössä pelätään nyt kielilain avaamista, sanovat professorit. Eikä ihme, sillä suomenruotsalaisten itsensä laatima kielilaki oli alun alkuaan susi. Sen räikein ilmentymä on, että lain mukaan vain vankilat Suomessa ovat ”yksikielisesti suomenkielisiä ”- paitsi että ruotsinkielisille voidaan perustaa ja on perustettu omankielisiä osastoja. Wiberg ja Karlsson toteavat lopuksi, että ”Kaikkiaan ruotsin kielen asema on heikentynyt ja nähtävissä olevassa tulevaisuudessa edelleen heikkenee. Lopputulos on yhdistelmä tietoista ruotsin surkastuttamista ja käyttöalueen supistamista ja ennakoimatonta kielteistä sivutuotetta”. Tuohon on paha mitään lisätä, mutta lukekaapa koko viisisivuinen ”kanavan” artikkeli.

PS. Samassa lehdessä Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja Sampo Terho pohtii suomalaisuutta; ”Yhteinen, mutta yksilöllinen suomalaisuus 2010-luvulla”. Erittäin suositeltavaa lukemista sekin.



4.8.2010       Pitkän kaaren pääte

Äitini Sylvi Kerttu Tuulikki Tala (os. Tuomi) syntyi yhden huoneen ja keittiön tölliin vanhimpana lapsena 24.5.1916. Hän syntyi siis Venäjän keisarikuntaan hieman ennen itsenäisen Suomen syntyä. Vaatimattomista oloista hän raivasi tiensä arvostetuksi maatalon emännäksi, kunnallispoliitikoksi ja valittiinpa hänet suosituimmaksi äetsäläiseksikin. Hän oli Kiikan kunnan ensimmäinen palkattu kunnansihteeri. Hänestä tuli Yli-Talan emäntä vuonna 1938 vain 22-vuotiaana ja vuotta myöhemmin synnyin minä esikoisena. Saman tien alkoi YH ja Talvisota syttyi Neuvostoliiton hyökätessä pienen Suomen kimppuun. Isäni joutui rintamalle Kiikan komppanian vääpelinä ja äiti lottana leipoi valtavan määrän leipää armeijalle. Jauhoja ajettiin hevosilla Yli-Talalle 4.000 kiloa, joista pakarin isossa leivinuunissa paistettiin armeijan määräysten mukaisia nelikulmaisia ruisleipiä. Ikäviin velvollisuuksiin kuului myös kaatuneiden soturien veristen vaatteiden peseminen ja huuhtominen Kokemäenjoen avannossa hyytävässä pakkasessa. Itkien hän kertoi sitä työtä tehneensä. Pesun jälkeen luotien repimät manttelit paikattiin ja parsittiin seuraavien sotilaitten käyttöön.

Lapsikatras karttui ja lopulta meitä oli viisi; poika kummassakin päässä ketjua ja välissä kolme sisarta. Isäni veljet pääsivät opiskelemaan Helsingin yliopistoon ja olivat mukana nyrkein suomenkielistämässä sitä. Kaikki muut veljet suorittivat akateemisen loppututkinnon, mutta isä oli hulivili, joka lopulta sai tilan ja ryhtyi maanviljelijäksi. Isä oli mukana kaikissa kolmessa sodassa; Talvi- ja jatkosodassa sekä vielä Lapin sodan alussa Tornion maihinnousussa. Äiti kävi keskikoulun kolmessa vuodessa normaalien viiden asemesta, sillä rahaa ei kerta kaikkiaan ollut. Mummuni harteille oli näet jäänyt iso lapsilauma, kun vaari oli mennyt Amerikkaan ja jäänyt sille tielle. Äitiä jäi kaihertamaan opintojen keskeytyminen ja niinpä hän aikuisena aloitti lukion oppimäärän suorittamisen ja lopulta kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1960. Se antoi mahdollisuuden pitkäaikaisiin opettajantehtäviin lähipitäjien kouluissa kotitalon askareiden lisäksi.

Äiti pysytteli mukana ajassa ja vielä yli 90-vuotiaana opetteli tietokoneen käytön, internetin, sähköpostin ja Skypen. Vakava sairaus alkoi 3½ vuotta sitten, mutta hän taltutti jopa syövän ja eli täysipainoista elämää aivan viime kuukausiin asti. Eilen kuitenkin oli luopumisen aika ja hän nukkui ikiuneen lyhyen sairaalajakson päätteeksi.

Kaari on komea; Venäjän keisarikunnasta itsenäisen Suomen kautta Euroopan unioniin. Kuten amerikkalainen ystävämme sanoi ”She was a strong lady”.


17.7.2010       Kansanvallan päivä Sastamalassa

Tänään juhlimme kansanvaltaa Sastamalassa, eikä RKP ollut buuaamassa. Sastamalan Vammala aloitti tämän 17.7.1919 vahvistetun Suomen valtiomuodon juhlimisen vuonna 1992, kun itsenäinen Suomi täytti 75 vuotta. Monet merkkihenkilöt ovat pitäneet juhlapuheen ja tänä vuonna vuorossa oli EU-parlamentaarikko Timo Soini. Ennen hänen puhettaan minä sain pitää oman vapaa sana -puheenvuoroni. Se sai aivan yllättävän myönteisen vastaanoton ja torin täyteinen yleisö antoi mahtavat aplodit.

Näin puhuin:

Olen Heikki Tala ja synnyin Kiikassa vuonna 1939 – tai oikeammin Vammalan silloin upouudessa sairaalassa. Oppikoulun kävin Vammalassa, mökin rakensin Äetsään ja nyt sitten olen Sastamalan kaupungin jäsen. Niin maailma muuttuu. Sastamalan nykyinen alue on ollut monessa asiassa suomalaisuuden, suomen kielen ja muun suomalaisen hengenviljelyn uranuurtaja. Yksi tällainen avaus on Vammalassa aloitettu kansanvallan juhlinnan perinne Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlavuodesta alkaen. Mitä itse asiassa juhlimme? Juhlimme tasavaltaisen hallitusmuodon vahvistamista tasan 91 vuotta sitten, kun itsenäisen Suomen järjestyksessä toinen valtionhoitaja Kustaa Mannerheim viikon empimisen jälkeen vahvisti hallitusmuodon. Siitä oli käyty monenmoista kädenvääntöä siitä asti, kun Kaarlo Juho Ståhlbergin johdolla toiminut valiokunta oli sitä muokannut. Yksi kiistanaihe oli kielikysymys – yksi virallinen kieli vai myös ruotsi mukaan. Ståhlberg kirjoitti kolmeen ensimmäiseen luonnokseen suomen kielen ainoaksi viralliseksi kieleksi ja myös Mannerheim kannatti sitä kansakuntaa yhdistävänä tekijänä. Ruotsinkielisten taloudellinen ja myös hallintovalta oli kuitenkin vielä murtumaton ja Suomesta tuli virallisesti kaksikielinen. Seurauksena oli katkera kieliriita, kun suomenkieliset kokivat jääneensä toisen luokan kansalaisiksi. Maassa ei ollut esimerkiksi ainuttakaan suomenkielistä yliopistoa, ennen kuin kansalaisten keräysvaroin perustettiin vuonna 1922 toimintansa aloittanut Turun suomalainen yliopisto; nyt sekin on Turun yliopisto – Åbo universitet. Viime sotien jälkeen RKP nousi vaa’ankieleksi ja on kaikissa hallituksissa huomattavan suurella yliedustuksella ajamassa pakkoruotsin laajentamista sekä keinotekoisen ja erittäin kalliin virallisen kaksikielisyyden jatkamista.

Vuonna 1906 perustettu Suomalaisuuden Liitto otti heti kieliasian ohjelmaansa. Liitolla oli keskeinen asema suomen kielen aseman nostamisessa 1920- ja 1930-luvuilla erityisesti Urho Kaleva Kekkosen puheenjohtajakaudella. Sotien jälkeen toiminta jatkui säästöliekillä, mutta vuonna 1988 kieliaktivistit ottivat liiton johtaakseen. Tutkimukset vuodesta 1990 alkaen osoittavat, että kaksi kolmasosaa suomalaisista haluaan ruotsin kielen opetuksen valinnaiseksi. Kansanvaltaa ei kuitenkaan ole haluttu toteuttaa ja vain kuukausi sitten kokoomuksen puheenjohtaja käveli puolueensa korkeimman päätöksentekoelimen päätöksen yli pakkoruotsiasiassa. Tilanne on kuitenkin viimeksi kuluneiden parin vuoden aikana täydellisesti muuttunut. Nyt puhutaan jo televisiossa ja muussa mediassa siirtymisestä viralliseen yksikielisyyteen, joka on kaikissa muissa Pohjoismaissa valtiomuodosta riippumatta vallitseva.
Suomalaisia on satoja vuosia hallittu ruotsin kielellä. Jopa Venäjän vallan aikana voimassa oli Kustaa III hallitusmuoto vuodelta 1772 ja hallintokieli oli ruotsi. Vuoden 1919 hallitusmuotoon yritettiin siis saada vain suomi viralliseksi kieleksi. Nykyisessä perustuslaissa ruotsin asemaa on edelleen vahvistettu, mutta pää on tullut vetävän käteen. Vuonna 2004 tapahtui ratkaiseva käänne, kun yli 40.000 suomenkielistä lukiolaista järjesti valtakunnallisen joukkovoiman näytön ja ylioppilastutkinnossa ”toisen kotimaisen kielen” kokeesta tuli valinnainen. Poliittinen eliitti vannoo edelleen pakkoruotsin ja virallisen kaksikielisyyden nimeen, mutta kansan enemmistön tahdolle ja kansanvallalle se ei pitkässä juoksussa mahda mitään. Oikein hyvää kansanvallan päivää kaikille sastamalalaisille!


16.6.2010           Kokoomuksessa kohisee

Vanhojen puolueitten johtajat ovat nyt yhä ahtaammaksi käyvässä raossa tässä kielikysymyksessä. Kun Suomen nykyistä valtiomuotoa rakennettiin vuonna 1919, niin ensimmäisen perustuslain kirjoitti Kaarlo Juho Ståhlberg, josta tuli Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti. K J kirjasi lain ensimmäiseen luonnokseen suomen kielen ainoaksi viralliseksi kieleksi. RKP:lle se ei sopinut. Olivathan suomenruotsalaiset voittaneet sisällissodan ja heillä oli hallussaan maan koko talouselämä, hallintokoneisto ja huomattava koulutuksellinen etumatka (Suomessa ei ollut tuolloin ainuttakaan suomenkielistä yliopistoa). Ruotsinkielisten osuus väestöstä oli n. 15 %. Niinpä Ståhlberg sai laiskanläksyksi peruslakiluonnoksensa. Mutta sen verran jääräpäinen hän oli, että vielä kahteen seuraavaankin luonnokseen hän kirjoitti vain suomen kielen viralliseksi. Suomenruotsalaisten painostus johti lopulta siihen, että myös ruotsista tehtiin virallinen kieli. Sen jälkeen laadittiin erillinen kielilaki (1922), jossa kunnan kaksikielisyyden rajaksi tuli 10 %. Sen jälkeen lakia on muutettu jatkuvasti ruotsinkielisten määrän ja väestöosuuden vähentyessä ja vuonna 2000 tuli voimaan uusi mullistava kielilaki, joka teki koko maasta virallisesti kaksikielisen. Lain kirjoitti suomenruotsalainen kielilakikomitean pääsihteeri Sten Palmgren, jolle Ruotsinkielisen kansakoulun ystävät antoi siitä hyvästä 10.000 euron palkinnon. Laki osoittautui alusta alkaen sudeksi ja on aiheuttanut jo monia ongelmia. Ministerit joutuivat kävelemään sen yli heti tuoreeltaan, kun yhtäkkiä tuhat poliisia oli joutumassa työttömiksi puuttuvan ruotsin kielen todistuksen takia.

RKP:n lähes 10 vuotta jatkunut jarrutus ylioppilastutkinnon rakennemuutoksessa sai 16.3.2004 Suomen Lukiolaisten Liiton maljan vuotamaan yli ja yli 40.000 lukiolaista järjesti valtakunnallisen joukkovoiman näytön. Seurauksena oli pikavauhtia tehty lukiolain muutos, joka muutti "toisen kotimaisen kielen" kokeen valinnaiseksi. RKP joutui paniikkiin ja Ruotsin suurimmissa päivälehdissä ihmeteltiin, ettei kukaan - eivät edes Ruotsin uusnatsit (!) - olleet reagoineet asiaan. No, pian Ruotsin valtio tuli rahoineen Suomeen ja käynnisti "svenska nu" projektin, jonka tuloksena Suomen kaikki äidit saavat Kelan äitiyspakkauksessa propagandakirjasen "Ge ditt barn en gåva - Annan lapsellesi (ruotsin kielen) lahja". Paavo Lipposelle suomenruotsalaiset säätiöt antoivat 8.000 euroa, koska hän suostui "svenska nu" projektin vetäjä.

Nyt kuitenkin pää on tulossa vetävän käteen. Suomessa on alettu melko avoimesti puhua siirtymisestä viralliseen yksikielisyyteen, joka on vallitseva kaikissa muissa Pohjoismaissa. Pakkoruotsi on joutunut erityisesti nuorison hampaisiin ja se takaa, että jatkossa ruotsista tulee valinnainen oppiaine muiden vieraiden kielten joukossa.
Kokoomuksen puoluekokous ei enää ollut "heikko signaali", vaan muutos on todellinen. Elinkeinoelämän keskusliiton ja Kuntaliiton kannat pakkoruotsia vastaan edustavat raskainta sarjaa tässä muutoksessa. Suomen ruotsalaistamisyrityksillä on valtavan pitkä historia, mutta nyt näyttää siltä, että Suomesta tulee aito ja tasavertainen Pohjoismaa - yksi viidestä. Onhan suomen kieli Pohjoismaiden toiseksi puhutuin kieli - ja muuten Ruotsin ylivoimaisesti suurin, ikivanha vähemmistökieli. Ruotsissa suomi on vihdoin viime kesänä saanut kansallisen vähemmistökielen aseman. Niinpä Suomessa ruotsi ansaitsee kansallisen vähemmistökielen aseman - ei vähempää muttei myöskään enempää.


8.6.2010            Ulkomaankauppa ja kielet

Viikko sitten Elinkeinoelämän keskusliitto julkisti kannanottonsa Suomen tulevaisuudelle tärkeistä kielistä ja vaatii pakkoruotsista luopumista. EK on tehnyt asiasta tutkimuksen ja osaa myös tulkita ulkomaankauppatilastoja. Onhan päivänselvää, että englanti globaalina kaupan kielenä on suomalaisille elinehto. Se onneksi näkyy siinäkin, että vaikka englanti ei ole pakollinen koulussa, niin yli 90 % valitsee sen ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi.

Venäjä on jo nyt Suomen suurin kauppakumppani ja kauppa on tuontivoittoista. Niinpä on erityisen suuri tarve koulutta venäjää sujuvasti osaavia kauppiaita naapurimme jättimarkkinoille.

Saksan kanssa kauppa on lähes yhtä suurta kuin Venäjän kauppa ja sekin on tuontivoittoista. Siis tarvitsemme sujuvia saksan osaajia lisäämään vientiä sinne. On hyvä muistaa myös, että saksa on Euroopan puhutuin äidinkieli - Saksa, Itävalta ja EU:n ulkopuolinen Sveitsi.

Ruotsin kanssa vienti ja tuonti ovat tasapainossa ja se on kolmanneksi suurin kauppakumppanimme. Eli se 30 %, joka opetushallituksen tutkimuksen mukaan on kiinnostunut ruotsin kielen opiskelusta plus ruotsinkielinen 290.000 hengen vähemmistö riittävät mainiosti asioiden hoitoon Ruotsin suuntaan.

Kiinan kauppa on kehittynyt valtavasti viime vuosina ja suomalainen teollisuus on myös muuttamassa tuotantoaan yhä enemmän sinne. Johtopäätös on selvä - mandariinikiinan osaajia tarvitaan valtavasti enemmän kuin heitä on nyt.

Ranska on pysynyt meille aika vieraana ja se näkyy myös kauppatilastossa. Asiantilan parantamiseksi on syytä kouluttaa riittävästi ranskan osaajia.

Yhteenveto suomalaisten kieltentarpeesta:
1) englanti, englanti, englanti
2) venäjä, venäjä
3) saksa
4) mandariinikiina
5) ranska
-
10) ruotsi

Tuohon samantapaiseen luetteloon päätyi tutkimuksensa perusteella myös EK, jonka pöytäkirjat vielä 1927 kirjoitettiin ruotsiksi. Niin muuttuu maailma, Eskoseni!

21.4.2010          PAKKORUOTSIA RADIO VEGASSA

Hei!

Terveisiä Radio Vegan "Slaget efter tolv" -ohjelmasta, jossa tänään pohdimme pakkoruotsin tilannetta (kolme pakollisuuden kannattajaa ja yksi kielivapauden airut). Ei tullut maailma vielä tälläkään ohjelmalla valmiiksi pakkoruotsin osalta. Jotenkin hämmentävältä tuntui, että RKP:n kaupunginvaltuutettu nappasi ohjelmassa Hitler-kortin esiin?

Tuntijakoryhmän tilaama haastattelututkimus tulevaisuuden koulusta on mielenkiintoinen. Ja aivan erityisen kiintoisaa on todeta, että pääjohtaja Timo Lankisen kuvalla varustettu esite on vain på svenska. Myös ensimmäisessä kuvassa osasuurennos osoittaa kieleksi ruotsin. Tehtiinkö kysely kaikille 58.000 oppilaalle vain ruotsiksi?

Erityisen jännittävää on, että ruotsin kieli jo näissä yleisissä taulukoissa erottuu omaksi omituiseksi oppiaineeksi. Näin on ollut niin kauan kuin peruskoulun oppilailta on kysytty aineiden tärkeyttä/tarpeellisuutta ja toisaalta niiden kiinnostavuutta. Koululaisilla on uskomattoman terävä kyky oivaltaa aineiden tärkeys ( tärkeimmiksi arvioitiin 1. matematiikka, 2. englanti, 3. äidinkieli, 4. kielet, 5. yhteiskuntaoppi; ja turhimmiksi 1. uskonto, 2. ruotsi, 3. liikunta, 4. kuvaamataito, 5. perhekasvatus). Ikävimmän oppiaineen 1-sijan sai ruotsi! (Opetushallitus 1995).

Nyt julkaistun kyselyn alustavat tiedot kertovat edelleen karua kieltään ruotsin kielen poikkeuksellisesta asemasta kieltenopetuksen kokonaisuudessa. Opetushallituksen KIMMOKE-raportissa valitetaan, että oppilailta puuttuu motivaatio ruotsin opiskeluun. Siinäkin se on omassa kategoriassaan. Motivaation puuttuminen on luonnollinen seuraus siitä, että ruotsin kieltä ei enää koeta tarpeelliseksi eikä tärkeäksi. Pakon lisääminen ei motivoi, vaan lisää vain aggressioita ruotsia kohtaan.

Tuntijakoryhmässä on väännetty kättä nimenomaan ruotsin asemasta tulevassa tuntijaossa. Pakkoa on tarkoitus tiukentaa varhentamalla ruotsin opetusta. Tulee vain mieleen, että tarkoitus ajaa asia umpikujaan? Kenen etua se palvelee? Jos opetushallituksen selvitysten mukaan 30 % koululaisista on motivoitu opettelemaan ruotsia, eikö se riitä kaikkii mahdollisiin ruotsinkielisiin tarpeisiin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa (?), Tanskassa (??) ja Islannissa (???).

Eikö olisi vihdoinkin aika saattaa Suomen kielipolitiikkaa muiden Pohjoismaiden mukaiseksi, niin että vain enemmistön kieli on virallinen? Se on ainoa kestävän kehityksen politiikkaa. Pakkotoimien jatkaminen ja pakon lisääminen tulee varmuudella johtamaan seuraamuksiin, jotka eivät ole kenenkään etu.


27.3.2010          AVANTGARDISTIT

Olen liittynyt avantgardisteihin, jotka tekevät kaikkea mahdollista suomalaisvalmisteisella monitoimikoneella AVANT. Ostin sarjan pienimmän eli Avant 218. Laite on nelivetoinen ja jokaisessa pyörässä on oma hydraulimoottori. Hankin laitteen metsätöihin ja nyt alkuun palstan ennakkoraivaukseen. Avantien omistajat ovat perustaneet ihan oman nettiplaneetan;   http://avantplanet.com/F1/index.php

Haen Avantin Ylöjärveltä Avant tecnon tehtaalta pääsiäisen jälkeisellä viikolla, mutta nyt jo sormet syyhyävät päästä puikkoihin. Avantistit ovat hieman samanlainen uskonlahko kuin Subaru-kuskit. No minä olen molempia. Ensi kesä meneekin näillä näkymin metsätöissä – kivaa vaihtelua kielitaistelun lomassa.


23.2.2010         Sopeutumisvaikeuksia ja kieliongelmia

Kokoomuksen nuorten liiton puheenjohtaja Wille Rydman (24) arvostelee 23.2.2010 Helsingin Sanomissa maahanmuuttopolitiikkamme peruslinjoihin kuuluvaa monikulttuurisuuden korostamista - se on hänestä väärin. Kun maahanmuuttajat sijoitetaan suurina joukkoina lähelle toisiaan, he eivät integroidu (yhdenny, eheydy sivistyssanakirjan mukaan) suomalaiseen yhteiskuntaan. Näin he säilyttävät oman kulttuurinsa käyttäytymistavat.

Rkp vastaa nykyisin Suomen maahanmuuttopolitiikasta ja menettelee juuri yllä kuvatulla tavalla. Maahanmuuttajat sijoitetaan Itä-Helsinkiin, Vantaalle ja Närpiöön. Tavoite Rkp:n Kasnaisten manifestin mukaan on, että joka neljäs maahanmuuttajat valitsee ruotsin ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi (nyt yhtäkkiä ruotsi ei enää olekaan kotimainen kieli, vaikka maahanmuuttajien pitäisi nimenomaan kotoutua!). Suomenruotsalaiset itse ovat esimerkki porukasta, jotka eivät satojen vuosienkaan aikana ole yhdentyneet tai eheytyneet suomalaiseen yhteiskuntaan. Heidän valttinsa on siinä, että Ruotsin miehitysvallan aikana he nousivat johtaviin asemiin, joita heille edelleen pidetään yllä keinotekoisella kaksikielisyydellä ja lisäksi suomenkielistä enemmistöä (91 %) kiusataan pakkoruotsilla peruskoulusta yliopistotutkintoihin.

Kun Henna Virkkusesta (kok) tuli opetusministeri, niin lehdissä ihmeteltiin, että ruotsia osaamaton henkilö pääsi opetusministeriksi. Tätä velkaa hän nyt maksaa kannattamalla Rkp:n vaatimusta aikaistaa pakkoruotsi alkamaan jo peruskoulun 5. luokalta. Virkkunen perustelee kantaansa sillä, että näin kaikki johtopaikat eivät menisi kaksikielisille Suomen ruotsalaisille. Tässä on kuitenkin paha optinen virhe. Jokainen valtion ylemmässä hallinnossa oleva tai ollut tietää kokemuksesta, että ruotsin kieltä viran hoitamisessa ei tarvita. Jokaisessa virastossa on ruotsia taitava kääntäjä. Virkamiespakkoruotsi meillä on vain parhaiden virkojen avaamiseksi ruotsinkielisille - eräänlainen feodaali- tai rälssioikeus.

Ainoa järkevä ratkaisu on, että Suomi siirtyy pohjoismaiseen kielilainsäädäntöön, jossa suuren enemmistön kieli on ainoa virallinen kieli (näin on Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Islannissa). Pohjoismaiden ainoa todellinen yhteinen kieli on englanti. Se näkyy mm. siinä, että Pohjoismaiden neuvoston nuoret ottivat englannin työkielekseen jo pari vuotta sitten (”Siperia opetti” eli herättiin todellisuuteen).

Pakkoruotsi tässä yhtälössä on toisarvoinen, sillä se poistuu automaattisesti virallisen yksikielisyyden mukana. Tosin sen poistaminen auttaa kyllä viralliseen yksikielisyyteen pääsemisessä. Onneksi nyt jo Perussuomalaisten nuoret ovat ottaneet tämän asian esille ja antoivat siitä julkilausuman viime vuonna Aleksis Kiven päivänä Vaasassa (runsaasti symboliikkaa!).
Kyllä suomalaisten rasitteeksi riittäisivät Suomen ruotsalaiset, jotka eivät integroidu, vaan ovat sijoittuneet suurina joukkoina parille rantakaistaleelle, Kauniaisiin ja Eiraan omiin sisäänlämpiäviin kulttuuriympyröihinsä, jonka ylläpitämiseksi heillä on 30 % koko Suomen verovapaasta säätiövarallisuudesta ja lisäksi väestöosuuteen nähden valtava ylimitoitus valtion kulttuurimäärärahoista, Ylen budjetista ja kaikesta muusta yhteisestä hyvästä.

Erilaisista leimoista huolimatta jonkun suomalaisen on uskallettava tuoda nämä asiat julkisuuteen ja siihen olen onnen omiaan (mm. Vasabladetin pääkirjoituksessa minua nimiteltiin fasistiksi). Kuusi vuotta Suomalaisuuden Liiton puheenjohtajana ja yhteensä 21 liiton johto- ja asiantuntijatehtävissä on tuonut valtavan määrän tietoutta näistä asioista. Moni muukin kyllä tietää, muttei uskalla avata suutaan. Helsingin Sanomissa oli muutamia vuosia sitten koko sivun artikkeli suomenruotsalaisuudesta ja siinä muuan Suomen ruotsalainen tokaisi, että ”hurrin pelko on viisauden alku”. Ehkä siihenkin vähitellen tulee muutos, niin ettei 91 prosentin enemmistön tarvitse pelätä 5 prosentin vähemmistöä. Aika näyttää!

 


15.2.2010

           Miksi englantia?

    Lehtiuutisissa kerrotaan, että Suomessa ei enää arvosteta monipuolista kielitaitoa. Uutisen mukaan monet uskovat englannin ja kotimaisten kielten (huomaa monikko!) taidon riittävän.  Ongelma on jo tuossa sisään kirjoitettuna; koulujen ohjelma sisältää äidinkielen lisäksi kaksi vierasta kieltä, joista toinen lähes kaikkien valitsema englanti ja toinen lailla pakolliseksi säädetty ruotsi. Päättäjät ovat hirttäytyneet ruotsiin historiallisista ja poliittisista syistä.

    Kaikissa muissa Pohjoismaissa enemmistön kieli on ainoa virallinen kieli, ja englanti on ensimmäinen vieras kieli kouluissa. Suomessa ainoa pakollinen vieras kieli peruskoulusta yliopistoon on ruotsi. Se on itse asiassa ainoa oppiaine, joka on pakollinen kaikissa opintojen vaiheessa. Näin on, vaikka käytännössä ruotsin tarve Suomessa on jo hyvin vähäinen. Valtion koulutuskomiteoiden pitkäaikainen puheenjohtaja, professori Erkki A. Niskanen sanoikin osuvasti, että valtiovalta on sulkenut suomalaiset nuoret kahden kääpiökielen häkkiin.

    Olen ollut yli 30 vuotta YK:n maailman terveysjärjestön WHO:n töissä viidessä maanosassa, joissa kaikissa on erilaiset valtakielet. WHO:n viralliset kielet ovat arabia, englanti, espanja, kiina, ranska ja venäjä. Työkielet ovat kuitenkin englanti ja ranska, joista englanti on aivan ylivoimainen ykkönen. Tämän ovat suomalaiset tajunneet ja lähes kaikki valitsevat englannin, vaikkei se ole pakollinen.

    Oikea ratkaisu kielitaidon monipuolistamiseen on poistaa ruotsin kielen pakollisuus. EU suosittelee kaikille eurooppalaisille äidinkielen lisäksi kahta muuta kieltä. Suomessa se tarkoittaa vielä tänään suomea, englantia ja ruotsia. Tässä yhtälössä ruotsi on muutettava valinnaiseksi, kuten suomalaisten ehdoton enemmistö monien tutkimusten mukaan haluaa.  Englantiakaan ei pidä panna pakolliseksi, vaan jotkut voivat ottaa ensimmäiseksi pitkäksi vieraaksi kieleksi jonkun muun. 
    Opetusministeriön kieltenopetusta selvittävä työryhmä (KIEPO) esittikin jo kolme vuotta sitten vaihtoehtona, että oppilaat saisivat itse valita ne kaksi vierasta kieltä, jotka kuuluvat opintopolkuun. Se on ainoa kestävä ratkaisu. Käytännössä lähes kaikki edelleenkin ottaisivat englannin, mutta toisen vieraan kielen opinnot hajautuisivat muihin tärkeisiin kieliin, saksaan, venäjään, ranskaan, ruotsiin, mandariinikiinaan, jne. Kielelliset lahjakkaat voivat tietenkin ottaa vaikka kuinka monta muuta kieltä, mutta useimmille taatusti riittää äidinkieli ja kaksi vierasta kieltä.

 


10.2.2010    Tasan ei käy onnen lahjat,

se luojan sääntö on! Kepu ressukka kerää varoja niin, että 'osa oli kerätty vähävaraisilta vuokralaisilta "säädöksiä korkeammilla" vuokrilla' (Uusi Suomi 8.2.). RKP:llä ja suomenruotsalaisilla säätiöillä taas on niin paljon rahaa, että puoluejohtaja, ministeri Stefan Wallin asuu säätiön asunnossa käypää hintaa alemmalla vuokralla. Samoin edellinen korkeimman oikeuden presidentti Leif Sevón, jolle löytyi majapaikka Kaivopuistosta "ujoille ja köyhille" ruotsinkielisille tarkoitetusta säätiöasunnosta. Suomen ruotsalaisuuden rahavirroista oli uutinen: "Gyllenbergin säätiön mukaan vuokralaiset maksavat hieman markkinahintoja halvempia vuokria." "Puhtaat paperit" PRH:lta ei tarkoita vuokrien kohtuullisuudesta yhtään mitään. Virasto vain katsoo, että tuotto on riittävä. Suomen ruotsalaiset lihottavat rahastojaan ja säätiöitään suomenkielisten veronmaksajien rahoilla ja homma menee esimerkiksi niin, että ahvenanmaalainen varustamo kinuaa "merenkulkutukea", josta se jakaa pääosan omistajilleen ja loput "lahjoitetaan" Suomen ruotsalaisille säätiöille. Sen jälkeen RKP:n kerma ja muut korkeassa valtion virassa olevat Suomen ruotsalaiset virkamiehet asuvat markkinahintoja selvästi halvemmissa säätiöiden omistamissa vuokra-asunnoissa Helsingin kalleimmissa kaupunginosissa.

RKP julisti nyt myös suureen ääneen MTV3:ssa, että heidän säätiöillään on niin valtavasti rahaa, että sitä kaikkea ei millään pystytä järkevin perustein jakamaan Suomen ruotsalaisille, vaan nyt sitä jaetaan myös suomenkielisille ruotsin kieltä edistäviin projekteihin. Koko säätiölaitos pitäisi lakkauttaa ja rahat ottaa valtiolle, joka sitten jakaisi niistä väestöosuuksien suhteessa; suomenkielisille 91 %, Suomen ruotsalaisille 5 % ja muille kieliryhmille yhteensä 4 %. Sen jälkeen suomenkielistenkään puolueitten ei tarvitsisi keplotella eikä koplailla.

RKP saa vuosittain puoluetukea 810.000 euroa ja "tiedotustoimintaan" eli suomenkielisten aivopesemiseen toiset 810.000 euroa. Suomen ruotsalaisissa säätiöissä on miljardien eurojen omaisuus - itse asiassa 30 % maamme koko säätiövarallisuudesta. Valtion kulttuurimäärärahoista Suomen ruotsalaiset (5 % väestöstä) saavat aina automaattisesti 8 ½ eli 1½-kertaisesti enemmän kuin muut. YLE ovat Suomen ruotsalaiset miehittäneet kokonaan ja käyttävät 17-30 % YLE:n koko budjetista. Ilman internetiä kaikki tämä olisi jäänyt piiloon, mutta nyt saamme kansan silmät vähitellen avautumaan!


3.2.2010      Erään pohjoismaisen kyselyn anatomia

 

29. januar 2010

Cc: matti.vanhanen@vnk.fi; alexander.stubb@formin.fi; jan.vapaavuori@ymparisto.fi; henna.virkkunen@minedu.fi
Pohjoismainen kielikampanja 2010

 

Arvoisa Pohjoismaiden Ministerineuvosto

 

Ensi kuussa alkaa uusi pohjoismainen kielikampanja,jolla aiotaan vahvistaa lasten ja nuorten kykyä ymmärtää ja viestiä keskenään jollakin kolmesta skandinaavisesta kielestä, eli ruotsiksi, norjaksi tai tanskaksi.

 

Miksi kampanjasta on kokonaan jätetty pois Pohjoismaiden toiseksi yleisin äidinkieli eli suomi? Eikö vihdoinkin olisi ollut aika nostaa suomen kieli esille pohjoismaisissa kielikampanjoissa? Erityisesti Ruotsilla ja myös Norjalla on pitkä, ikävä historia suomen kielen ja omien suomenkielisten kansalaistensa syrjinnässä, sorrossa ja jopa vainoamisessa. Ruotsin valtio on nyt kiirehtinyt Suomeen "svenska nu" projektinsa kanssa painostamaan suomalaisia opettelemaan pakollisena ruotsin kieltä peruskoulussa, ammattikoulussa, lukiossa, ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa vastoin Suomen kansan suuren enemmistön tahtoa (lukuisia tutkimuksia 1990–2010).

 

Olisi ollut vähintään kohtuullista, että Ruotsi ja Norja olisivat kielikampanjoihinsa sisällyttäneet tutustumisen omaan vanhaan vähemmistökieleensä ja Pohjoismaiden toiseksi puhutuimpaan äidinkieleen. Ovathan suomenkieliset Ruotsin suurin ja ikivanha vähemmistökieliryhmä.

 

Heikki Tala

dosentti (emeritus)

http://www.simplesite.com/Tala

 

***

 

Pingoud Kristina [mailto:Kristina.Pingoud@formin.fi]
3. helmikuuta 2010

Hyvä Heikki Tala,

Tässä Pohjoismaiden ministerineuvoston vastaus kyselyynne liittyen Pohjoismaiseen kielikampanjaan 2010.

Ystävällisin terveisin,

 

Kristina Pingoud

Pohjoismaisen yhteistyön sihteeristö

 

From: Lene Frees [mailto:lf@norden.org]
Sent: 29. tammikuuta 2010 15:22
To: Soderlund Caj; Pingoud Kristina
Cc: Luotonen Kim; Kirsten Preisler; Hulda Zober Holm; Gard Titlestad; Niklas Talling; Dorthe Elise Svinth


Hej Finland

 

Vi har modtaget nedenstående mail fra Heikki Tala vedr. sprogkampagnen. Jeg kan forstå, at mailen også er sendt til diverse finske ministre, herunder samarbejdsministeren.

 

I forhold til sprogkampagnen kan vi oplyse følgende :

Sprogkampagnen er initieret af det islandske formandskab i 2009, og skal stimulere børn og unges evner til at forstå hinanden og kommunikere med hinanden på et af de tre skandinaviske sprog dansk, norsk og svensk.

Den nye indretning i det nordiske sprogsamarbejde har fra 1.1.2009 fokus på børn og unge og deres sprogforståelse. Samtidig med at kampagnens prioritet og fokus skal være børn og unges forståelse af de skandinaviske sprog, kan kampagnen medvirke til at løfte hele sprogområdet.

Sprogkampagnen lever op til en af de fem sproglige rettigheder og mål i sprogdeklarationen fra 2006:

”Den nordiske sprogpolitik tager udgangspunkt i, at alle nordboere har ret til:

At tilegne sig forståelse af og kundskaber i et skandinavisk sprog og forståelse af de øvrige skandinaviske sprog, således at de kan tage del i det nordiske sprogfællesskab.

 

En nordisk sprogpolitik bør derfor tilstræbe:

At alle nordboere kan kommunikere med hinanden, først og fremmest på et skandinavisk sprog”.

Det skarpe fokus på dansk, norsk og svensk er helt nødvendigt for at kunne opnå fremgang på dette område. I praksis vil det betyde at finske børn får et løft i forhold til primært svensk, de danske, norske og svenske børn i forhold til de øvrige skandinaviske sprog og de islandske, færøske og grønlandske børn i forhold til primært dansk.

Det betyder ikke, at der ikke er fokus på finsk, færøsk, grønlandsk og islandsk, for det er der i andre sammenhænge end lige netop sprogkampagnen.

 

I må sige til, hvis vi kan hjælpe yderligere i forhold til svaret.

 

Trevlig helg !

 

Venlig hilsen/
Kind regards

Lene Frees
Kontorchef med særligt ansvar / Head of Office, Special assignments
Nordisk Ministerråd/
Nordic Council of Ministers
http://www.norden.org


3.2.2010

Kiitos, Kristina!

Mutta pyydän vastausta suomen kielellä. Meillä Suomessa ei opetella tanskaa - ei vapaaehtoisena eikä pakollisena. Kouluissa opittu pakkoruotsi ei riitä tanskan kielen ymmärtämiseen. Tai sitten englanniksi, please.

 

Heikki Tala

dosentti

http://www.simplesite.com/Tala

 

*** 

3.2.2010 

Dear Lene Frees;
Thank you so much for your answer to my question about the Nordic language campaign 2010. Unfortunately I do not understand the language in your reply (Danish?). Could you, please, provide me with a Finnish translation or send it in English?
Is it really so that Finnish language is not at all used within the Nordic organization such as Pohjoismaiden neuvosto and Pohjoismaiden ministerineuvosto?

Sincerely yours,
kiittäen etukäteen vastauksestasi,

Heikki Tala



31.1.2010            Leo Havukaisen kirje

kansanedustajille ja muille vaikuttajille. Leo lähetti äsken minulle ystävällisesti kirjeensä alkuperäisessä muodossa:

Arvoisa kansanedustaja

 

I PERUSOPETUKSEN UUDET TAVOITTEET

 

Opetushallituksen työryhmä valmistelee parhaillaan perusopetuksen uusia tavoitteita ja uutta tuntijakoa. Työryhmä on halunnut käynnistää ”avoimen” kansalaiskeskustelun antamalla yleisölle  mahdollisuuden esittää asiasta kantansa. Kuitenkin mielipiteitä on sensuroitu rajusti. Kaikki nimimerkeillä ja osa omalla nimellä kirjoittaneiden teksteistä on poistettu. Kansalaisten mielipiteiden väheksyntä herättää vastenmielisyyttä ja paljon kysymyksiä.

 

Ihmetystä herättää myös, miksi työryhmän puheenjohtajana voi toimia svenska nu-verkostoon kuuluva henkilö. Ala-arvoista on myös se, työryhmän puheenjohtaja on jo ennakkoon antanut lausunnon, että ruotsin kielen asemaan kouluopetuksessa ei puututa. Svenska nu-järjestön avoimena tavoitteena on lujittaa ruotsin kielen asemaa yhteiskunnassa ja erityisesti koululaitoksessa. Miten eduskunta voi hyväksyä myöskin sen, että svenska nu-verkoston rahoittajina ovat mm. Ruotsin ja Suomen valtiot?

 

Mikäli työryhmä ja erityisesti päättäjät (hallitus) voivat vielä uuteen perusopetuksen tuntijakoon hyväksyä ruotsin kielen pakollisena oppiaineena, tulee pakkoruotsikysymyksestä koululaitosta repivä ja kansakuntaa kahtia jakava rasite.

 

II RUOTSINKIELISEN VÄHEMMISTÖN SUOSIMINEN

 

Arvoisa kansanedustaja, miten voitte hyväksyä seuraavanlaisen listan ruotsinkielisen vähemmistökansanosan suosimisesta suomenkielisen enemmistön kustannuksella 2010-luvun Suomessa:

 

1. - Ruotsinkielisellä vähemmistöllä on kaikki omat ruotsinkieliset laitoksensa; päiväkodit, koulut, yliopistot, vanhainkodit sekä osittain jopa terveysasemansa. Kuitenkaan Ahvenanmaalla suomenkielisten - tämän maan kansalaisten - ei sallita perustaa omia suomenkielisiä päiväkotejaan, koulujaan, vanhainkotejaan eivätkä he saa terveyspalveluja omalla äidinkielellään. Sama tilanne on  Ruotsissa kielivähemmistönä asuvalla suomenkielisellä väestöllä. Ahvenanmaalla ja Ruotsissa kielivähemmistöön kuuluvat suomenkieliset omaksuvat enemmistön kielen eli ruotsin eivätkä saa erityiskohtelua tai omakielistä palvelua.

2. - Tie- ja katukylttimerkinnät ovat kaksikielisissä kunnissa kahdella kielellä (lukuun ottamatta Ahvenanmaata, jossa ne ovat vain ruotsiksi). Muissa eurooppalaisissa maissa on ajateltu taloudellisuutta, sillä merkinnät ovat vain maan pääkielen tai ainakin alueen enemmistökielen mukaan vain yhdellä kielellä.

3. - Suomessa on pienen kielivähemmistön vuoksi luotu rinnakkainen ja kallis kaksinkertainen hallinto; vain vankeinhoito on täysin suomenkielistä.

4 - Tiede-, taide- ja kulttuuriavustukset ovat euromääräisesti likimain samansuuruisia 5 %:n ruotsinkieliselle vähemmistölle ja 92 %:n suomenkieliselle enemmistölle. Ruotsinkieliset säätiöt jakavat omilleen (ruotsinkielisille) 90 % kaikista tukimäärärahoista ja loput 10 % menee niille suomenkielisille, jotka toimivat ruotsinkielisessä ”ympäristössä”. Sen sijaan suomenkieliset yksityiset säätiöt jakavat tasapuolisesti apurahoja kielestä riippumatta. Julkisista varoista eli opetusministeriön myöntämistä apurahoista jaetaan vuosittain 8 % ruotsinkielisille hakijoille. Miksiköhän juuri 8 %?

5. – Opetusministeriö jakaa vuosittain valtakunnalliset liikuntajärjestöjen tuet. Finlands svenska idrott on 10. suurin yksittäinen tuen saaja; lähes yhtä suuri kuin esimerkiksi Jääkiekkoliitto tai Hiihtoliitto ja suurempi kuin Kuntoliikuntaliitto. Miten kieli voi tässäkin asiassa olla niin merkittävä tekijä?

6. – Ahvenanmaa on valtion tuen nettosaaja, vaikka maakunta ei kunnioita lainkaan suomenkielisten oikeuksia. Ahvenanmaan suomenkielisiä kohtaan harjoittamasta kielirasismista Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on langettanut Suomen valtiolle kahdesti sakot.

7. - Ahvenanmaalla lapsilisät ovat Manner-Suomessa maksettuja lapsilisiä reilusti korkeampia. Ahvenanmaalla 1. lapsesta maksetaan 110 € ja Manner-Suomessa 100 €. Vastaavasti 2. lapsesta maksetaan 143 € ja 110,50€, 3. lapsesta 185 € ja 145 € sekä 4. lapsesta 214 € ja 161, 50 €. Asia ei ole yhdentekevä suomenkielisille, koska Suomen valtio tukee Ahvenanmaata taloudellisesti vaatimatta vastineeksi suomenkieliselle väestölle kunnallisia palveluita suomeksi.

8. - Kaikki mahdolliset asiapaperit käännetään ruotsiksi. Lisäksi Folktingetille on annettu käännösmonopoli ilman kilpailua ja kustannuskontrollia.

9. - Kaikkien ruotsinkielisten ei tarvitse Suomessa opiskella pakolla suomea, mutta kaikkien suomenkielisten on opiskeltava pakolla ruotsia peruskoulusta yliopistoon. Kielienemmistöä sortava kielipoliittinen järjestelmä on poikkeuksellinen, jolle ei löydy vertaistaan eurooppalaisten sivistysvaltioiden joukosta. Oikea ja järkevä tapa on tehostaa ruotsinkielisten suomen kielen opiskelua. Suomessa häntä heiluttaa kissaa. Häntä on ruotsin kieli ja kissa suomenkielinen enemmistö.

10. - Virkamiesruotsin vaatimus on kohtuuton paitsi maahanmuuttajille, niin nimenomaan suomenkielisille, koska ruotsinkielisten palveluiden turvaaminen ei ole yksityisen kansalaisen tehtävä. Virkamiesruotsin vaatimus ei saa estää ammatillisesti pätevää henkilöä hakeutumasta julkiseen virkaan tai tehtävään.

11. – Ruotsin kielen liioiteltu merkitys on johtanut ruotsinkielisten ylikorostuneeseen asemaan mediassa. Yksi näkyvimmistä mediatahoista on Yle, jossa on aivan liian suuri osa ruotsinkielisiä toimittajia suomenkielisellä puolella.

12. – Ylen ruotsinkielinen ohjelmatuotanto vie Ylen runsaan 400 milj. euron kokonaisbudjetista noin 70 milj. euroa eli 16,8 %. Väestöosuutta vastaava menoerä saisi olla vain noin 20 milj. euroa. Siten ruotsinkielistä puolta tuetaan vuodessa 50 milj. eurolla suomenkielisten kustannuksella.

13. – Suomen koulutusjärjestelmä kielikiintiöineen on täysin epäoikeudenmukainen ja poikkeus kaikkialla muualla maailmalla vallitsevista järjestelmistä. Joka toiselle ruotsinkieliselle nuorelle on suotu mahdollisuus suorittaa yliopistotutkinto. Syynä ovat vuosikymmenestä toiseen täysin ylisuurina pidetyt ruotsin kieleen perustuvat aloituspaikkamäärät erityisesti ruotsinkielisissä yliopistoissa, mutta osittain myös ruotsin kieleen perustuvat kiintiöpaikat kaksikielisissä yliopistoissa. Vielä 2000-luvullakin joka ikinen vuosi 500 suomenkielistä on menettänyt opiskelupaikkansa ruotsinkielisille kiintiöekonomeille, kiintiöjuristeille ja kiintiömaistereille. Ruotsinkielisten yliopisto-opiskelijoiden osuus on 40 % liian suuri suomenkielisten yliopisto-opiskelijoiden osuuteen suhteutettuna. Vastaavasti ammatilliseen peruskoulutukseen hakeutuu riittämätön määrä ruotsinkielisiä opiskelijoita, jolloin ruotsinkielisten palveluiden tuottaminen jää liiaksi suomenkielisten tehtäväksi.  

14. – Opetusministeriön suunnitelma yliopistojen aloituspaikkamääriksi vuodelle 2012 syrjii edelleen pahoin suomenkielisiä ja suosii ruotsinkielistä vähemmistöä. Ruotsinkielisille on varattu 6,7 %:n osuus yliopistopaikoista, vaikka ruotsinkielisten osuus maan 20-24-vuotiaista nuorista oli vain 4,8 % (TK:n tieto vuodelta 2006). Ruotsinkielisten osuuden yliopisto-opiskelijoiden määristä sallitaan edelleen olevan 40 % yli ruotsinkielisten laskennallista osuutta. Räikein vääryys on yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan 9,2 %:n ruotsinkielinen osuus.

15. – Eduskunnan oikeusasiamiehelle on tehty kantelu suomenkielisen enemmistön syrjimisestä ja ruotsinkielisen vähemmistön suosimisesta Suomen koulutusjärjestelmässä ja erityisesti yliopistokoulutuksessa. Apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstedt vastasi näin: ”Asiassa ei ole aihetta epäillä oikeusasiamiehen toimivaltaan kuuluvan tahon lainvastaista menettelyä tai velvollisuuden laiminlyöntiä. Siitä syystä asiaanne ei ryhdytä tutkimaan enempää." On syytä kysyä, onko eduskunnan oikeusasiamiesjärjestelmä tehtäviensä tasalla.

16. – Yliopisto- ja korkeakoulukiintiöillä on pidetty keinotekoisesti ruotsinkielisen väestönosan koulutustaso muun väestön tasoa korkeammalla. Koulutusetu ja virkamiesruotsin kohtuuton painottaminen merkitsevät samalla ruotsinkielisille yliedustusta korkeimmissa hallintotehtävissä ja yritysjohdossa. Koulutus- ja työpaikkaedut johtavat puolestaan parempiin ansioihin, elinolosuhteisiin ja luovat edellytykset jopa parempaan terveyteen.

17. – Ruotsinkielisille on säännöllisesti varattu väestöosuuttaan suurempi osuus jäseniä erityisesti kielikysymyksiä sivuaviin komiteoihin ja työryhmiin. Räikeä esimerkki oli viimeisintä kielilakia (2004) valmisteleva työryhmä, jossa ruotsinkielisillä oli ylisuuri edustus. Käsittämätöntä oli myös se, että ryhmän neljästä sihteeristä kolme oli ruotsinkielisiä. Myös päätöksenteko suomenkielisiä koskevissa asioissa on liiaksi uskottu ruotsinkielisille poliitikoille. Hallituspaikkakin näyttää kielipuolueelle irtoavan automaattisesti vaalimenestyksestä huolimatta.

18. – Kaksikielisyys maksaa. Mutta kuinka paljon, sitä ei tiedä kukaan. Eduskunta lupasi selvittää kaksikielisyyden kustannukset kielilain valmistelun yhteydessä, mutta työ jäi kesken. Ruotsilla ei edelleenkään ole varaa suomen kielen opetusta koskeviin parannuksiin Ruotsissa (20.1.2010 Ruotsin koulutusministeriön valtiosihteeri Östberg).  Kyse on näinkin pienestä menoerästä, mutta rikkaammalla naapurilla ei ole varaa edes tähän. Tärkeä ja hyvin keskeinen kysymys kansanedustajillemme kuuluu:

Miten Suomella voi olla varaa kaikkeen edellä lueteltuun ruotsinkielisten erityiskohteluun?

Suomalaisilla on oikeus vihdoinkin saada tietää pakkoruotsituksen ja ruotsinkielisten erityiskohtelun todellinen hintalappu.

 

III MUUTOKSEN AIKA ON NYT

 

Kielikysymystä ei voi enää lakaista maton alle. Suomenkielisen enemmistön mielipidettä ei voi jatkuvasti polkea kouluruotsiasiassa. Samoin, jos  ruotsinkielisen vähemmistön epäoikeudenmukainen erityiskohtelu maassamme jatkuu suomenkielisen enemmistön kustannuksella, tulee se aiheuttamaan syvän kuilun kansan ja päättäjien välille.

 

Mikkelissä 21.1.2010

 

Leo Havukainen



29.1.2009           Vauhti kiihtyy

Runsaan kahden viikon matka Osakaan on siirtynyt muistojen joukkoon. Japanin kulttuuri ja japanilaiset ihmiset jaksavat aina vain kiehtoa, vaikka olen siellä viettänyt 27 vuoden aikana jo yli vuoden päivät. Jokin ihmeellinen sielujen sympatia vallitsee suomalaisten ja japanilaisten välillä. Olisiko yksi syy siinä, että äidinkielemme ovat ääriharvinaisia tässä maailmassa?

Paluu kotimaahan oli myös yhtä juhlaa, kun pakkoruotsin vastustus sen kuin kasvaa. Varsinainen kliimaksi oli nyt keskiviikkona, kun toimittaja Kirsi Virtanen antoi 55 minuutin täyslaidallisen Radio 1:ssä pakkoruotsia vastaan. Ohjelma on kuultavissa 27.3.2010 asti Yle Areenassa – suosittelen! Kirsin pakina oli todellinen tietopaketti siitä, miten tämä Suomen ruotsalainen kansanosa käyttäytyy – itsekkäästi, härskisti, röyhkeästi ja ahneesti. Tuntuu kuitenkin siltä, että 95 enemmistö alkaa olla perin kyllästynyt tähän käenpoikaan.

Pohjoismaissa alkaa maanantaina kielikampanja, jonka tarkoitus on tuputtaa pohjoismaalaisille skandikieliä (ruotsi, tanska ja norja). Pohjoismaiden toiseksi puhutuin äidinkieli eli suomi on jätetty totaalisesti syrjään! Jäljet johtavat toki suoraan sylttytehtaalle – pohjoismaisista suhteista Suomessa vastaavat Jan, Jan-Erik, Kim, Alexander, Kristina, Caj, Birgitta, jne! Ei ihme, ettei suomen kieltä mainita missään yhteyksissä – onhan maamme koko alueeltaan ruotsinkielinen.  Niin sanoo kielilaki! No, onhan siinä laissa sentään yksi ainoa asia, joka on ”yksikielisesti suomenkielinen” – vankilat! Lain kirjoitti Sten!



14.1.2010
              Terveiset Osakasta

Vaihteeksi on mukava olla kotimaan kuvioiden ulkopuolella noin 7.000 kilometrin päässä. Osakassakin on kylmä, mutta sentään asteet plussan puolella. Huomenna on "No-My-Car-Day" eli saa ajaa rajattomasti julkisilla kulkuneuvoilla vuorokauden ajan 600 jenillä (4,50 eurolla). Niinpä aion kiertää huomisen päivän tätä miljoonakaupunkia ristiin rastiin ja jättää hetkeksi muun inhimillisen suorituskyvyn rajojen etsinnän.

Elämä Japanissa vastaa varsin hyvin luku- ja kirjoitustaidottomuutta. Täällä lähes kaikki on japaniksi ja englantia käytetään hyvin säästeliäästi. Maailmankieleksi mainostettu ruotsi on täysin tuntematon. Suomi sentään tunnetaan muumien, revontulten ja ksylitolin kotimaana.


6.1.2010            Uuden alku

 

Uusi vuosikymmen alkoi tosi reippaasti, kun Kalevan ja viiden muun Väli-Suomen sanomalehden Taloustutkimus Oy:llä teettämän tutkimuksen mukaan 66 % suomalaisista ilmaisi halunsa päästä eroon pakkoruotsista. Meille Suomalaisuuden Liitossa tulos ei ollut yllätys, mutta yllätys on, että perinteinen media julkisti tällä kerralla tuloksen näyttävästi. Meidän samalla tutkimuslaitoksella samasta asiasta teettämien tutkimusten tuloksista on mediassa oltu hiirenhiljaa. Pääasia on, että tulos nyt päästettiin kansan tietoisuuteen.

Vastaisku tuli nopeasti, kun opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen kiirehti ilmoittamaan, että peruskoulun pakkoruotsista ei luovuta. Myös suomenruotsalaisten rahastojen ja Ruotsin valtion ”svenska nu” projektin kummisetä Paavo Lipponen liputtaa pakkotoimien puolesta. Kova vääntö on siis luvassa, mutta kansan tahtoa on paha yrittää vastustaa pitkässä juoksussa.

 

Minä olen joutunut tai päässyt kansainvälisen median haastatteluihin. Sveriges Radion toimittaja istui tunnin verran kodissani ja pani juttua nauhalle. Ohjelma oli laajempi itkuinen kokonaisuus ruotsin kielen tuhosta Suomessa, ja minulta oli kelpuutettu muutama kymmenen sekuntia. Heti perään viisi suomenruotsalaista järjesti Ruotsissa valitusvirsiseminaarin, missä kerrottiin, että ruotsin kieltä ollaan tuhoamassa Suomessa. Nyt maanantaina suomenruotsalaisten vaikerrus oli saavuttanut brittimedian ja pari päivää sitten sikäläinen toimittaja soitti minulle ja kyseli asiasta. Väänsin hänelle rautalangasta, miten vinoutunutta Suomen kielipolitiikka on ja että se nyt on alkanut edetä kohti järkevämpiä uomia.

 

Iloinen yllätys oli, että Alma Materini USA:ssa, Michiganin yliopisto halusi haastatella minua lehteensä, jossa käsitellään lasten terveyttä. Suomen lasten hampaiden terveyshän nostettiin maailman surkeimmasta erääksi parhaista 1970-1991 eli juuri sinä aikana, kun toimin lääkintöhallituksessa. Siinä työssä Michiganin yliopiston kansanterveystieteen laitoksen merkitys oli todella suuri. Suomessahan ei tuolloin ollut minkäänlaista kansanterveystieteellistä koulutusta hammaslääkäreille.

 

Nämä kotisivuni täyttävät ylihuomenna kaksi vuotta ja laskuri kertoo 140.000 katselukerrasta. Ihan hyvä. Itse asiassa kertoja on aika tavalla enemmän, sillä muuan nettisvekoterroristi tuhosi vieraskirjani useampaan kertaan, ennen kuin ylläpito sai selville hänen IP-osoitteensa. Helsingin Sanomatkin antoi tunnustusta verkkokeskustelujen merkityksestä kielipoliittisessa keskustelussa. Tästä on hyvä jatkaa ja edessä on monta tärkeää haastetta; peruskoulun tuntijako 2010, eduskuntavaalit 2011 ja uusi presidentti 2012.

 

Nyt kuitenkin lähden runsaaksi kahdeksi viikoksi Kaukoitään oppimaan uutta sisäsyntyisesti johdetusta tarkkuustekemisestä. Se on tarkkaa hommaa!


30.12.2009         Ruotsalaissuomen tilinpäätös

Suomenruotsalaisten ja Rkp:n pää-äänenkannattaja Hufvudstadbladet julkaisi koko sivun artikkelin 29.12.2009 pian päättyvän 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen saldosta. Kas tässä artikkelin faktalaatikko suomeksi:
 

2001 Rkp-kriittiset perustavat Finlandssvensk samlingin.

 

2003 Rkp menettää kolme paikkaa eduskuntavaaleissa.

 

2004 Uusi kielilaki tulee voimaan. Ylioppilastutkinnossa ruotsista tulee vapaaehtoinen. Länsiuusimaalaiset kunnat onnistuvat vielä kerran pelastamaan Tammisaaren synnytyssairaalan.

 

2005 Yleisradio lopettaa SVT Europan lähetykset.

 

2006 Ruotsinkieliset uutiset lakkautetaan TV1:ssä vastalauseista huolimatta. Helsinki hakee lupaa osaan Sipoosta.

 

2007 SVT-kanavien katseluun vaaditaan maksukortti. Syyttäjälaitos ja poliisi jaetaan uusiin piireihin, joissa kaikissa suomi on enemmistökieli. FST lähettää ohjelmaa vain omalla FST5-kanavalla. Kokkolan käräjäoikeus uhataan yhdistää Ylivieskaan, joka puolestaan kuuluu Rovaniemen hovioikeuspiiriin. Vastalausemyrsky pelastaa Radio X3M:in.

 

2008 Oikeusministeri päättää säilyttää Kokkolan käräjäoikeuden itsenäisenä ja Vaasan hovioikeuden piirissä. Raaseporin ja Turunmaan maistraatit liitetään Espoon ja Turun maistraatteihin. Aluehallintouudistuksessa Kokkola ehdotetaan liitettäväksi Oulun alueeseen.

 

2009 Lounais-Sipoon liitos Helsinkiin vahvistetaan. Kaksikielisten kuntien lukumäärä vähenee 43:sta 34:ään. Hallitus päättää, että Kokkola saa kuulua vuoden 2010 Vaasan alueeseen. Aluejakoon palataan uudelleen. HUS päättää lopettaa Tammisaaren synnytyssairaalan. FST5 lakkautusuhan alla itsenäisenä kanavana.

Näyttää itse asiassa tosi hyvältä! 


26.12.2009         Olipa vuosi!

Uuden vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmen on täyttymässä. Päättyvä vuosi alkoi mielenkiintoisesti YK:n maailman terveysjärjestön lähettäessä minut asiantuntijaksi Marokkoon. Köyhien maiden terveydenhuollon järjestäminen on valtava ongelma eikä hammashuolto voi olla päällimmäisenä ongelmien ratkaisemisessa. On kuitenkin sääli nähdä, miten köyhät maat seuraavat rikkaiden tekemiä virheratkaisuja ja yrittävät hammaslääkäreitä kouluttamalla selvitä hammassairauksien ongelmasta – ehdottomasti kallein ja tehottomin tapa! Ei ole missään onnistunut eikä tule onnistumaan. Jopa USA:ssa tämä on vihdoin havaittu.

 Kotiin palattuani sain kertoa synnyinseutuni Sastamalan veteraaneille ja heidän perheilleen kertoa Suomen lipun kivuliaasta synnystä itsenäisyyden alussa. Vaikka siniristi on vakiinnuttanut paikkansa maamme tärkeimpänä ulkoisena symbolina, niin aika harvat tuntevat sen syntyhistorian. Niinpä vastaanotto esitykselleni on aina ollut hyvin myönteinen.

Vuosi 2009 oli minulle paluu lähtöruutuun eli kunnallispolitiikkaan. Aloitin ammatillisen urani Kauhajoella kouluhammaslääkärinä ja olin lopulta myös liikennelautakunnan puheenjohtaja. Tie vei seuraavaksi kahdeksi vuosikymmeneksi keskushallintoon lääkintöhallituksessa, jona aikana Suomen lasten maailman surkein hammasterveys nostettiin maailman huipulle. Tänä vuonna saimme valmiiksi Lääkintöhallituksen historian, jonka kokosi dosentti Allan Tiitta.

 

Kansainvälisen urani perusta syntyi Michiganin yliopistossa, missä vuoden opiskelu vahvisti englannintaitoa ja antoi teoreettisen pohjan kansanterveystieteessä. Ensimmäinen WHO:n asiantuntijamatka suuntautui Kolumbiaan vuonna 1977. Nyt tätä kansainvälistä työtä on riittänyt yli kolme vuosikymmentä ja seuraavan matkan lentoliput ovat jo odottamassa Osakaan lähtöä tammikuussa.

 

Paluu kunnallispolitiikkaan on ollut hyvin mielenkiintoinen. Valtuustossa oppii kotikunnastaan paljon, ja opetuslautakunta yli 40 miljoonan euron budjetteineen on kova haaste. Taantuma on leimannut ensimmäistä valtuustovuotta ja sen vuoksi olen yrittänyt vaikuttaa strategioiden selkiyttämiseen ja läpinäkyvyyden lisäämiseen – kova urakka!

 

Kulunut vuosi oli viimeiseni Suomalaisuuden Liiton ruorissa ja onnistuin löytämään erinomaisen seuraajan; nuoren tutkijan ja EU-varaparlamentaarikon, 32-vuotiaan filosofian maisteri Sampo Terhon. Muutoinkin hallitus on nuorentunut suuresti, mikä lupaa hyvää liiton tulevaisuudelle. Kirjaprojektimme ”Suomalaiset ja ruotsalaisuuden paine” on myöhässä, mutta valmistunee alkavan vuoden kuluessa. Tosi kiintoisa katsaus ruotsalaisuuden pimeämpään puoleen – sitä aurinkoisempaahan on hehkutettu kyllästymiseen asti.

Iranin suurlähetystö on pitänyt kiinteää yhteyttä ryhmäämme Helsingin yliopistossa. Yhdeksästä opiskelijastamme on tähän mennessä väitellyt kuusi, ja alkuvuodesta saanemme oman ohjattavani puolustamaan omaa väitöskirjaansa. Myös Viron ja Indonesian suurlähettiläät ovat muistaneet kutsuilla kuluvan vuoden aikana.

 

Toukokuun 25 päivänä pääsin yllättäen TV1:n aamulähetykseen aiheena pakkoruotsi. Vastapuolena oli suomenruotsalaisen ajatuspajan Magman uusi tiedotusvastaava, jolla oli suuria vaikeuksia jopa oman laitoksensa teettämän mielipidetutkimuksen tietojen kanssa. Tämä vuosi onkin ollut eräänlainen läpimurtovuosi kielipolitiikassa, sillä myös perinteinen media on joutunut raottamaan ovea aiheesta käytävälle keskustelulle. Huipentuma oli TV2:n pakkoruotsiohjelma loppusyksystä, jossa tuotiin esiin kaikki keskeiset ongelmat koko kansan tietoisuuteen.

 

Tämä on ollut myös ensimmäinen vuosi uudessa Rotary-klubissa Järvenpäässä. Ehdin olla Helsingin Kallion klubissa 35 vuotta eli puolet elämästäni. Nyt kuitenkin oli paikallaan siirtyä Järvenpäähän juuri tuon valtuustotehtävän vuoksi, sillä Rotary-klubi on erinomainen tapa tutustua paikkakunnan vaikuttajiin.

Keväällä sain tehtäväksi järjestää hammaslääkärikurssimme 45-vuotistapaamisen Turussa – ja meillä oli tosi hauskaa. Opintojemme alusta tuli peräti puoli vuosisataa!

 

Sydänkesä oli lomaa ja kulttuuritarjonnasta nauttimista. Vammalan vanhan kirjallisuuden päivät ovat ”a must”. Samoin on kiva seurata Satakunnan kansansoudun venekuntien lipumista Talankoskeen matkalla kohti Poria. Seinäjoen Tangomarkkinoiden oheistapahtumaksi on vakiintunut Satumaa, jossa Suomalaisuuden Liitto on ollut mukana toteutuksessa jo viiden vuoden ajan.

 

Erityisen mieluisaa oli saada kutsu STAL:in eli Suun terveydenhoidon ammattiliiton 50-vuotisjuhlaan, missä sain numeroidun kappaleen liiton 50-vuotishistoriaa. STAL:iin kuuluvat hammashoitajat ja suuhygienistit, ja heidän kanssaan olen saanut ahertaa koko ammatillisen urani ajan suun ja hampaiden terveyden hyväksi. Liikuttava oli Viron Suomen-poikien Pupastveren taistelun 65-vuotisjuhla Äksissä Tarton lähellä.

Vuoden ehdottomia kohokohtia oli Tampereen kouluhammashoidon 100-vuotisjuhla, jossa minulla oli kunnia olla juhlapuhuja. Esitys poiki alakerran Aamulehteen ja artikkelin Suomen Hammaslääkärilehteen. Historiasta nousi esiin Suomen ensimmäinen virkaan nimitetty kouluhammaslääkäri Lea Bergbom.

Ehkä yllättävin esiintymispyyntö tuli TV1:n Akuutti-ohjelmasta. Toimittajan soittaessa asiasta kysyin, että tietääkö hän kenelle soittaa? Olen ollut kotimaan hammashuollon ytimen ulkopuolella jo pitkään. Toimittaja Karita Lehikoinen-Stedt sanoi tietävänsä, mutta siitä huolimatta pyysi minua mukaan suuhygienistien hoidon kela-korvausta käsittelevään ohjelmaan.

 

Kun aloitin Suomalaisuuden puheenjohtajan vuoden 2003 lopulla, niin ensimmäinen TV-haastattelupyyntö tuli Ruotsin SVT:stä 17.3.2004 eli päivää sen jälkeen, kun 40.000 suomenkielistä lukiolaista oli järjestänyt valtakunnallisen joukkovoiman näytön. Marraskuussa 2009 asialla oli Sveriges Radio, joka oli hätääntynyt ruotsin kielen alasajosta Suomessa. Christer Fridén istui olohuoneessamme tunnin ja nauhoitti puolet ajasta ajatuksiani ruotsin kielestä Suomessa ja suomenruotsalaisten asemasta. Varsinaiseen ohjelmaan kelpuutettiin muutama kymmenen sekuntia asiaa, joka tuki toimittajan näkemystä – ruotsin kieli tuhotaan Suomessa! Tokkopa sentään, mutta ylimitoitettujen ruotsinkielisten rakenteiden varovainen alasajo on alkanut.


20.11.2009         Kuusi vuotta puheenjohtajana

Tulin Suomalaisuuden Liiton hallitukseen 29.2.1988 melkoisen lehdistökohun saattelemana.  Riitta Mattila oli bongannut kielipoliittisia kirjoituksiani Helsingin Sanomissa 16.12.1986 ”Kätevintä puhua englantia” ja Uudessa Suomessa 9.5.1987 ”Kuka ymmärtää ketä pohjoismaissa?”  Niinpä minut valittiin liiton hallitukseen yhtenä kieliaktivisteista.

 

Uusi Suomi otsikoi: ”Ruotsinvastaisuus valtasi Suomalaisuuden Liiton.” Helsingin Sanomat kuvasi myrskyisän vuosikokouksen kulkua näin: ”Professori Erkki Pihkala johtaa seuraavaan vuosikokoukseen liittoa tukenaan reippaasti uudistettu hallitus ja neuvottelukunta.  Neuvottelukuntaankaan ei ollut asiaa liiton toiminnassa vuosikausia ansioituneilla. Parissa vuodessa suuresti uusiutunut vuosikokousyleisö juuttui pitkään keskusteluun ja äänestyksiin. Jyrkkää linjaa edustava enemmistö esitti toiminnan tehostamista kaikin tavoin kielilainsäädännön tasapuolistamiseksi Suomen ja Ruotsin välillä.”

 

Kokouksessa mukana ollut akateemikko Matti Kuusi kuvaili värikkäästi vuosikokousta 6.3.1988 Uudessa Suomessa: ”Lehdistö on päivitellyt, paheksunut tai vähätellyt Nurmijärven legioonaa, joka 29.2. matkusti Katajanokalle äänestääkseen suohon Martti Häikiön ja muut ruotsalaisia liehittelevät Suomalaisuuden Liiton kulttuurikonnat. Kirkkohallituksen salissa näkyi kymmenkunta veteraania, joiden voi kuvitella elätelleen hampaankoloissaan jo 30-luvun myrkkyjä. Mutta valtaosa oli harjastukkaisia, kyrmyniskaisia perussuomalaisia: Juhani Jukolan ja hänen Venlansa totisia jälkeläisiä. Huomattavan paljon nuorta väkeä.”

 

Erkki Pihkala käynnisti mielipidetutkimukset peruskoulun pakkoruotsista 1990, joita on toistettu säännöllisin välein. Ne osoittavat, että 2/3 suomalaisista haluaa eroon pakollisesta ruotsin opetuksesta. Liitto laati myös hyvin maltillisen kieliohjelman marraskuussa 1988 ”Liitto pyrkii tekemään ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoiseksi suomenkielisissä peruskouluissa ja lukioissa. Näin pyritään luomaan edellytykset nykyistä laajemmalle saksan, ranskan ja venäjän opiskelulle.” Ohjelmassa kehotettiin Suomen hallitusta ryhtymään toimiin Ruotsissa asuvien suomenkielisten äidinkielen opetuksen turvaamiseksi. Ohjelma oli vastine Rkp:n Jan-Erik Enestamin haastatteluun Salon Seudun Sanomissa, jossa hän nimitteli liittoa fasistiseksi.

Pihkalan kaudella toteutettiin erittäin onnistunut Viro-keräys uudelleen itsenäisyyteen pyrkivien heimoveljiemme tukemiseksi. Muutoinkin viriteltiin toisen maailmansodan hiljentämää heimotyötä. Vuonna 2009 se huipentui virolaisten vapaaehtoisen Suomen-poikien juhlaan Pupastveren taistelun 65-vuotisjuhlaan, missä liiton puheenjohtajana sain olla mukana.

 

Pihkalaa puheenjohtajana seurasi filosofian tohtori Seppo Heikinheimo, jonka aikana toteutettiin liiton toimiston saneeraus, kun pääsihteeri asettui avoimesti hallituksen tahtoa vastaan. Heikinheimon kausi jäi valitettavan lyhyeksi henkilökohtaisen tragedian takia. Varapuheenjohtaja Pentti Huttunen siirtyi peräsimeen ja hänen kaudelleen osui kielilakikomitea ja uuden kielilain säätäminen vuonna 2003 pääministeri Paavo Lipposen runnomana juuri ennen uusia eduskuntavaaleja 99 % äänten enemmistöllä. Vain Stalin ja Saddam Hussein ovat pystyneet kovempiin lukuihin! Liitto menetti tässä vaiheessa myös valtionapunsa Rkp:n junailujen tuloksena vuonna 2002. Tässä vaiheessa olin jo jäänyt reserviin, koska katsoin 9 vuoden hallituskauden riittävän yhdelle ihmiselle. Toisin kuitenkin kävi ja vuoden 2003 syyskokoukseen minua pyydettiin puheenjohtajaehdokkaaksi. Siitä alkoi puheenjohtajuus, jota on jatkunut nyt 6 vuotta. Siirryin uudelleen reserviin 19.11.2009 ja liitto sai uuden, nuoren ja vireän puheenjohtajan Sampo Terhon luotsaamaan sitä uuden vuosikymmenen ja vuosisadan haasteisiin. Niitä tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa totisesti riittää.

 

Liiton 100-vuotishistoriakirjassa Jussi Niinistö toteaa minun saaneen lentävän lähdön kaudelleni, kun Suomen Lukiolaisten Liitto ry järjesti 16.3.2004 valtakunnallisen joukkovoiman näytön vauhdittamaan Rkp:n lähes 10 vuoden viivytyksellä jatkunutta ylioppilastutkinnon rakenneuudistusta, jonka merkittävin muutos tarkoitti ”toisen kotimaisen kielen” kokeen muuttumista valinnaiseksi. Ruotsin TV tuli sutena paikalle ja jo seuraavana päivänä SVT:n toimittaja oli Helsingissä haastattelemassa mm. minua liiton toimistolla. Rkp yritti vielä valtioneuvostossa torpedoida lainmuutoksen, mutta hävisi sen 14-2 ja eduskunnassa yhtä vakuuttavasti 140–23. Se oli suomenruotsalaisuuden Waterloo. Ruotsin lehdistö puolestaan ihmetteli, ettei kukaan, eivät edes Ruotsin uusnatsit olleet reagoineet Suomen eduskunnan päätökseen.

Heti Internetin tultua tavallisen kansan ulottuviin aloitin päivittäisen nettikirjoittelun. Olen varovaisesti arvioinut, että puheenjohtajakaudellani olen laittanut nettiin ainakin 25.000 viestiä. Niissä olen osoittanut, millaisin keinoin ja voimavaroin Suomessa pidetään yllä kansan enemmistön tahdon vastaisesti pakkoruotsia ja keinotekoista virallista kaksikielisyyttä.

 

Suurin yksittäinen projekti puheenjohtajuuteni aikana oli liiton 100-vuotisjuhla ja sen yhteydessä julkaistu liiton historiakirja. Suomenkielisessä mediassa Helsingin Sanomat etunenässä tämän merkittävän suomalaisuuden lippulaivan juhlavuotta muistettiin erilaisin likasankojournalistisin kirjoituksin. Poikkeuksen teki HBL, joka julkaisi koko aukeaman melko asiallisen artikkelin, jossa kuvani oli puolen sivun kokoinen. Muutoinkin ruotsinkielinen media on ollut poikkeuksellisen kiinnostunut tekemisistäni ja tietenkin myös liitosta. FST:n Obs koki elämänsä järkytyksen, kun se kysyi katselijoilta, miten tärkeänä he pitävät ruotsin kieltä (17.9.2004). Seurauksena oli koko yön kestänyt nörttien kaksintaistelu, ja normaalien muutaman äänen asemesta tietokoneet jauhoivat toistasataatuhatta "ääntä" - joiden mukaan ruotsi ei ole enää tärkeä Suomessa. Asiaa puitiin pitkään ja hartaasti erityisesti ruotsinkielisessä mediassa (minuakin haastateltiin FST:n ohjelmaan kahden tunnin ajan Suomalaisuuden Liiton toimistolla).

Minulla on ollut onni myötä mediakentässä, sillä näiden kuuden vuoden aikana minua on pyydetty muutamiin televisio-ohjelmiin; TV1 ”Tyynysota” viime keväänä, TV2 Kokkolan kielijupakka, SVT ylioppilasruotsi, FST5 ”Tuhat järveä ja ankkalammikko”, FST Obs, suomen- ja ruotsinkieliset radiot, joista viimeisin on Sveriges Radio, jonka toimittaja tuli kotiimme 3.11.2009 haastattelemaan ruotsin kielen aseman muutoksesta Suomessa.


Erityisen merkittävää oli New York Timesin tekemä artikkeli joulupäivänä 2005 suomenruotsalaisten asemasta maailman hemmotelluimpana vähemmistönä, jota varten tulin mökiltä kesken kesälomaa Helsinkiin Lizette Alvarezin haastateltavaksi. Artikkelissa esitti näkemyksiään myös liittomme ensimmäinen kunniajäsen, valtioneuvos Riitta Uosukainen. Lehdet ovat olleet kiitettävän kiinnostuneita liiton kannasta jos jonkinlaisiin kysymyksiin. Olenkin hieman pröystäillyt sanoen, että olen päässyt esiintymään eräässä maailman arvostetuimmista sanomalehdistä eli New York Timesista maamme vanhimpaan paikallislehteen Tyrvään Sanomiin. Toki on tullut myös lunta tupaan ja jäitä porstuaan. Vasabladetin pääkirjoituksessa liittoa ja minua nimitettiin hiljattain fasistiksi. Se muuten on yksi suomenruotsalaisten lempisana, jota lähes kaikki Rkp:n johtohenkilöt ovat viljelleet liitostamme. Pari muuta ovat olleet skandaali ja manifesti. Viime aikoina ääni on muuttunut itkuiseksi ja opetusministeriön perusopetuksen tuntijakoryhmässä pakkoruotsista luopumista esittäneen vihreiden-de grönan Risto Rönnbergin esiintyminen Rkp:n edustajille liikaa; RKP:n riveistä kuului parkaisu. Rönnbergin mielipidettä pidettiin "karmivana, loukkaavana ja törkeänä". RKP:n panssarivaunusiipi vaati vihreiden puoluejohtoa irtautumaan Rönnbergin mielipiteestä. Näin tietysti kävikin.

 

Paljon muutakin on mahtunut viimeksi kuluneisiin kuuteen vuoteen Suomalaisuuden Liiton toiminnassa. Viime kevätkokouksessa hyväksyimme liiton uuden kielipoliittisen ohjelman, jossa esitetään siirtymistä keinotekoisesta virallisesta kaksikielisyydestä viralliseen yksikielisyyteen. Siihen saamme erinomaisen mallin Ruotsin uudesta kielilaista, joka tuli voimaan 1.7.2009. Siinä enemmistön kieli säädetään ainoaksi viralliseksi pääkieleksi ja muut vanhat kielet saivat kansallisen vähemmistökielen aseman.

 

Suomalaisuuden Liitto kutsuttiin mukaan Seinäjoen Tangomarkkinoiden SATUMAA-päivään vuonna 2005 ja siitä asti olemme olleet mukana joka vuosi ja olen saanut pitää useamman esityksen niissä. Nyt työryhmällämme on edessä liiton uuden kirjan viimeistely ja julkaiseminen, jossa kerromme suomalaisuudesta ruotsalaisuuden puristuksessa vuosisatojen ajan aina tähän päivään asti.


Muutos Suomen kielipolitiikassa on alkanut ja etenee vauhdilla. Suomenruotsalaisuuden ylimitoitettuja etu- ja erioikeuksia ollaan varovasti purkamassa. Se näkyy jo pakkoruotsin eräässä vahvimmista bunkkereista,

Helsingin Sanomista. Tässä vain sen muutamia otsikoita ja otteita tänä vuonna:

21.2.2009 Rkp haluaa sallia nuuskaamisen, koska ihmisten pitäisi saada päättää omista asioistaan. Miksi "oikeus päättää omista asioistaan" ei koske kieliopintoja?

22.2.2009 Jatkuvat takaiskut ruotsin kielen turvaamisessa piinaavat kielivähemmistöä ja Rkp:tä.
18.5.2009 Rkp haluaa homoille ja lesboille täydet adoptiomahdollisuudet.
6.7.2009 Suomenruotsalaiset pelkäävät kielensä aseman heikentyvän.
28.9.2009 Martti Ahtisaari: Vaikka Suomi on yhä muodollisesti kaksikielinen maa, käytännössä olemme mielestäni jo luopuneet kaksikielisyydestä.
25.10.2009 Suomenruotsalaisten keskuudessa leviää hämmennys, epäusko ja katkeruus.
9.11.2009 Rokotusta jonottamassa terveysasemalla - perkele! Lyhyen jonon päässä luki "ruotsinkielistä palvelua" - ruotsiksi.
17.11.2009 HS lainaa pääkirjoitussivullaan Keskisuomalainen-sanomalehteä ”Suomessa on aika päästä eroon pakkoruotsista”. Se päättyy sanoihin ”On muutoksen aika”. Siihen on helppo yhtyä.

 

Ja lopuksi, kun nyt luovun hieman haikein mielin liiton puheenjohtajan tehtävästä; ensiksi haluaisin kiittää toimistonhoitajaamme Saila Savista, jonka kanssa olen saanut jakaa liiton ilot ja murheet kuuden vuoden ajan – onneksi enimmäkseen iloisia asioita. Saila on erittäin tärkeä henkilö meille. Ensiksi haluaisin kiittää kaikkia hallitusten jäseniä, jotka ovat tukeneet minua ja kantaneet vastuuta liiton toiminnasta. Erityisen kiitollinen olen pitkäaikaiselle varapuheenjohtajallemme Antti Huhtalalle, joka poikkeuksellisen oma-aloitteisesti on ollut todellinen oikea käteni. Lämmin kiitokseni myös talousnerollemme Jarmo Merolle, jonka erinomaisen vainun johdosta liitolla on puskurirahasto ainakin kolmeksi seuraavaksi vuodeksi onnistuneiden finanssiliikkeiden johdosta. Moni muukin henkilö ansaitsisi tulla erikseen mainituksi, mutta heille kollektiivinen kiitos, olette mielessäni aina.

Ensiksi haluaisin kiittää myös kaikkia liittomme jäseniä, jotka ovat tehneet ja tekevät mahdolliseksi suomalaisuustyön jatkumisen nyt toista vuosisataa. Aivan suurenmoista on ollut, että muutamat henkilöt ovat tukeneet toimintaamme jäsenmaksun lisäksi erisuuruisin toimintatuin. Omassa luokassaan tässä on kauppaneuvos Kari Hautanen, kiitos! Ja sitten ensiksi haluaisin kiittää, että saamme elää vapaassa ja itsenäisessä Suomessa. Siinä Suomalaisuuden Liitolla on ollut kunniakas ja tärkeä osuus. Olemme puolueisiin sitoutumaton vapaa kansalaisyhdistys, joka tekee työtä Suomen, suomalaisten, suomalaisuuden ja suomen kielen puolesta. KIITOS!


29.10.2009         Suomenruotsalaisten ahdinko

Suomenruotsalaiset ovat ihan itse ajamassa itseään paitsioon ainakin, mikäli on uskominen Helsingin Sanomien viime sunnuntain ensimmäistä pääkirjoitusta, joka alkaa virkkeellä; "Suomenruotsalaisten keskuudessa leviää hämmennys, epäusko ja katkeruus". Vuonna 1863 suomen kieli sai virallisen kielen aseman keisarin käskykirjeellä ja silloin alkoi ruotsinkielisten neliraajajarrutus kaikkea suomenkielisyyttä kohtaan; hallintoa, koulutusta, virkapaikkoja, talouselämää, jne. Se onnistui uskomattoman hyvin aina 1930-luvulle, jolloin suomalaisuus ja suomen kieli olivat saamassa sille kuuluvan aseman maamme ainoana virallisena pääkielenä. Myönteisen kehityksen katkaisi toinen maailmasota, kylmä sota ja Neuvostoliiton painostus YYA-sopimuksella. Tätä ahdinkoa käyttivät härskisti hyväkseen suomenruotsalaiset Ruotsin avustuksella, ja peruskouluun runnottiin pakkoruotsi ja korkeakouluihin virkamiespakkoruotsi.

Vuonna 1999 suomenruotsalaiset saivat vaatimansa kielilakikomitean ja siihen enemmistöedustuksen yhdessä Ruotsin hallituksen ministerin kanssa. Tuloksena oli aivan absurdi vuoden 2003 kielilaki. Hieman aiemmin Neuvostoliitto oli romahtanut, YYA-sopimus irtisanottu ja Suomesta tullut EU:n jäsen. RKP:n porsastelut alkoivat herättää oikeutettua närää suomalaisten keskuudessa, ja vuonna 2004 tapahtui läpimurto, joka johtaa pakkoruotsin juurimiseen ja sen jälkeen Suomen viralliseen yksikielisyyteen.

HS on nähnyt tilanteen ihan oikein; "Monet kielivähemmistöön kuuluvat katsovat, että heidän perustuslaillisia oikeuksiaan loukataan Suomessa yhä julkeammin", mutta tulkinnut sen väärin - perustuslaissa on perustavaa laatua oleva optinen harha, jossa kuvitellaan 5 %:lle kuuluvan 50 % kaikesta yhteisestä hyvästä. Se ei ole toiminut eikä tule koskaan toimimaan.

HS jatkaa: "Luettelo kielivähemmistön näkökantojen sivuuttamisesta on pitkä ja koostuu niin isoista hallinnollisista ratkaisuista kuin yksittäisistäkin päätöksistä." Mielenkiintoista, että lehti puhuu kielivähemmistöstä yksikössä, vaikka meillä erilaisia kielivähemmistöjä on jo lähes 200! Mutta vain yhden vähemmistön asioista puhutaan - jopa niin, että suomenruotsalaisia nimitetään ilman lisämääreitä vain kielivähemmistöksi. Mutta suomenruotsalaisetpa eivät kuulemma ole kielivähemmistö! He eivät missään nimessä ole myöskään suomalaisia, vaikka seuraavassa lauseessa vakuuttavat olevansa suomalaisia. Ota nyt tuostakin selvää!

Propagandasotaan on valjastettu myös entinen presidentti ja nykyinen rauhannobelisti Martti Ahtisaari. Hänkin on todennut, miten asiat oikeasti ovat, vaikka yrittää syöttää suomalaisille ruotsinkielipajunköyttä.
Ahtisaari aloittaa näin: "Olen vuosien varrella seurannut ja käynyt keskustelua ruotsin kielen asemasta Suomessa, ja minua huolestuttaa YHÄ KIELTEISEMPI suhtautuminen toiseen kotimaiseen kieleemme. Vaikka Suomi on yhä muodollisesti kaksikielinen maa, KÄYTÄNNÖSSÄ olemme mielestäni JO LUOPUNEET kaksikielisyydestä." Juuri näin. Mutta miksi "yhä kielteisempi"? Jokin syy siihen täytyy olla.

Hesari voi valjastaa vaikka kuinka monta entistä ja nykyistä mahtimiestä kiskomaan keinotekoisen kaksikielisyyden vankkureita, mutta se ei enää pysäytä kehitystä. Miksi ei? Koska suomalaiset nuoret ovat päättäneet toisin.


25.10.2009         Helsingin Sanomat oikeilla jäljillä?

Suomenkielinen ruotsalainen vai ruotsinkielinen suomalainen? Saavatko nämä kaksi "kansanryhmää" tasavertaisen kohtelun Ruotsissa ja Suomessa? Jos eivät saa, niin miksi eivät? Eivätkö Suomi ja Ruotsi omaakaan pitkää yhteistä historiaa? Emmekö olekaan oikeasti veljeskansoja? Miksi Suomessa on ruotsalainen kansanpuolue pysyvänä hallituspuolueena, mutta Ruotsissa ei edes ole suomalaista kansanpuoluetta - puhumattakaan, että sillä olisi pysyvä edustus Ruotsin hallituksessa?
Miksi Suomen (2003) ja Ruotsin (2009) kielilait poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä, vaikka EU:kin suosittelee naapurijäsenmaiden kielilainsäädäntöjen yhdenmukaistamista. Miksi osassa Suomea suomenkielinen lapsi ei saa käydä edes peruskoulua omalla äidinkielellään?
Tätä kysymyspatteria voisi jatkaa loputtomiin ja tuloksena olisi havainto, että jostakin kumman syystä suomenruotsalaiset (sic! ruotsalaiset!) ovat todellakin maailman hemmotelluin kielivähemmistö kuten New York Timeskin totesi joulupäivänä 2005. Keski-Pohjanmaan suuntautumisessakin ollaan alistumassa vähemmistödiktatuuriin - tavattoman suuren suomenkielisen enemmistön sana ei paina mitään.

Suomalaisten (finnarna) kollektiivinen muisti on pitkä. Suomenruotsalaisten käyttämä jako omalla kielellään suomalaisiin (finne) ja suomalaisiin (finländare) on tehnyt tuhoa kieliryhmien väliseen kanssakäymiseen. Vuosikymmenten vaikeneminen ja vaientaminen kielipolitiikasta on kerännyt paljon tunteita, jotka nyt purkautuvat osin hallitsemattomasti, kun "verkkokeskusteluissa lietsottu hurriviha hitaasti kasvattaa tilaa kielivähemmistön vähättelemiselle myös muussa yhteiskunnassa".

Suomenruotsalaiset vaativat ja saivat 1999 kielilakikomitean ja saivat myös itse kirjoittaa kielilain (2003). Nämä iloiset  ja yhteisölliset possut temmelsivät kielipolitiikan ruishalmeessa tavalla, joka pani lumipalloefektin liikkeelle. Kielilain 40 § on kuvaava, sillä siinä säädetään ainoasta "yksikielisesti suomenkielisestä" toiminnosta koko laissa, nimittäin vankiloista, jotka ovat suomenkielisiä - paitsi että toisessa momentissa mahdollistetaan ruotsinkielisten osastojen perustaminen vankiloihin!

HS pääkirjoitus 25.10.2009: "Ruotsinkielisten kasvava huoli oikeuksistaan on aiheellinen". Taivahan tosi!


11.10.2009            PerusS nuoret - viralliseen yksikielisyyteen!

Aleksis Kiven ja suomenkielisen kirjallisuuden päivä oli hyvin kiintoisa. Minulla oli ilo olla yhtenä alustajana PerusS Nuorten kielipoliittisessa seminaarissa Vaasassa. Seminaari on huomiotu ainakin Iltalehdessä ja siellä on jopa lukijaäänestys siitä, pitäisikö Suomesta tulla virallisesti yksikielinen. Ei ihme, että 86 % vastaajista on virallisen yksikielisyyden kannalla.
Alustukseni Vaasassa sai hyvin myonteisen vastaanoton ja viritti vilkkaan keskustelun.

Suurin yllätys on, että Iltalehti julkisti PerusSuomalaisten nuorten vaatimuksen virallisesta yksikielisyydestä ja lisäksi järjesti lukijaäänestyksen asiasta. Kaiken lisäksi Iltalehdessä käydään asiasta nettikeskustelua.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että Suomi omaksuu Ruotsin mallin, jonka mukaan vain enemmistön kieli on valtakunnallisesti virallinen pääkieli. Vuosien työ alkaa tuottaa tulosta!



26.9.2009            Vuosisata hammastyötä rotvallin reunalla

Minulla oli ilo ja kunnia saada pitää juhlaesitelmä Tampereen kunnallisen hammashuollon 100-vuotisjuhlassa viime torstaina. Hyvin vaativa tehtävä, mutta onneksi Paula Jaakola ja Erja Saari olivat toimittaneet minulle kerrassaan ainutlaatuisen aineiston Tampereen arkistoista. Vapriikki skannasi joukon kuvia, joten oli perusta ppt-esitykselle.
Juhla oli  oikein sopivassa paikassa - Tampereen työnväentalolla. Totesin, miten maailma on muuttunut 100 vuodessa, sillä vain muutama vuosikymmen sitten hammaslääkäreitä ei olisi suin surmin saatu astumaan työväentaloon. Vastakkainasettelun aika on todellakin ohi.
Kertomukseni alkoi neiti Lea Bergbomista, joka oli Tampereen ja Suomen ensimmäinen virkaan nimitetty kouluhammaslääkäri. Siitä Tampereen kunnallinen hammashoito on edennyt nykyiseen terveyskeskuksen suun terveydenhuoltoon, jossa toimii lähes 200 ammattilaista.

Eilisen AAMULEHDEN alakerrassa pohdin "Mitenkäs suu nyt pannaan? Siinä esittelen nykyisen suun terveydenhuollon keskeisiä ongelmia; kallis ja epätarkoituksenmukainen henkilöstörakenne, hajanainen hallinto, siirtyminen amalgaamista muoveihin ja hoidon hinnan suuri ero julkisen ja yksityisen sektorin välillä.

Aleksis Kiven päivänä  10.10. minut on pyydetty Vaasaan PerusSuomalaisten nuorten kielipoliittiseen seminaariin alustajaksi - tosi mieluisa haaste.


1.9.2009               On metsään tullut jo syys .......

Harvinaisen pitkä ja rentouttava kesäloma on päättynyt ja on aika päivittää tätäkin palstaa. Kesän ajan annoin tuon Ruotsin uuden kielilain pysyä ylimpänä, koska se on Suomenkin kannalta keskeisen tärkeä.
Vieraskirjani on jälleen kokenut "errorin" ja sekä ehkä johtuu siitä, että siitä on tullut erittäin suosittu ja viestien määrä saattaa olla syynä sivun kaatumiseen. Siitä ei mitään korvaamatonta vahinkoa syntyne, sillä keskustelu muuttuu siellä monesti henkilöön käyväksi räkyttämiseksi ja varsinaista asiaa ei ole juuri nimeksikään.

* Kesän tapahtumiin kuului tietenkin Vammalan vanhan kirjallisuuden päivät, mistä ostin suomenruotsalaisten näkemyksen Suomen sodasta 1808-09 "Finskt krig, svenskt arv". Rahaahan suomenruotsalaisilla on loputtomasti jakirjan ulkoasu jo se paljastaa. Se jaettiin viime vuonna kaikille ruotsinkielisille lukiolaisille! Mielenkiintoista kirjassa on Suomalaisuuden Liiton saama huomio, kun uusimman kunniajäsenemme, valtioneuvos Riitta Uosukaisen vaikuttmia pohditaan.

* Seinäjoen Tangomarkkinoiden SATUMAA kehittyy jatkuvasti. Tänä kesänä pohdimme erittäin antoisassa seminaarissa tangon ja Siionin virsien yhtymäkohtia. Esitykseni otsikko oli "Oi, muistatko vielä sen tangon".
Tangomarkkinoiden 25-vuotisjuhlakonsertti oli upea ja kaupungin vastaanotto kutsuvieraille makoisa.

* Satakunnan kansansoutu Kokemäenjoella oli tänä vuonna hieman vaisu, mutta edelleen harrasteautoni - kaksi Triumph Heraldia vm 1967 - herättivät ihastusta soutukunnissa.

* Vanhin lapsenlapsemme lähti varusmiespalvelukseen ja kovan fyysisenkin kuntonsa takia on menestynyt mukavasti.Sotilaspoliisiksi hänet on tarkoitus kouluttaa, josta irtoaa jo ensimmäinen pätevyys siviilihommiin vartijana.

* Tyrvään Pyhän Olavin kirkon uudet maalaukset ovat tosi vaikuttavia. Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen ovat tuottaneet mahtavan uuden kansallisaarteen. Kirkon edessä Rautaveden rannalla on muuten tala tai talas eli kirkkovenevaja.

* Suomen Hammaslääkäriseuran kansanterveysjaoston kesäseminaari oli Tampereella. Pohdimme siellä toteutuuko hoitotakuu. Ihan valmiiksi ei asia tullut. Jaoston kunniajäsenenä sain illanvietossa muistella perustamisen koukeroita 1970-luvun alussa, jolloin Suomi oli siirtymässä sosialismiin perintökaaren kautta, kun raharikkaiden suomenruotsalaisten sukujen vesat, Nalle Wahlroos kärjessä, hurahtivat stalinismiin. Tähtihetkiäni oli, kun minut valíttiin väliaikaiseen hallitukseen sekä oikeiston että vasemmiston listalta.

' Tänä viikonvaihteena olin vaimoni kanssa kutsuvieraina Viron Suomi-poikien Pupastveren taistelun 65-vuotismuistotapahtumassa Tarton lähellä. Kerrassaan mahtava spektaakkeli, josta teen matkakertomuksen seuraavaan Suomen Mieli -lehteen, jonka teema on maanpuolustus.

*
Huomenna juhlitaan Lääkintöhallituksen historian valmistumista. Dosentti Allan Tiitta on tehnyt merkittävän kulttuuriteon.
Niin, elämä on toisinaan yhtä juhlaa.


16.6.2009            Ruotsin uusi kielilaki

Pyysin Ruotsin valtiopäiviltä 1.7.2009 siellä voimaan tulevan kielilain perusteluineen. Vastaus tuli nopeasti ja saatoin jo tänään lähettää kaikille kansanedustajille sähköpostin:

Arvoisa kansanedustaja

 

Ruotsissa tulee 1.7.2009 voimaan uusi kielilaki. Se on erittäin selkeä, yksiselitteinen ja järkevä. Lähtökohtana on, että suuren enemmistön kieli on maan pääkieli ja kansainvälisissä yhteyksissä virallinen kieli.

Laki säätää myös kansallisista vähemmistökielistä, joiden joukkoon vihdoinkin on päässyt myös suomi, joka on Ruotsin ylivoimaisesti suurin ja erittäin vanha vähemmistökieli.

 

Olen suomentanut Ruotsin kielilain (2009:600) ja laatinut sen pohjalta luonnoksen Suomen uudeksi kielilaiksi, joka ottaisi huomioon sekä pitkän yhteisen historiamme Ruotsin kanssa, nopeasti muuttuvan yhteiskuntamme monimuotoisuuden ja myös Euroopan neuvoston alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan 5.11.1992, minkä Suomi on ratifioinut 9.11.1994.

 

Ruotsin uusi kielilaki löytyy alkuperäisenä tässä linkissä: http://62.95.69.3/SFSdoc/09/090600.PDF

 

Kunnioittavasti

 

Heikki Tala

puheenjohtaja

Suomalaisuuden Liitto ry

 

***

Ruotsin kielilaki 2009:600

 

annettu 28 toukokuuta 2009

 

Valtiopäivien päätöksellä säädetään seuraavaa

 

Lain sisältö ja tarkoitus

 

1 § Tässä laissa ovat ruotsin kieltä, kansallisia vähemmistökieliä ja ruotsin viittomakieltä koskevat määräykset. Laki sisältää myös määräykset yhteisön vastuusta siitä, että yksilöllä on oikeus kieleen sekä kielten käytöstä julkisessa toiminnassa sekä kansainvälisissä yhteyksissä.

 

2 § Lain tarkoitus on ilmaista ruotsin ja muiden kielten asema ja käyttö ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Lailla pyritään myös puolustamaan ruotsin kieltä ja kielellistä monimuotoisuutta Ruotsissa sekä yksilön oikeutta kieleen.

 

3 § Jos toinen laki tai asetus sisältää tästä laista poikkeavia määräyksiä, noudatetaan niitä.

 

Ruotsin kieli

 

4 § Ruotsissa ruotsin kieli on pääkieli.

 

5 § Pääkielenä ruotsi on yhteiskunnan yhteinen kieli, johon kaikilla Ruotsissa asuvilla on oltava oikeus ja jota on voitava käyttää kaikilla yhteiskunnan alueilla.

 

6 § Julkisella vallalla on erityinen vastuu ruotsin kielen käytöstä ja kehittämisestä.

 

Kansalliset vähemmistökielet

 

7 § Kansalliset vähemmistökielet ovat suomi, jiddisch, meänkieli, romani chib ja saame.

 

8 § Julkisella vallalla on erityinen vastuu suojella ja edistää kansallisia vähemmistökieliä.

 

Ruotsin viittomakieli

 

9 § Julkisella vallalla on erityinen vastuu suojella ja edistää ruotsin viittomakieltä.

 

Kielten käyttö julkisessa toiminnassa

 

10 § Tuomioistuinten, hallintoviranomaisten ja muiden julkista toimintaa harjoittavien yksiköitten kieli on ruotsi. Muussa laissa on erityismääräykset oikeudesta käyttää kansallisia vähemmistökieliä ja muita pohjoismaisia kieliä.

Velvollisuudesta käyttää tulkkia tai asiakirjojen käännöksiä tuomioistuimessa ja hallintoviranomaisessa on erityismääräykset.

 

11 § Julkisessa toiminnassa kielen on oltava huoliteltua, yksinkertaista ja käsitettävää.

 

12 § Viranomaisilla on erityinen vastuu ruotsinkielisen ammattisanaston saatavuudesta, käytöstä ja kehittämisestä eri ammattialoilla.

 

Ruotsin kieli kansainvälisissä yhteyksissä

 

13 § Ruotsin kieli on Ruotsin virallinen kieli kansainvälisissä yhteyksissä. Ruotsin kielen asemaa Euroopan unionin virallisena kielenä on puolustettava.

 

Yksilön oikeus kieleen

 

14 § Jokaiselle Ruotsissa asuvalle on annettava mahdollisuus oppia, kehittää ja käyttää ruotsin kieltä. Sen lisäksi

1.     kansalliseen vähemmistöön kuuluvalle on annettava mahdollisuus oppia, käyttää ja kehittää vähemmistökieltä, ja

2.     kuurolle, kuulovammaiselle ja muista syistä viittomakieltä tarvitseville turvataan mahdollisuus oppia, kehittää ja käyttää ruotsin viittomakieltä.

Niille, joiden äidinkieli on muu kuin lain ensimmäisessä kappaleessa mainitut, on annettava mahdollisuus kehittää ja käyttää äidinkieltään.

 

15 § Julkinen valta on vastuussa 14 §:n mukaisesta yksilön oikeudesta kieleen.

 

Tämä laki tulee voimaan 1 heinäkuuta 2009

 

Hallituksen puolesta

 

FREDRIK REINFELDT

LENA ADELSOHN LILJEROTH (Kulttuuriministeriö)

 

***

 

 

Ehdotus Suomen uudeksi kielilaiksi

 

Lain sisältö ja tarkoitus

 

1 § Tässä laissa ovat suomen kieltä, kansallisia vähemmistökieliä ja suomen viittomakieltä koskevat määräykset. Laki sisältää myös määräykset julkisen vallan vastuusta siitä, että yksilöllä on oikeus kieleen sekä kielten käytöstä julkisessa toiminnassa sekä kansainvälisissä yhteyksissä.

 

2 § Lain tarkoitus on ilmaista suomen ja muiden kielten asema ja käyttö suomalaisessa yhteiskunnassa. Lailla pyritään myös puolustamaan suomen kieltä ja kielellistä monimuotoisuutta Suomessa sekä yksilön oikeutta kieleen.

 

3 § Jos joku toinen laki tai asetus sisältää tästä laista poikkeavia määräyksiä, noudatetaan niitä.

 

Suomen kieli

 

4 § Suomessa suomen kieli on pääkieli.

 

5 § Pääkielenä suomi on yhteiskunnan yhteinen kieli, johon kaikilla Suomessa asuvilla on oltava oikeus ja jota on voitava käyttää kaikilla yhteiskunnan alueilla.

 

6 § Julkisella vallalla on erityinen vastuu suomen kielen käytöstä ja kehittämisestä.

 

Kansalliset vähemmistökielet

 

7 § Kansalliset vähemmistökielet ovat ruotsi, saame ja romani.

 

8 § Julkisella vallalla on erityinen vastuu suojella ja edistää kansallisia vähemmistökieliä.

 

Suomen viittomakieli

 

9 § Julkisella vallalla on erityinen vastuu suojella ja edistää suomen viittomakieltä.

 

Kielten käyttö julkisessa toiminnassa

 

10 § Tuomioistuinten, hallintoviranomaisten ja muiden julkista toimintaa harjoittavien yksiköitten kieli on suomi. Muussa laissa on erityismääräykset oikeudesta käyttää kansallisia vähemmistökieliä ja muita kieliä.

Velvollisuudesta käyttää tulkkia tai asiakirjojen käännöksiä tuomioistuimessa ja hallintoviranomaisessa on erityismääräykset.

 

11 § Julkisessa toiminnassa kielen on oltava huoliteltua, yksinkertaista ja käsitettävää.

 

12 § Viranomaisilla on erityinen vastuu suomenkielisen ammattisanaston saatavuudesta, käytöstä ja kehittämisestä eri ammattialoilla

 

Suomen kieli kansainvälisissä yhteyksissä

 

13 § Suomen kieli on Suomen virallinen kieli kansainvälisissä yhteyksissä. Suomen kielen asemaa Euroopan unionin virallisena kielenä on puolustettava.

 

Yksilön oikeus kieleen

 

14 § Jokaiselle Suomessa asuvalle on annettava mahdollisuus oppia, kehittää ja käyttää suomen kieltä. Sen lisäksi

1.     kansalliseen vähemmistöön kuuluvalle on annettava mahdollisuus oppia, käyttää ja kehittää vähemmistökieltä, ja

2.     kuurolle, kuulovammaiselle ja muista syistä viittomakieltä tarvitseville turvataan mahdollisuus oppia, kehittää ja käyttää suomen viittomakieltä.

Niille, joiden äidinkieli on muu kuin lain ensimmäisessä kappaleessa mainitut, on annettava mahdollisuus kehittää ja käyttää äidinkieltään.

 

15 § Julkinen valta on vastuussa 14 §:n mukaisesta yksilön oikeudesta kieleen.

 

Tämä laki tulee voimaan 6 joulukuuta 2017

 

16.6.2009/HT




14.6.2009            Darwin-palkinto

USA:ssa jaetaan vuosittain Darwin-palkintoja ihmisille, jotka typerimmällä tavalla ovat aiheuttaneet kuolemansa ja näin poistaneet itsensä potentiaalina geenivarastona. Vuoden voittaja on tässä:

Arkansas Democrat Gazette  –lehti kertoo kahdesta paikallisesta miehestä, jotka loukkaantuivat avolavapakettiauton suistuessa tieltä. Apulaisseriffi Snyder kertoi onnettomuudesta maanantaina puolenyön jälkeen. Thurston Poole (33) ja Bill Wallis (38) olivat palaamassa sammakonpyydystysmatkalta. Öisellä paluumatkalla kotiin auton valot sammuivat. Miehet päättelivät sammumisen syyksi sulakkeen palamisen. Heillä ei ollut varasulaketta, mutta toinen keksi korvata sen pienoispistoolin (22 kal) panoksella, joka sopi täydellisesti sulakerasiaan ohjausakselin vieressä. Valot toimivat taas, mutta 30 km ajon jälkeen panos oli kuumentunut niin paljon, että se heti erään sillan ylityksen jälkeen laukesi ja luoti osui Poolen kiveksiin. Auto suistui tieltä ja osui puuhun. Poole sai vain muutamia naarmuja muualle kehoonsa, mutta pallit joutuivat laajamittaisten kirurgisten toimenpiteiden kohteeksi, eivätkä ne koskaan enää toimi tarkoitetulla tavalla.
Wallisilta katkesi solisluu ja hän pääsi hoidon jälkeen saman tien kotiin. ”Luojan kiitos emme olleet tuolla sillalla, kun Poole ampui pallinsa helvettiin, muutoin olisimme molemmat kuolleet.” Miesten palattua kotiin Poolen vaimo Lavinia kysyi, montako sammakkoa miehet olivat saaneet ja jäikö niistä yhtään autoon? Asiat tärkeysjärjestykseen!
Vaikka Poole ja Wallis eivät kuolleet, joka yleensä on edellytys Darwin –palkinnon saamiseksi, niin palkintolautakunta totesi kuitenkin Poolen vastaansanomattomasti poistaneen itsensä ihmiskunnan geenipankista.

Tämän uutisen sain tänään amerikkalaiselta hammaslääkäriystävältäni, lääkintäeversti Neil McKenzieltä, jolla ansioistaan on Suomen Hammaslääkäriliiton Eero Tammisalo-mitali ja Suomen Valkoisen Ruusun 1 lk ritariristi.



13.5.2009            Kukan päivänä

Paljon mielenkiintoista on ehtinyt tapahtua tuon tyynysodan jälkeen. Kaiken lisäksi väittelyni Magman Olav Melinin kanssa on edelleen nähtävissä YLE Areenassa: http://areena.yle.fi/toista?id=2155336 ja viimeinen esityspäivä on 24.5.2009. Ohjelman on joku laittanut jo youtubeen, jossa sitä voi katsella jatkossakin.

Vappuna olimme mukana Vammalan supersuositussa vanhojen ajoneuvojen paraatissa. Koko suuren Sastamalan väki näkyi tulleen katujen varsille katsomaan tätä suurennmoista spektaakkelia. Seuraavat merkittävät yleisötapahtumat Vammalassa ovat Vanhan kirjallisuuden päivät 26.-27.6. ja Satakunnan kansansoutu17.7. Keskiaikaista musiikkia on tarjolla Sasatamalan vanhassa maapohjakirkossa Gregorianan aikaan 18.-24.7.

Porin Jazzit 12.-16.7. on varma täky sekin. Ja 2.8. pitää mennä Forssan mammuttitapahtumaan eli vanhojen autojen pick-nick ajoihin. Triumph Heraldeillani on tärkeä osa suurimmassa osassa näitä tapahtumia.

Liekö vieraskirjani hermostuttanut pakkoruotsittajia, kun se on ajettu tilttiiin. Simplesite kertoi tänään, että he tekevät kovasti töitä saadakseni vieraskirjani kuntoon. Jos se ei onnistu, niin siirrän kotisivut Elisalle, missä minulla on runsaasti käyttämätöntä tilaa. Pysykää kanavalla!


26.4.2009            Tyynysota

Eilen pääsin TV1:n aamulähetykseen keskustelemaan suomenruotsalaisen ajatuspaja Magman tiedotusvastaavan Olav Melinin kanssa pakkoruotsista. Melkoinen ihme, sillä YLE ei helposti ota kielipoliittisia aiheita käsittelyyn. Ohjelma on vielä kolme päivää nähtävissä YLE Areenassa:
http://areena.yle.fi/toista?id=2155336

Lähetin ohjelman toimittajalle tällaisen kiitosviestin:

Ari Hursti
Toimittaja/Juontaja
YLE Aamu-tv

Ari, hei!

Lämmin kiitos mahdollisuudesta päästä "tyynysotaan" pakkoruotsista viime lauantaina. Se oli kaikkien aikojen yllätys ja eräs mieluisimmista 70-vuotislahjoistani.

Olin jo varma, että ohjelma peruutetaan, kun kerroit sen siirtämisestä viikolla. Edellisen kerran minut pyysi pakkoruotsikeskusteluun TV Nelonen yölähetykseensä tammikuussa 2007. Ohjelma oli jo ilmoitettu lehdissä, mutta sitten yhtäkkiä sain ilmoituksen, että keskustelu on peruutettu ja uutta aikaa yritetään löytää - ei ole löytynyt tähän päivään mennessä. Se oli ensimmäinen kerta, kun minulta peruutettiin ohjelma, ja olen sentään ollut erilaisissa TV-ohjelmissa tammikuusta 1970 alkaen, jolloin TV kiinnostui aloittamastani Suomen ensimmäisestä neuvolahammaslääkäritoiminnasta (toin se tuliaisina Ruotsista, missä olin hammaslääkärinä 1968-69).

Hoidit erotuomarin tehtävän tyylikkäästi ja valvoit tasapuolisuutta puheenvuoroissa - aihehan on tulenarka ja saa keskustelijat helposti innostumaan. Toimittajana annoit keskustelijoiden puhua, mitä ei läheskään aina tapahdu.

Minua hieman säälitti opponenttini, jolla oli 'mission impossible' - ei pakkoruotsille kerta kaikkiaan ole järkeviä perusteluja. Niinpä Olav oli välillä vapauden kannalla ja sitten taas pakon puolustaja. Vaikka 10 minuuttia tv-aikaa on valtava, niin kyllä pakkoruotsi ansaitsisi ihan perusteellisen käsittelyn myös televisiossa, esim. erilaisissa A-talkeissa tai peräti kokonaisen teemaillan. Miljardeja euroja vuosittain maksava keinotekoinen virallinen kaksikielisyys on täysi ufo, eikä sellaista ole yksikään muu Itämeren rantavaltio omaksunut, vaikka niissä on paljon suurempia tai yhtä vanhoja kielivähemmistöjä kuin ruotsinkieliset Suomessa. Aihe on kuitenkin melkoinen tabu. Edellisen kerran väittelin pakkoruotsista TV2 "Suomi puhuu" ohjelmassa huhtikuussa 2005 kokkolalaisen Rkp-aktiivin kanssa. Silloin Rkp:n vaatimuksesta ohjelmaa seurannut kiihkeä nettikeskustelu lopetettiin kesken kaiken ja koko formaatti lakkautettiin!

Joka tapauksessa olen hyvin kiitollinen mahdollisuudesta, jonka meille kielivapauden puolustajille järjestit.

Oikein hyvää kevättä,

Heikki
Heikki Tala
puheenjohtaja
Suomalaisuuden Liitto ry

Tässä välillä (19.4.) ehdin jo siirtyä kahdeksannelle vuosikymmenelleni. Takana on pitkä ja monivivahteinen elämä, josta voin vain olla syvästi kiitollinen. Mitä edessä päin on, Luoja yksin tietää. Mielenkiinnolla kuitenkin katson tulevaisuuteen.


7.4.2009            Kielipoliittinen ohjelma

Suomi on kielellisesti poikkeuksellisen yhtenäinen maa. Harvassa maassa yli 90 % väestöstä puhuu äidinkielenään samaa kieltä, kuten meillä suomea. Myös vähemmistökieltemme, ruotsin, saamen ja romanikielen puhujat oppivat suomen yleensä jo varhaislapsuudessa.
Euroopassa ja muuallakin maailmassa eletään suurten muutosten keskellä. Kieliolomme voivat esimerkiksi siirtolaisuuden vuoksi muuttua nopeastikin. Euroopan yhdentyminen ja kiihtyvä kansainvälistyminen saattavat johtaa yllättäviin tilanteisiin. Tässä myllerryksessä ja vahvojen kielten puristuksessa suomen kielen asema saattaa nopeasti heikentyä.

Ajopuusta autonomiaan

Suomella ei ole selkeää ja määrätietoista kielipolitiikkaa. Pikemminkin voi puhua ajopuuna ajelehtimisesta. Erilaiset valta- ja painostusryhmät näyttävät määränneen linjamme. Vielä pitkään sodan jälkeen noin puolet oppikoululaisista pantiin pakolla opiskelemaan saksaa - ilmeisen kaavamaisesti ja ehkä myös siksi, että suuri määrä saksan opettajia piti työllistää! Todellisuus, englannin muuttuminen maailmankieleksi ei näyttänyt merkitsevän mitään. Pakollista, ja myös oppilaiden tahdon vastaista, ruotsin opiskelua laajennettiin sodan jälkeen entisestään (Rkp, Ruotsi), vaikka se on yhä useammalle virkamiehellekin jäänyt käytön puutteessa hyödyttömäksi ja nopeasti unohtuvaksi kieleksi. Julkisuudessa ei ole näkynyt ainoatakaan kasvatustieteellistä perustelua tällaiselle käytännölle.
Maallemme on saatava selkeä ja määrätietoinen kielipoliittinen ohjelma. Sen pitää perustua monipuoliseen, monitieteiseen tietoon sekä kansalaisten tahtoon. Ihmisten itsemääräämisoikeuden tunnustamisen ja kunnioittamisen on oltava kaiken lähtökohta. Yksilön on saatava itse tehdä elämäänsä koskevat ratkaisut myös kielten opiskelussa.

Suomalaisuus ja suomen kieli

Suomen kieli ja suomalaisuus liittyvät erottamattomasti yhteen. Kieli on maan ja kansan sydän. Suomi, kuten muutkin pienet maat, rikastuttavat maailman kulttuurien suurta kokonaisuutta. Suomalaisuuden elinvoima on vahva, mutta se vaatii tietoista ja tavoitteellista toimintaa. Kansallinen olemassaolomme ja identiteettimme ovat erottamattomasti ankkuroituneet kansalliskieleemme suomeen. On vaarallista uskoa siihen, että pieni, kahta muka tasavertaista virallista kieltä puhuva valtio voisi selvitä ehjänä ja itsenäisenä kielten reviiritaisteluissa. Ainoastaan me itse voimme varmistaa maamme ja kielemme säilymisen; kukaan muu sitä ei puolestamme tee. On sinisilmäistä uskoa muiden kansakuntien hyvään tahtoon. Tilannetta voi verrata maanpuolustukseen; jos emme puolusta tiukasti omaa maatamme ja kieltämme, on maassa pian vieras armeija ja vieras kieli!

Lähtökohdat

1) Suomalaisella kulttuurilla on oma erityislaatuinen asemansa ja merkityksensä maailman kulttuurien kokonaisuudessa.
2) Suomen kielen ja kulttuurin säilyminen vaatii aktiivista ja määrätietoista toimintaa.
3} Yksilön itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava kaikkina ikäkausina.
4) Luontaiset yksilölliset erot on otettava huomioon kielten opetuksessa.
5) Kielten opetus ja käyttö ei saa johtaa ihmisten ja ihmisryhmien syrjäytymiseen eikä heidän itsetuntonsa heikentymiseen.
6) Julkisen vallan niukat taloudelliset voimavarat edellyttävät tiukkaa harkintaa kielipolitiikan toteutuksessa. Julkinen rahoitus on suunnattava niin, että se aktivoi kansalaisten ja kansalaisryhmien aktiivista kielten opiskelua.
7) On turvattava lapsen varhaiskasvatus hänen äitinsä tai isänsä parhaiten hallitsemalla kielellä.
8} vähemmistökulttuurien arvo tunnustetaan ja niitä tuetaan. Vähemmistökielillä hoidettavat julkiset palvelut järjestetään alueellisesti ja työpaikkakohtaisesti todellisen tarpeen mukaisesti.
9) Englannin kielestä on tullut maailmanlaajuinen yhteinen yleiskieli. Kansainväliseen kanssakäymiseen perustuvan maan kuten Suomen, on huolehdittava englannin hyvään hallintaan. 10) Riittävä muiden tärkeiden kielten opettaminen toteutetaan valinnaisuuden pohjalta.
11) Valtion on erityistoimin valvottava kielipolitiikan itsenäisyyttä, avoimuutta ja omaehtoisuutta.
12) Maan historiallisille vähemmistökielille, erityisesti saamelle ja ruotsille, on turvattava muista vähemmistökielistä poikkeava asema, jonka yksityiskohdista sovitaan naapurimaiden kanssa tehtävin vastavuoroisin sopimuksin.

Konkreettiset toimet

1) Valtio perustaa parlamentaarisen kielipoliittisen komitean, joka riippumattomana ja avoimesti vastaa kielipoliittisten ratkaisujen valmistelusta.
2) Ruotsin kielen opetus muutetaan välittömästi valinnaiseksi kaikilla opetuksen tasoilla.
3) Äidinkielen opiskelun on saatava nykyistä keskeisempi asema kouluissamme. Valtio takaa, että kaikilla Suomen kansalaisilla on mahdollisuus opiskella suomen kieltä.
4) Suomen ainoaksi viralliseksi kieleksi määrätään siirtymäajan jälkeen suomi. Samalla turvataan historiallisten vähemmistöjen tasavertaiset oikeudet omakieliseen kulttuuriin ja omakielisten palvelujen saantiin alueellisesti ja työpaikkakohtaisesti välttämättömien todellisten tarpeitten mukaisesti.
5) Käynnistetään välittömästi neuvottelut naapurimaiden kanssa kieliolojen keskinäisestä vastavuoroisesta järjestämisestä ao. vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen sopimuksen mukaisesti.



23.3.2009            Malli YK-kokous

Järvenpään Kartanon ja Yhteiskoulun 14-15-vuotiaat oppilaat pitävät tänään YK:n yleiskokokousta Järvenpää-talon Juhani Aho-salissa. Asia tuli tutuksi vasta viime vuonna, kun tyttäretyttäremme Amsterdamin amerikkalaisessa koulussa osallistui sellaiseen. Järvenpäässä oli menossa jo neljäs tällainen erinomainen oppimistilaisuus. Itse kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen avasi kokouksen ja sen jälkeen oppilaat aloittivat ilmastonmuutoksen ja ihmiskaupun ongelmien käsittelyn. Kerrassaan hieno homma saada jo tuossa iässä oppia ja kokemusta suurten kokousten järjestämisestä ja omien asioiden ajamisesta. Opetuslautakunnan jäsenenä sain kutsun tilaisuuteen ja vaikutuin syvästi.

Idean takana on Suomen YK-liitto, joka on vuonna 1954 perustettu kansalaisjärjestö, joka tekee tunnetuksi ja tukee Yhdistyneiden kansakuntien toimintaa ja periaatteita. Liitto
- kasvattaa ja kouluttaa maailmanlaajuisesta vastuusta ja vaikutusmahdollisuuksista
- välittää ja tuottaa tietoa YK:sta ja sen toiminnasta
- vaikuttaa suomalaiseen YK-politiikkaan.

Liitto ei ole osa virallista YK:ta, mutta tekee erittäin tärkeää ja ansioitunutta työtä kuten tämänpäiväinen koululaisten YK-kokous osoittaa. Nykynuorilla on aivan erilaiset lähtökohdat kansainvälisyyteen kuin meillä yli puoli vuosisataa sitten. Tuossa iässä jouduin kaiket kesät Yli-Talan maataloustöihin ja ensimmäinen ulkomaanmatkakin oli vasta 1960 Bore-laivalla Tukholmaan. Ensimmäinen YK-kontaktini oli pieni stipendi Michiganin yliopiston jatkotutkinntoa varten vuonna 1971. Vuonna 1977 tuli ensimmäinen YK:n maailman terveysjärjestön kutsu Kolumbiaan suolan fluorausta koskevaan symposiumiin. Siitä kehkeytyi yli 30 vuoden rupeama keikkatyöläisenä eri maissa - viimeksi Marokossa nyt tammikuussa. Edessä on vielä yhden iranilaisen kollegan tohtorinväitöskirja Helsingin yliopistossa, jonka jälkeen varmaan pääsen vapaalle.
On hienoa, että nuoret saavat koulutusta kansainvälisiin tehtäviin, sillä haasteet saattavat olla entisiä paljon kovemmat, jos ilmastonmuutos toteutuu pahimpien ennustusten mukaisesti. Toivotaan kuitenkin parasta!


18.3.2009            Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan nettisivuilla oli tänään erinomainen kirjoitus:

 

Tulevaisuusvaliokunnan nyt valitsema koulutusaihe on todella tärkeä. Koulutussektori vaatiikin täydellistä tuuletusta, niin pölyttynyt se Suomessa eräiltä osiltaan on. Itse haluaisin ravistella suomalaista koulutusta seuraavasti:

  1. Kaikki kieleen perustuvat opiskelukiintiöt olisi poistettava tai ainakin niitä olisi karsittava rajulla kädellä. Läpi historiamme ruotsin kieli on taannut tässä maassa pääsyn "helppoon" koulutusputkeen. Miksi ruotsinkielisistä joka toinen on oikeutettu yliopistokoulutukseen, kun taas suomenkielisistä tähän on ollut mahdollisuus 2000-luvulla vain joka kolmannella? Vastaavasti ammatilliseen koulutukseen ei riittävästi ruotsinkielisiä hakeudu. Sinne suomenkielisillä on "etuoikeus". Kieli ei saa olla varmin ponnahduslauta korkeimman asteen koulutukseen ja edelleen tärkeille työelämän paikoille. Ehdotan sen vuoksi, että Ruotsin tapaan kielikiintiöt yliopistoista poistetaan. Se merkitsee siten ylisuurten ruotsinkielisten yliopistojen Åbo Akademin ja Handelshögskolanin kriittistä tarkastelua. Sama koskee kaksikielisten yliopistojen ruotsinkielisiä kiintiöpaikkoja. Näiden toimien tulee johtaa siihen, että suomenkieliset tulevat vihdoin tasavertaiseen asemaan koulutuspaikoista kamppailtaessa.
  2. Pakollinen ruotsin kielen opiskelu ei saa kuulua enää millekään jatko-opiskelun tasolle 2000-luvun Suomessa. Ruotsin kieli on ollut valmistumista hidastava este.
  3. Opetusministeriön opetussuunnitelmat vuodelle 2012 ovat niin täysin virheellisiä, että ne on ehdottomasti kumottava ja korjattava. Asia liittyy pitkälti kohtaan 1. Miksi siis ruotsinkielisille sallittaisiin 6,7%:n osuus yliopistoihin, kun 20-22-vuotiaiden ruotsinkielisten osuus oli v. 2006 vain 4,9 % koko maan vastaavasta ikäryhmästä.
  4. Yliopistokoulutusta on mielestäni Suomessa jo liikaa. Karsintaa tulee tehdä erityisesti ruotsinkieliseltä puolelta. On muistettava kehittää myös sekä ammatillista koulutusta että ammattikorkeakoulutusta. Koulutuksen mitoitus tulee tietenkin tehdä todellisen tarpeen perusteella.


14.3.2009            Kevään kohinaa

Kevättä kohti kiireet näyttävät lisääntyvän. Uusi tehtävä kaupunginvaltuutettuna on alkanut työllistää tosissaan. Päättyvällä viikolla kokoontui opetuslautakunta. Istuimme yhden illan oppimassa kunnallisen päätöksenteon juridiikkaa ja eilen istuimme koko päivän kaupungin strategiaseminaarissa. Lisäksi olen käyttänyt melkoisesti aikaa saadakseni Järvenpään talousarvion tälle vuodelle selkokieliseen muotoon. Jotenkin on muodostunut sellainen kuva, että kunnassa vallitsee melkoinen svaboda ja soromnoomeininki. Isännätön raha johtaa helposti leväperäisyyteen. Melko hurjalta kuulosti eilen, että Järvenpään taloudenhoidossa ei käytännössä ole kustannuslaskentaa.

SUOMEN MIELI lehden ensimmäinen juhlavuoden numero on valmis painoon. Se keskittyy Suomen sotaan 1808-09 ja jälleen kerran olemme saaneet korkean tason asiantuntijoita kirjoittajiksi. Tiedoksi kaikille halukkaille, että Suomen Mieli on luettavissa sähköisenä Suomalaisuuden Liiton kotisivuilla http://www.suomalaisuudenliitto.fi

Järvenpään Rotary-klubin uutena jäsenenä esittäydyin esitysgrafiikan tuella ja kuvat olen siirtänyt Picasa-albumiin http://picasaweb.google.fi/TalaHeikki/Elamankaari70?authkey=Gv1sRgCOmaj9SWuu2EbQ#
Kuvakavalkaadi kattaa elämäni seitsemän vuosikymmentä. Minulle tämä 2009 on monella tavalla merkkivuosi - siis juhlavuosi!  
Ensi viikolla Suomalaisuuden Liitossa kokoontuu kahden kirjan toimituskunnat. Ryhmä hammaslääkäreitä on kokoamassa kirjaa suomalaisen suun terveydenhuollon historiasta (Aurora-ryhmä), ja liiton  Haminan rauhan juhlakirja etenee hallitusti. Työtä siis riittää monella taholla.


23.2.2009            Ruotsin uusi suurlähettiläs!

Johan Molander, 61 v., on Ruotsin Suomeen lähettämä uusi suurlähettiläs. HBL haastattelee häntä 22.2.2009. Molanderin mukaan ruotsin kielen tulisi olla enemmän näkyvillä Suomessa, muuten kieli häviää täältä kokonaan, varoittaa suurlähettiläs, joka on toiminut Helsingissä n. kuukauden.
Molanderin isoisän isä Harald Molander oli Helsingin ruotsinkielisen teatterin johtaja vv.1886-93. Siihen aikaan ei teatterissa suvaittu ruotsinkielisiä suomenruotsalaisia murteita, joten teatterin henkilökunta tuotettiin Ruotsista.
Molander vertaa Ruotsin ja Suomen kansalaisten kielitaitoja. Hänestä Suomessa on vaikeaa tulla ymmärretyksi englanniksi. Suomessa ollaan edellä matematiikassa ja fysiikassa, mutta kielitaitojen puolella olisi paljon tehtävää, hän sanoo. Ja lisää: kalakaupassa osoitin kalaa ja kysyin sen ruotsinkielistä nimeä. Siihen myyjä kysyi, osaanko englantia, mutta ei hän osannut sanoa kalan nimeä englanniksikaan.
Molanderin mielestä ruotsin kieli ei näy Suomessa. Jo ensimmäiset käynnit liikkeissä ja valtiollisissa laitoksissa Helsingissä ovat paljastaneet Molanderille, että melkein vain katukyltit ovat enää sekä suomeksi että ruotsiksi.
Eivät edes hätäohjeet valtion laitosten hisseissä ole ruotsiksi. Ruotsin kielen näkyvyys on huono. Melkein vain Stockmannilla on kyltitetty hyvin ruotsiksi. Ateneumissa on ruotsiksi kyltit taulujen alla, mutta kaiuttimissa puhutaan vain suomea. Kun lensin viimeksi kotiin Ruotsiin SAS:lla kertoi pilotti ruotsiksi, että lennämme "Turun" yläpuolella. (Ei Åbo)
Jos ei näy, häviää näkymättömiin. Emme saa olla ujoja pitämään ruotsin kieltä esillä Suomessa. Myös Ruotsissa on tehty koko lailla jotakin suomen hyväksi viime vuosina, muistuttaa Molander. Mutta suurlähettilään ei tule sekaantua kysymykseen, pitääkö ruotsin kielen olla pakollista kouluissa, eikä sellaisiin kysymyksiin. "Parasta mitä voin tehdä, on oppia suomea."

JOHAN MOLANDERin profiili:
Perhe: Vaimo Lisbeth, Tukholman hallitusoikeuden kansliapäällikkö. Pendlaa Helsinkiin. Lapset: Harald, 29, Pariisissa olevan ruotsalais-puolalaisen yhtiön edustaja, Laura, 27, opiskelee kehitysmaiden taloutta Sorbonnessa.
Lempiruoka: Kaikki mitä Ruotsin suurlähetystön kokki Markus Karjalainen valmistaa.
Ei tanssi, mutta katsoo mielellään balettia.
Pystyy syömään hapansilakkaa snapsin, mutta ei maidon kanssa.

 

Laitoin uudelle Suomen syöjälle tervetulotoivotuksen:

 

Your Excellency

The Swedish Ambassador in Helsinki, Suomi

Johan Molander

 

It was most interesting to read your interview in the Hufvudstadsbladet today. Somehow the old Swedish imperialism was obvious. You insist to see more Swedish around you in Suomi. You were clearly irritated to hear the name of Turku while flying on SAS. It is easy to see that the Swedes have very difficult to accept the fact that we Finns get rid of the Swedish supremacy 200 years ago. We did have Swedish apartheid administration from 1809 until 1917, and our Swedish speaking over class did its utmost to prevent the large Finnish speaking majority to get higher education in Finnish. The very first solely Finnish language university was established as late as 1922 in Turku. So we Finns have had university education in our own language only for less than one human life span!

 

Our Swedish speaking minority (5 %) has every possible privilege; own schools, own universities, own military unit, etc. In Ahvenanmaa (Åland) Finnish speaking children have no chance to receive education in their mother tongue. After the collapse of Soviet Union a big change in language policy in Suomi has taken place. Now we just are waiting for the new language law in Sweden to get a correct and proper model for our own language legislation. We have a long common history and are old brother nations, aren't we. Naturally must our language legislations become harmonized.

 

I have lived in Sweden 1968-69 and learned a lot about the Swedish language policy. In the 1990's I was working at the Nordic School of Public Health (Nordiska hälsovårdshögskolan). We had three Scandinavian languages, Icelandic and Finnish to operate with. It was most interesting experience because pretty soon we were using more and more English as the only common language.

 

Well, I guess that you have some surprises in the near future in Suomi. In our country the Swedish language is pretty soon getting the status of official minority language (Finnish may get that status in Sweden). The compulsory Swedish (tvångssvenskan) will be removed. Now Swedish is the only foreign language to 95 % of the Finnish citizens from primary school to university. The Finns have very low motivation to learn Swedish. The reasons are obvious - we hate force. The history of "finlandssvenskarna" is quite ugly. Our history as part of the Swedish kingdom was very rough. Already in the 1600's the Swedes established a racist image of the Finns which still in the 2000's can been seen in the royal Swedish school books.

 

There are probably no other countries and nations which are as close to each others as Suomi and Sverige. Our biggest minority are the Finnish Swedes, and the largest language minority in Sweden are the Swedish Finns. It is now time for harmonizing also the language policies. I wish you all the success to study the Finnish names of the fishes.  ;-)

Ursäkta min vaklande engelska - I had to study tvångssvenskan for 8 years in the school (English only 7 years).

 

Med vänliga hälsningar

Heikki Tala

President of Suomalaisuuden Liitto ry (The Association of Finnish Culture and Identity)



18.2.2009            Kiehuntaa eduskunnassa

Eilinen maahanmuuttolakikeskustelu eduskunnassa sai mielenkiintoisia piirteitä, kun perussuomalaisten edustaja Pentti Oinonen kertoi suomenruotsalaisten "maahanmuuttoajatuksista" talvisodan jälkeen:

"Lopuksi vielä, arvoisa puhemies, haluaisin lukea ikään kuin muistutukseksi lainauksen Hufvudstadsbladetista, joka on ilmestynyt vuonna 1940. Siinä käsitellään karjalaisten asuttamista ruotsinkieliseen osaan Suomea. Mitä mieltä te, hyvät edustajakollegat ja rouva ministeri, olette tästä seuraavasta tekstistä? "Yli 30 vuoden aikana ovat suomalaiset jyrsineet pala palalta meidän ruotsalaista maatamme ja kaikenlaisilla metkuilla saaneet suomalaisia kouluja seuduille, minne niitä ei tarvittaisi, ja kaikki tämä heidän suomalaistumisliittojensa johdon alaisina. Mutta nyt se on lopussa. Nyt seisomme yhtenä miehenä, kun uhataan pirstoa se, minkä me vuosisatojen kuluessa olemme rakentaneet. Se on pyhää maata meille. Sitä ei anneta muukalaisille, sillä he ovat meille muukalaisia eli karjalaisia. Emmehän edes ymmärrä heidän kieltään. Ja me olemme saaneet tarpeeksemme kaikista niistä laiskiaisista, joita meidän on ollut pakko pitää ja ravita viime talvesta alkaen, heidän tekemättä puolestaan pienintäkään hyötyä."
Perussuomalaisten eduskuntaryhmä toivoo, ettei tällaista ajattelutapaa esiinny missään eikä milloinkaan tulevaisuudessa."

Maahanmuuttoministeri Thorsille lähetin tällaisen kirjeen:

Arvoisa Ministeri Thors,

Suomenruotsalaisten suhtautuminen karjalaisiin evakkoihin ei rajoittunut vain vuoden 1940 tapahtumiin, vaan ne toistuivat vielä räikeämpinä vuonna 1945, jolloin yli 400.000 sotapakolaista jouduttiin asuttamaan eri puolille Suomea. Eiväthän karjalaiset olleet erityisen tervetulleita monellakaan alueella, mutta suomenkielisten oli pakko hyväksyä siirtokarjalaiset omille mailleen ja alueilleen.

Sen sijaan suomenruotsalaiset onnistuivat Ruotsikortin avulla torjumaan karjalaiset sotapakolaiset omilta alueiltaan ns. maahankintalailla. Opetusministeriön ja Valtion painatuskeskuksen teossarjan ”Kansakunta sodassa” kolmannessa osassa ”Kuilun yli” on kuvattu tämä irvokas tapahtumasarja sivuilla 302-311. Se kertoo yksiselitteisesti, miten suomenruotsalaiset estivät suomea puhuvien pakolaisten pääsyn ”pyhälle ruotsalaiselle maalle”.

Tässä ote sivulta 308: ”Kun Nissisen komitean mietintö valmistui odotetusti ilman ruotsinkielisten tavoittelemaa kielipykälää, valitsivat he toimintalinjakseen vaikuttamisen suoraan pääministeri Paasikiveen ministeri Törngrenin kautta. Avointa kielitaistelua ei syksyn 1944 tilanteessa haluttu. Ruotsalaisten valitsema taktiikka tuotti toivotun tuloksen, sillä Paasikivi ajoi omalla arvovallallaan maanhankintalakiin kielipykälän, joka lain toimeenpanosta käydyn pitkän kiistan jälkeen vapautti ennen kaikkea Uudenmaan ruotsinkieliset kunnat siirtoväen asuttamisvastuusta.”

Ruotsinkieliselle Pohjanmaallehan siirtokarjalaisia ei ollut tarkoituskaan asuttaa, puhumattakaan Ahvenanmaasta. Suomen kansan kollektiivinen muisti on pitkä, ja se näkyy yhä vielä tutkimuksissa, joiden tulosten mukaan suomenruotsalaisia pidetään vieraana ja epäisänmaallisena elementtinä (folkting 1996, Brunell ja Suutarinen 2000, Virrankoski 2004).

Näitä tosiasioita eivät muutamat karjalaisnimiset hautakivet kotiseudullanne muuksi muuta.

Onneksi meillä on PerusSuomalaiset rp, joka uskaltaa tuoda nämäkin asiat yleiseen tietoisuuteen.

 

Heikki Tala

puheenjohtaja

Suomalaisuuden Liitto ry


Eilinen eduskunnan istunto (maahanmuuttokeskustelu) löytyy täältä videoituna:

http://www.goodmoodtv.com/internettv/application/eduskunta/system/Eduskunta.html

Ministeri Thorsin itku on suunnilleen 3 tunnin ja 40 minuutin kohdalla.

Suomenruotsalaisten itsekkyys, härskiys, röyhkeys ja ahneus tulivat erittäin selvästi esiin sekä talvisodan että jatkosodan jälkeen, kun he torjuivat karjalaisten sotapakolaisten pääsyn "pyhälle ruotsalaiselle maalle". Thorsin löytämät muutamat hautakivet "karjankielisin" nimin ei asiaa muuksi muuta.


10.2.2009            Kielikeskustelua Keski-Uusimaassa

Tänään Keski-Uusimaa -lehti julkaisi kirjoitukseni kielitaidosta ja ulkomaankaupasta. Lehti otsikoi sen
"Kielitaitoa tarvitaan, mutta lähinnä englantia"
.

Keski-Uusimaassa (8.2.) kirjoitetaan kielitaidon merkityksestä ulkomaankaupassa – erityisesti viennissä. Samalla yritetään puolustaa pakkoruotsin välttämättömyyttä. Katsotaanpa, minne Suomi myy tuotteitaan. Virallinen tilasto 2007 kertoo, että kolme maata ovat tasavahvoja vientimaitamme; Saksa, Venäjä ja Ruotsi (tässä järjestyksessä) yhteensä 32 %. Seuraavat seitsemän maata, Britannia, Kiina, Alankomaat, Yhdysvallat, Ranska, Italia ja Norja, ostavat 30 %, ja kaikki muut maat 38 %.

Emme voi koko kansalle opettaa kaikkien näiden virallisia kieliä. Ulkomaankaupan perusteella olisi hyvä osata englannin lisäksi ainakin saksaa, venäjää ja ruotsia. Niinpä koulussa toisen vieraan kielen tulee olla valinnainen. Opetushallituksen selvitys kertoo 30 prosentilla koululaisista olevan motivaatio ruotsin oppimiseen ja sehän riittää mainiosti pohjoismaiseen kaupankäyntiin.

Usein kuulee, että "englannilla voi ostaa, mutta vain ostajan äidinkielellä myydä". Kuinkahan moni ruotsalainen kauppamies tulee Suomeen myymään suomeksi? Kuinka moni ruotsalainen myy Kiinaan mandariinikiinaksi? Ei se noin mene, usein mukana on tulkki, jos englanti ei toimi.

Suomalaisten kielitaito on huolestuttavasti kaventunut. Osaamme englantia kohtalaisesti, mutta pakollisesta opetuksesta huolimatta ruotsia ei opita puuttuvan motivaation takia. Se on tulppa suomalaisten kielitaidon monipuolistumiselle.

Heikki Tala, dosentti, Järvenpää



28.1.2009            Juhlavuoden kunniaksi

Tänä vuonna juhlimme Suomen vapautumisen 200-vuotisjuhlaa Ruotsin vallan alta. Vuosi alkoi mielenkiintoisesti, kun Dagens Nyheterissä Maria Wetterstrand esitti, että Ruotsin pitäisi pyytää anteeksi pahoja tekojaan suomalaisilta. Ulkoministeri Bildt tyrmäsi ajatuksen välittömästi. Eilen oli vainojen uhrien muistopäivä, joten laitoin Carl Bildtille kirjeen:

Förakt i Sverige mot finnar, finska språk, finskspråkiga svenskar och finnar

 

Ärade Minister Carl Bildt,

 

Dagen till ära (den 27 januari, minnesdag för Auschwitz) skulle jag gärna vilja påminna, att Sverige verkligen har gjort sitt yttersta att utrota finska språket i Sverige, på Åland, i Norrbotten, i Finnskogar, i Skåne, i Stockholm, etc under århundraden. Redan 10 år sedan konstaterade Folkpartiets ordförande, nuvarande minister Lars Leijonborg att Sverige borde be om ursäkt sina finskspråkiga medborgare. Nu har det upprepats av Maria Wetterstrand (Dagens Nyheter 15.1.2009).

 

Sverige ofta betonar, att Sverige och Finland har en lång gemensam historia. Man talar om "broderfolk" och annat struntprat. Verkligheten är dock annorlunda; i Finland svenskan är ett officiellt språk, från grundskolan till universitetsexamina har vi tvångssvenskan, allt måste vara på svenska; lagar, skyltar, blanketter, etc. Naturligtvist har alla svenskspråkiga barn rätt att få utbildning från dagis till universitet på svenska, de har egen svenskspråkig garnison, osv, osv, osv.

I Sverige har den urgamla finska befolkningen praktiskt taget ingenting, bara smulor från rikemans bord.

 

Herr minister har sagt, att Sverige har syndat så mycket åt all håll, att det lönar sig inte att be om ursäkt med sina misstag. Måhända är det så, men i varje fall har ingen annan grupp i Sverige blivit så illa bemötts som de finskspråkiga i det kungliga Sverige.

 

Sverige har nu även varnat Finland, att inte tala om jubileumsåret 2009, utan det får vara högst ett minnesår. Må det vara så, men i varje fall var året 1809 ett lyckoår åt oss finnar. Utan ryssar hade finnarna förlorat sitt språk och sin kultur.

 

Högaktningsfullt

 

Heikki Tala

ordförande

Suomalaisuuden Liitto ry

 

Suomalaisten, suomen kielen, suomenkielisten ruotsalaisten ja suomalaisten halveksunta Ruotsissa

 

Arvoisa ministeri Carl Bildt

 

Päivän kunniaksi (27 tammikuuta, Auschwitzin muistopäivä) haluaisin muistuttaa, että Ruotsi todellakin on tehnyt kaikkensa hävittääkseen suomen kielen Ruotsissa, Ahvenanmaalla, Ruotsin Lapissa, Suomalaismetsissä, Skoonessa, Tukholmassa, jne vuosisatojen ajan. Jo 10 vuotta sitten Kansanpuolueen puheenjohtaja, nykyinen ministeri Lars Leijonborg totesi, että Ruotsin pitäisi pyytää anteeksi suomenkielisiltä kansalaisiltaan. Nyt sen on toistanut Maria Wetterstrand (Dagens Nyheter 15.1.2009).

Ruotsi painottaa usein, että Ruotsilla ja Suomella on pitkä yhteinen historia. Puhutaan ”veljeskansasta” ja muuta roskaa. Todellisuus on toista; Suomessa ruotsi on virallinen kieli, peruskoulusta yliopistotutkintoihin asti meillä on pakkoruotsi, kaiken pitää olla ruotsiksi, lakien, kylttien, lomakkeiden, jne. Luonnollisesti kaikilla ruotsinkielisillä lapsilla on saada koulutus päiväkodista yliopistoihin ruotsiksi, heillä on oma ruotsinkielinen varuskunta, jne, jne, jne. Ruotsissa ikivanha suomenkielinen väestö ei saa käytännössä mitään, vain muruja rikkaiden pöydistä.

Herra ministeri on sanonut, että Ruotsi on tehnyt niin paljon syntiä eri suuntiin, ettei kannata pyytää anteeksi tekosiaan. Ehkä niin, mutta joka tapauksessa mitään muuta ryhmää Ruotsissa ei ole kohdeltu yhtä huonosti kuin kuninkaallisen Ruotsin suomalaisia.

Ruotsi on nyt varoittanut Suomea, ettei saa puhua juhlavuodesta 2009, vaan se saa olla korkeintaan merkkivuosi. Olkoon niin, mutta joka tapauksessa vuosi 1809 oli onnenvuosi meille suomalaisille. Ilman venäläisiä suomalaiset olisivat menettäneet kielensä ja kulttuurinsa.

 


26.1.2009            Valtuusto kokoontui

Neljän vuoden pätkätyö alkoi tänään toden teolla, kun Järvenpään valtuusto kokoontui. Myönteinen yllätys? Valitettavasti ei aivan, sillä asioiden valmistelu oli aika vaatimatonta. Järvenpää palkkasi uuden kehitysjohtajan ja valituksi tuli Karkkilan kaupunginjohtaja, entinen kansanedustaja Minna Karhunen. Asia oli tietenkin valmiiksi sovittu kaupunginhallituksessa kahden suurimman puolueen, kokoomuksen ja demarien välillä, joten läpimeno oli varma. Rohkenin kuitenkin hämmästellä ensimmäisessä puheenvuorossani valmisteluasiakirjojen varsin vaatimatonta tasoa. Olisin myös mielelläni nähnyt, että virka olisi täytetty määräaikaisesti esimerkiksi valtuustokauden loppuun. Vetosin siihen, että nyt jopa puolustusvoimien komentaja on määräaikainen homma. Loppuvuoden kuunteluoppilasaikana kävi selväksi, että Järvenpää kärsii sekä johtamiskriisistä että talousongelmista.
Muutoin kokous sujui sutjakasti luottamuspaikkoja jaettaessa ja ryhmien ennakkoon pitämien kokousten sopimukset toteutuivat pilkulleen.
 
Nyt olen ilmoittautunut kolmen illan koulutukseen kunnallispolitiikassa. Se on varmaan tarpeen seuraavien vuosien valtuustotyöskentelylle. Uusi on uutta, olkoon koira miten vanha tahansa.

"Suomen lipun kivulias synty" esitykseni sai eilen kovasti kiitosta Sastamalan Kiikassa. Monille Suomen lippujen historia on aivan uutta - niin se oli minullekin ennen Suomalaisuuden Liiton puheenjohtajuutta.


23.1.2009            Vauhdikas alku vuodelle

Olipa mukava päästä Marokon kylmyydestä Suomen lämpimään. Ja tarkoitan nyt sisätiloja. Rabatissa terveysministeriön työtiloissa lämmitystä ei juuri ollut. Niinpä pari viikkoa vierähti toppatakissa töitä tehden sopivassa jääkaappilämpötilassa.

Tulipahan taas nähtyä yksi uusi maa, missä hammashuoltoa ei ole saatu toimimaan. Väkeä on yli 30 miljoonaa ja hammaslääkäreitä vajaat 4000, joista yli 90 % on suurimmissa kaupungeissa hoitamassa varakkainta viidennestä, joka ottaa 46 % kaikista tuloista. Köyhimmälle viidennekselle jää 7 %, ja heitä hoitavat kouluttamattomat välskärit poistaen hampaita ja laittamalla tekohampaat.
Suomessa muuten rikkain viidennes vie 35 % kaikista tuloista ja köyhimmälle viidennekselle jää 10 %. Ero Marokkoon on lähinnä siinä, että meillä jaettavaa on kymmenkertaisesti asukasta kohti. Kaikki siis jälleen kerran on suhteellista. Niin myös "hammaslääkäripula".

Sunnuntaina Sastamalassa juhlitaan tammisunnuntain etappia ja minut on pyydetty pitämään esitys Suomen lipun synnystä. Maanantaina on uuden kaupunginvaltuuston ensimmäinen kokous. Tiistai menee Suomalaisuuden Liiton asioiden hoidossa. Olemme aloittaneet uuden puheenjohtajan koulutuksen ja vahdinvaihto on marraskuussa. Alun perin oli suunnitellut olla käytettävissä kolmen vuoden ajan puheenjohtajana, jos jäsenistö olisi niin halunnut. Nyt siitä on tulossa kuuden vuoden rupeama. Se on ollut erittäin mielenkiintoista aikaa, sillä Suomen kielipolitiikassa on tapahtumassa kaikkien aikjen suurmpia murroksia. Keinotekoinen kaksikielisyys on siirtymässä historiaan. Pienin askelin, mutta sitäkin varmemmin. Lumipalloefekti on edennyt niin pitkälle, että sitä ei enää suomenruotsalaisten miljardit eurotkaan pysty pysäyttämään.
Keskiviikkona Keski-Uusimaa -lehti haluaa haastatella Järvenpään, Keravan ja Tuusulan uusia kaupunginvaltuutettuja.

Toissapäivänä olin ensimmäistä kertaa Järvenpään Rotaryklubin kokouksessa uutena jäsenenä. Ensi viikon perjantaina käyn vanhassa klubissani Helsinki-Kalliossa jäähyväiskäynnillä. Hieman haikeaa on lähteä Kallion klubista, jonka jäsen olen ollut puolet elämästäni (35 v). Mutta kaupunginvaltuutettuna on hyvä tutustua oman kunnan vaikuttajiin ja se onnistuu oikein hyvin juuri Rotary-klubissa. Olin poikekkuksellisen nuori (25 v), kun minut pyydettiin Kauhajoen Rotaryklubiin vuonna 1964, joten kohta jäsenyyttä tässä kansainvälisessä järjestössä on riittänyt puoli vuosisataa. Se on ollut hyvin antoisaa monella tavalla; erinomaisia esitelmiä, uusia tuttavuuksia, ulkomailla aina paikka, missä tavata sikäläisiä, olla mukana avustamassa polion hävittämistä, edistämässä nuorten kansainvälistymistä ja paljon muuta mielenkiintoista.


14.10.2009            Casablancan matka

Teimme eilen automatkan Rabatista Casablancaan. Elokuvafriikit tietävät, mistä on kysymys. Ministeriön Peugeot Partner on aika uusi ja sillä taitoimme 80 kilometrin matkan kuljettajamme Tareqin kyydissä 120 km/t. Yhtäkkiä jarruvalot alkavat palaa ja vauhti putoaa. Tiellä on pieni mytty, joka paljastuu kuolleeksi nuoreksi naiseksi. Meitä ei tarvita, joten jatkamme pysähtymättä. Näky vaivaa kuitenkin edelleen - nuori elämä päättyi silmänräpäyksessä pienen virhearvion seurauksena.

Pressikonferenssi on monella tapaa antoisa ja vien marokkolaisille WHO:n tervehdyksen ja onnittelut. Tilaisuus päättyy yhteiseen illalliseen. Sen jälkeen matka takaisin Rabatiin pilkkopimeässä yössä. Allah oli meille armollinen.

Nyt edessä on esitys perjantaina löydöksistäni ja suosituksistani ministeriön johdolle. Aika pohjalta joudumme aloittamaan, mutta niin kauan kuin on elämää, on toivoa.

Olen nyt jo 32 vuoden ajan tehnyt näitä YK:n keikkoja eri puollle maapalloa. En osannut kylläkään odottaa kutsua tässä 70. syntymäpäivän aattona. Ehkä kuitenkin jossain arvostetaan kokemusta.


Tästä näyttää pudonneen pätkä pois...

Kerroin näet, että Air France onnistui hukkaamaan matkatavarani Pariisin ja Rabatin välillä, eivätkä ne ole vieläkään (23.1.) löytyneet.
Pariisin CGD lentoasemalla oli 6.1. täysi kaaos lumisateen vuoksi. Lisäksi joku onneton oli jättänyt suuret matkatavaransa ilman valvontaa. Siitäkös paikalliset poliisit innostuivat räjäyttämään koko homman. Mietin vain sitä, että mitä olisi tapahtunut, jos niissä olisikin ollut kunnon jysäri? En oikein uskalla edes ajatella!

Työt Marokossa ovat kuitenkin edenneet ihan mukavasti ja kuva täkäläisestä suun ja hampaiden terveydenhuollosta on avautumassa. Aika murheelliselta se näyttää, mutta ei silti ole syytä heittää hohtimia kaivoon. Paikalliset kollegat ovat tosissaan yrittämässä luoda toimivaa suun terveydenhuollon organisaatiota. Voimavarat ovat kovin vaatimattomat Pohjoismaihin verrattuna, mutta onneksi aina löytyy vaihtoehtoisia strategoita. Niitä nyt yhdessä etsimme.

Marokko on poikkeuksellinen maa Afrikassa, sillä se ei oikeasti ole koskaan joutunut eurooppalaisten siirtomaaksi. Lähetä toki on liipannut - aïvan kuten Suomella Ruotsin vallan alla. Täällä ainoa virallinen kieli on arabia, vaikka ranska on etelässä ja espanja pohjoisessa yleisesti käytetty. Jälleen kerran hyvä malli myös meille Suomessa. Yksi virallinen kieli ja muita tarpeen mukaan.

Alkuviikosta siirrymme maan suurimpaan kaupunkiin Casablancaan tutustumaan sikäläiseen hammaslääketieteeseen ja hammashuoltoon. Aika rientää nopeasti ja kohta on edessä paluu koti-Suomeen. Siellä on heti sukellettava kunnallispolitiikkaan, sillä kaupunginvaltuuston ensimmäinen kokous on 26.1.2009. Siitä sitten alkaa neljän vuoden puurtaminen kotikaupungin kehittämiseksi. Ongelmia riittää sielläkin, sillä monet asiat ovat levällään kuin Kukkosen eväät. Kaupungin virkailijat ovat  auliisti luvanneet heti antaa vastauksia kysymyksiini ja ottaneet ylös puhelinnumeroni ja sähköpostiosoiteeni - yksikään ei  kuitenkaan ole toimittanut lupaamiaan tietoja! Ósa keskeisistä virkailijoista on lomalla helmikuun alkuun asti, eikä kukaan pysty korvaamaan lomailijaa. Olisiko tässä syy siihen, että kaupungin talous on kuralla?


31.12.2008            Uudenvuoden aaton ajatuksia

Selailin lehtileikkeitä päättyvältä vuodelta ja niistä voi selkeästi havaita, miten kielikeskustelun sävy on muuttunut vuoden mittaan. Mutta annetaanpa lehtien itse kertoa:

HS 6.1.2008 "Ilmastonmuutos ankkalammikossa" Ruotsinkieliset ovat saaneet viime aikojen kiistoissa vain torjuntavoittoja. Ne eivät kauan riitä."
Artikkelissa todetaan mm: Suomalaiset eivät enää kulje maailmalle Ruotsin ja pohjoismaisen yhteistyön kautta, vaan Brysselin ja EU:n. Ruotsalais-suomalaisissa yrityksissäkin yhteinen kieli työkieli on englanti.
Karmaisevin esimerkki tästä asennemuutoksesta on suomenruotsalaisten mielestä se, että pari vuotta sitten ruotsin kirjoittaminen ylioppilaskokeessa muuttui vapaaehtoiseksi.

ILTALEHTI 7.2.2008 "Suositko ruotsia kielivalinnoissa?", Kyllä 18 %, Ei 82 %.
Ruotsin kielen opiskelu on ajan haaskausta. Turhan opetteluun pakottaminen ei ole kantanut hedelmää tähänkään asti. Ihmisten pitäisi itse saada päättää mitä kielitaitoja haluavat opetella koulussa. Miksi pakotetaan lukemaan ruotsia, kun on olemassa hyödyllisempiäkin vaihtoehtoja?

HS pääkirjoitus 16.2.2008 "Kouluruotsi on asennevamman uhri."
Yksi keskeinen syy näyttää olevan nuorten ja heidän vanhempiensa keskuudessa edelleen yleinen asennevamme: kielteinen suhtautuminen "pakkoruotsiin", ruotsalaisten ja suomenruotsalaisten kieleen.
Kehitys on niin huolestuttava, että sen suunta olisi saatava katkaistuksi. Paluusta vanhaan ei kuitenkaan kannata puhua. Pakko on huono keino erityisesti kielten opiskelussa saati asennevammojen parantamisessa.

HS 24.2.2008 Mielipidesivulla maisteri Leo Havukainen vaatii "Suomenkielisten syyllistäminen on lopetettava"
Pääkirjoitusta lukiessa tulee todella vihaiseksi. Minkä vuoksi Helsingin Sanomat vuodesta toiseen toistuvasti ja yksipuolisesti syyllistää suomenkielisiä haluttomuudesta ruotsin kielen opiskelua kohtaan? Helsingin Sanomat on lyönyt suomenkielisiä jo vuosia pakkoruotsilla päähän. Miksi Helsingin Sanomat ei tasapuolisuuden nimissä koskaan tuo esiin Ahvenanmaan epäkohtia? Parhaillaan on meneillään kolmas sortokausi. Se on henkinen sortokausi, ja alistajina ovat piskuinen rakkikoira Rkp ja pakkoruotsi juoksupoikanaan muun muassa Helsingin Sanomat.

Ilta-Sanomat 19.4.2008 Lasse Lehtisen kolumni "Näin syntyy ruotsalainen kompromissi"
Euroopan parlamentissa pohjoismainen yhteistyö toimii erinomaisesti niin kauan kuin tehdään niin kuin ruotsalainen haluaa, ei muuten. On jopa syntynyt käsite "ruotsalainen kompromissi". Pitkän keskustelun jälkeen edustaja Svensson pyytää puheenvuoron ja sanoo: "Tehdään kompromissi, tehdään niin kuin minä alun perin ehdotin."
Natsien kanssa käytiin kauppaa ja pankkiirit ostivat juutalaisilta varastettuja arvopapereita. Kuningas Kustaa V kirjoitti syksyllä 1941 Hitlerille kirjeen, jossa onnitteli menestyksestä itärintamalla. "Suurin osa kansastani on samaa mieltä."

HS 29.5.2008 "Ammatti ei auta, jos ei osaa suomea"
Ammattiin opiskelevien maahanmuuttajien kielitaitoon on panostettava jo opiskeluvaiheessa, vaatii Eliisa Pihlaja-Vihelä.
Kaikkia näitä ongelmia voidaan helpottaan, jos opiskelijalle kyetään turvaamaan ammattiopintojen tueksi säännöllinen ja tarpeeksi laaja suomen kielen opetus.

HS 9.7.2008 "Suomenruotsalaisella taideperheellä riittää nyt rahaa"
Svenska kulturfonden kasvattaa kaulaa suomenkielisiin säätiöihin. Huhujen mukaan ruotsinmielisten perusteiden keksiminen hakemuksiin alkaa olla jo oma taiteenlajinsa (suomenkielisten keskuudessa).

HS 14.10.2008 "Wallin sai HS:n tentissä syytöksiä rikkaiden suosimisesta"
Suomalaiset eivät halua ruotsinkielisten puoluetta. "Pitääkö Suomessa olla vain ruotsinkielisten asiaa ajava puolue? Ei pidä 64 %, kyllä 31 %, ei osaa sanoa 5 %.
Wallin kertoi ajavansa Mercedes ML 350 -mallisella maasturilla. 'Tehän olette rikollinen*, Salmén tokaisi.
Eero Hopeavuori (18): Wallin on tyypillinen omaan napaan tuijottaja, joka pistää autonsa ympäristön edelle. Fatta-kysymys nolo: ei tarvitse itse olla asiakas tietääkseen, että köyhemmät saattavat sitä tarvita.

HS 16.10.2008 "En puhu ruotsia, mutta te selvästi ymmärrätte suomea"
Helppoa ei (ruotsinkielisen) palvelun saaminen ole ainakaan Tikkurilan terveyskeskuksessa. Pääaula on remontissa, mutta järjestelyistä ei kerrota ruotsiksi. Lehto-Häggroth kurkkaa erääseen toimistoon ja kysyy ruotsiksi, missä neuvonta on. Huoneesta kuuluu muminaa: "Missä Ann-Maj on?" Hoitaja tuo lapun ja kertoo, että "ruum föörhundra" jotain.

HS 17.10.2008 "Professori poistaisi pakkoruotsin lisäksi pakkosuomen"
Juha Janhunen tekisi suomenruotsalaisista kansallisen vähemmistön. Suomen kaksikielisyys ja kielilaki eivät turvaa suomenruotsalaisten oikeuksia, uskoo professori Juha Janhunen.

HS 31.10.2008 "Kielipuolue tienhaarassa"
Ruotsalainen kansanpuolue menetti kuntavaaleissa ääniosuuttaan puoli prosenttiyksikköä. Se ei kuullosta paljolta, mutta on suhteellisesti melkein yhtä suuri takaisku kuin demareilla ja keskustapuolueella.
Kielipuolueen ongelmat tiivistyivät Sipoossa. Siellä pitkään jatkunut umpioitunut Rkp-vetoinen linja sai vaaleissa pahasti nenilleen.

HS 12.11.2008 "Neljä ruotsinkielistä nuorta joutui putkaan kielikahakan jälkeen"
Paikalle tulleet poliisimiehet keskustelivat vain suomeksi, vaikka yksi pidätetyistä oli Ahvenanmaalta eikä juuri puhu suomea. Hän vaati Wendellin mukaan saada puhua ruotsia poliisien kanssa. Poliisi ei suostunut siihen vaan provosoitui Wendellin mukaan lisää.
Ylikomisario Rune Svahn Espoon poliisista lähetti tiistaina tiedotteen, jossa hän kiistää, että pidätys olisi johtunut ruotsin kielestä. Svahnin mukaan syynä oli häiritsevä käyttäytyminen ja niskoittelu.

HS 29.11.2008 "Ruotsi ja venäjä koulukielinä"
Suomen lukiolaisten liiton uuden linjauksen mukaan Suomen kouluissa olisi luovuttava toisen kotimaisen kielen pakollisuudesta. Sekä peruskoulussa että lukiossa pitäisi olla mahdollisuus opiskella pakollisen ruotsin - tai suomen - sijasta jotakin toista kieltä.

ILTALEHTI 18.12.2008 pääkirjoitus "RKP ei enää välttämätön" Ruotsalainen kansanpuolue on noussut uutisiin enimmäkseen kyseenalaisissa yhteyksissä.
Kokenut ministeri Pär Stenbäck on myöntänyt (Hbl 16.12.), ettei ihan hyvin mene. Perussyy on tietenkin suomenruotsalaisten väestöosuuden alentuminen. Jäälautallaan kielivähemmistö on alkanut vielä kinastella keskenään.
Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. RKP:n ei kannattaisi kiistellä "pakkoruotsista" tai vaatia, että Enonkoskella tienviitoissa lukee "Savonlinna-Nyslott"

HS 20.12.2008 pääkirjoitus "Rkp perimmäisten kysymysten äärellä"
Esiintyminen kaupunkien kaksikielisten perheiden etujen vaalijana herättää kuitenkin vastarintaa tai ainakin murinaa suuressa osassa puolueen äänestäjäkuntaa, erityisesti Pohjanmaalla. Siellä pelätään kaksikielisyyden ajamisen uhkaavan ruotsin kielen ja suomenruotsalaisuuden tulevaisuutta Suomessa.
Rkp kokee tehtäväkseen puolustaa ruotsinkielisten ympäristöjen, rakenteiden ja palvelujen säilymistä perinteisesti ruotsinkielisillä ja kaksikielisillä alueilla ja ajaa samanaikaisesti perustuslailla turvatun kaksikielisyyden jatkumista Suomessa.
Sen välttämättömänä edellytyksenä nähdään ruotsinkielen säilyminen pakollisena koulukielenä, mikä puolestaan herättää vahvistuvaa ärtymystä suomenkielisen valtaväestön keskuudessa. Rkp ei pystynyt edes hallituksesta käsin estämään pakollisen ruotsin poistamista ylioppilaskirjoituksista muutama vuosi sitten.
Kannatuksen laskiessa Rkp uhkaa jäädä sekä perussuomalaisten että kristillisdemokraattien taakse. Rkp:n kelpuuttaminen ilman muuta hallituspuolueeksi ei ole todellakaan enää kirkossa kuulutettu - puhumattakaan, että sillä oli varaa taistella omien vaatimustensa puolesta hallitusneuvotteluissa tai hallituksessa.

HS 21.12.2008 "Onko Rkp lainannut uusimmat poliittiset teemansa Pahkasiasta?"
Eikö Rkp:n tarvitse välittää mistään, koska puolueenne on joka tapauksessa aina hallituksessa?
"En kuulu niihin, jotka ovat vakuuttuneet, että pitäisi aina istua hallituksessa (varapuheenjohtaja Nils Torvalds).

Tämä on vain pieni otos vuoden mittaan käydystä kielipoliittisesta keskustelusta. Juuri tällaista kehitystä toivoin, kun suostuin Suomalaisuuden Liiton puheenjohtajaksi runsaat viisi vuotta sitten. Tulokset ovat ylittäneet rohkeimmatkin toiveeni. Tästä on tosi hyvä jatkaa.

OIKEIN HYVÄÄ JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA


22.12.2008            Talvipäivänseisaus

Nyt taas päivät alkavat pidentyä ja vuosi kääntyy kohti loppuaan. Kielipoliittisesti tämä vuoden loppupuoli on ollut kerrassaan ihmeellinen. Helsingin Sanomien pääkirjoitus 20.12.2008 on käänteentekevä: "Rkp on perimmäisten kysymysten äärellä"! Siinä voi aistia suuren muutoksen olevan tulossa; pakkoruotsi poistuu ja Suomesta tulee virallisesti yksikielinen. Nuorison liikehdintä on ilmeisesti pantu merkille pääkirjoitustoimituksessa.
Sitä tietenkin on avittanut MTV3:n pakkoruotsikysely, missä 80 % vastaajista kannatti pakkoruotsista luopumista. Hesarin omassa "päivän kysymyksessäkin" pakollisuuden poistoa kannatti 66 % yli 11.000 vastaajasta.
Myös Iltalehden pääkirjoitus 18.12.2008 on otsikoitu "RKP ei enää välttämätön - Ruotsalainen kansanpuolue on noussut uutisiin enimmäkseen kyseenalaisissa yhteyksissä".

Henkilökohtaisesti viime päivät ovat olleet muutoinkin kiintoisia. Aivan yllättäen ja pyytämättä sain kutsun YK:n maailman terveysjärjestöltä lähteä asiantuntijatehtäviin Marokkoon nyt tammikuussa. Haaste on hyvin mielenkiintoinen, vaikka sen takia menetän Järvenpään uuden valtuuston ensimmäisen kokouksen. Se on harmillista, mutta Marokko sen kuitenkin voittaa.
Nyt toivotan kaikille HYVÄÄ JOULUA & ONNELLISTA UUTTA VUOTTA


15.12.2008            Ruotsalaisuuden koko kuva

Viime päivät ovat olleet kielipoliittisesti jännittäviä. Ruotsin kielilakikomitean mietinnön lakiesitys on suomennettu. Vasabladetin pääkirjoitustoimittaja Kenneth Myntti on kiskaissut fasistikortin esiin, kun herneet olivat hakeutuneet hänen sieraimiinsa SUOMEN MIELI -lehden kielipoliittisen numeron kirjoitusten johdosta. Tässä 12.12.2008 pääkirjoitus suomennettuna:

Loukkaava lakiesitys

 

Suomenruotsalainen kulttuuri katoaa, jos me itse sallimme sen kaksikielisten ratkaisujen myötä, kun samanaikaisesti suomenkieliset tekevät kaiken voitavansa niiden alas ajamiseksi.

Ruotsissa ruotsin kielellä ei ole lainsäädännöllistä asemaa. Se on tuntunut kummalliselta, erityisesti kun ruotsilla on virallinen asema toisena kansalliskielenä Suomessa.


Kun ajatellaan Ruotsiin suuntautunutta suurta maahanmuuttoa ja globalisoitumisen myötä tapahtuvaa päivittäistä ruotsin kielen asemien menettämistä englannille, on aivan luonnollista, että alkoi nousta voimia vaatimaan Ruotsille uutta kielilakia. Ruotsissa englanti on jo syrjäyttänyt ruotsin liikemaailmassa ja yliopistoissa. Useat väitöskirjat kirjoitetaan vain englanniksi. Mitä sitten tapahtuu meillä?


 Niin, Suomalaisuuden Liitto on ollut nopea havaitsemaan, että Ruotsin uusi kielilaki sopii malliksi Suomelle. Liiton tuoreimmassa äänenkannattajassa Suomen Mielessä (nro 3-4) yhdistys on laatinut esityksen Ruotsin malliin, jonka mukaan suomesta tulee ainoa virallinen kieli Suomessa.

 Samaan hengenvetoon esityksessä ruotsin kieli siirretään sivuraiteelle muiden vähemmistökielten  – saamen, romanin ja viittomakielen joukkoon. Suomen Mielen pääkirjoituksessa Heikki Tala kiittää Ruotsin lakiesitystä, joka Suomen oloihin sovellettuna antaisi suomelle sen aseman, minkä kieli ansaitsee.

 

Tala edellyttää, että suomenmaalaiset päättäjät seuraavat tilannetta Ruotsissa ja ryhtyvät harmonisoimaan kielilakeja maiden välillä heti kun tilaisuus tarjoutuu. Hän toteaa tyydytyksellä, että sekä Helsingin Sanomat että MTV3 ovat viime aikoina antaneet yhä enemmän tilaa kielipoliittiselle keskustelulle ja että yhä useammat suomenmaalaiset sen seurauksena ovat ilmaisseet tyytymättömyytensä pakkoruotsiin. Talan mukaan Suomi alkaa olla kypsä itämerelliseen lainsäädäntöön, jonka mukaan maan enemmistökieli on ainoa virallinen kansalliskieli.

 

Niinpä.

Koska Ruotsi on suomenruotsalaisten kielellinen emämaa, suomenruotsalaisten intressissä on ollut saada ruotsille lain suoma turva läntisessä naapurimaassamme. Muussa tapauksessa myös Suomessa ruotsinkieliset menettävät asemiaan samaan tapaan kuin emämaassa. Mutta Suomalaisuuden Liiton ajamaan tapaan Ruotsin uusi kielilainsäädäntö koituu suomenruotsalaisten vahingoksi. Liitto tekee loogisen kuperkeikan, varmaan täysin tietoisesti, heikentääkseen ruotsin asemaa Suomessa.

 

Kun Ruotsin kulttuuriministeri Lena Adelsohn-Liljeroth maaliskuussa 2008 otti vastaan Ruotsin kielilakikomitean mietinnön, hän painotti voimakkaasti, että minkään kielen asemaa ei saa parantaa toisten kielten kustannuksella. Suomalaisuuden Liiton versio Suomen uudeksi kielilaiksi on selkeä loukkaus suomenruotsalaisten oikeuksia kohtaan ja eroaa selvästi niistä periaatteista, joita on noudatettu Ruotsin kielilakiuudistuksessa.

 

Suomalaisuuden Liiton työskennellä Ruotsin suomenkielisen vähemmistön hyväksi, mutta valinta on selvä: Ruotsin kieli on murskattava Suomessa. Tähän asti molemmat kieliryhmät Suomessa ovat yrittäneet vaieta kuoliaaksi Liiton nationalistiset, ellei suoraan fasistiset  suuntaukset, joita Suomalaisuuden Liitto esittelee lehdessään Suomen Mieli. Mutta tällä strategialla ei ole menestymisen mahdollisuuksia kasvavan muukalaisvihamielisyyden myötä.


 Tala on todellakin oikeassa yhdessä suhteessa: Keskeiset suomenmaalaiset joukkoviestimet ovat viime aikoina sallineet yhä enemmän kiivaita hyökkäyksiä suomenruotsalaisia kohtaan. Tietyt lehdet ovat jopa itse alkaneet tuottaa journalistista ainesta, jotka lisäävät ennakkoluuloja suomenruotsalaisia kohtaan ja kasvattavat kateutta maamme kieliryhmien välillä. Esimerkiksi Helsingin Sanomien NYT-liitteessä nro 48 (28.11) on kouluraportti ruotsinkielisistä kauniaisnuorista, jotka esitellään varakkaampina, sosiaalisempina, iloisempina ja paremmin pukeutuneina kuin sulkeutuneet suomalaiset.

 Liitteenä olevassa kolumnissa viitataan viralliseen tilastoon, minkä mukaan suomenruotsalaisilla on rahaa, työtä ja avio-onnea. Raportin ja kolumnin lukijoiden annetaan ymmärtää, että suomenruotsalaiset kieltäytyvät kaksikielisistä ratkaisuista itsekkyydestä haluten pitää kaiken hyvän vain itsellään: ”Niillä on jotain, jota meillä ei ole. Eivätkä ne halua jakaa sitä meidän kanssamme.” Voisiko olla pahemmin pielessä?  Jos suomenkielistä yleisöä jatkuvasti pommitetaan tällaisella propagandalla, niin tuloksena on pakko olla kielteisten asenteiden lisääntyminen suomenruotsalaisia kohtaan.



Suomenruotsalaiset tietävät, että käsitys on väärä ja että heidän sylinsä on avoin niille suomenkielisille, jotka haluavat osallistua suomenruotsalaiseen kulttuuriin. Mutta tätä kulttuuria ei pian ole, jos me hyväksymme kaksikieliset ratkaisut, kun suomenkieliset voimat tekevät kaikkensa niiden alas ajamiseksi. Esimerkiksi ennakkoluuloisin kirjoituksin ja uudella kielilailla, joka ajaisi Suomen ruotsinkieliset entistä enemmän sivuraiteelle.

Kenneth Myntti
Julkaistu 12.12.2008

Vapaasti suomentanut Heikki Tala

Alkuperäinen kirjoitus:
http://www.vasabladet.fi/story.aspx?storyID=32916


6.12.2008             Itsenäisyyspäivä

Valtakunnallinen itsenäisyyspäivän lipunnosto

Helsingin Tähtitorninmäellä  6.12.2008

 

LIPPUPUHE

                                                                 

Heikki Tala

puheenjohtaja, Suomalaisuuden Liitto ry

 

Arvoisat sotiemme veteraanit ja lotat, suomalaiset!

 

Suomen lippu on jälleen noussut juhlistamaan maamme itsenäisyyspäivää. Sinivalkoiset värit ovat olleet itsenäisen Suomen symboli jo yli 90 vuotta. Lippumme on kestänyt niin sodassa kuin rauhassa ja murheen, onnen aikana, kuten isänmaan virressä laulamme. Toukokuussa nostimme täällä Tähtitorninmäellä siniristin kunnioittamaan lipun 90-vuotispäivää.

 

Emme ehkä tule ajatelleeksi, että sinivalkoinen ristilippu on itsenäisen Suomen toinen. Ensimmäinen oli leijonalippu. Suomalaiset ovat aina olleet uskollisia kulloisellekin esivallalleen. Ruotsista saimme jo 1500-luvulla leijonavaakunan. Se siirrettiin sujuvasti Porvoon valtiopäivillä 1809 Venäjän keisarin valkeaan valtaistuinkankaaseen. Siinä oli leijonalipun alku. Ensimmäinen suuri lippukeskustelu käytiin 1800-luvun puolivälissä. Suomessa oli Venäjän keisarikunnan suurin kauppalaivasto, ja Krimin sodan aikana laivat Venäjän lipun alla joutuivat usein upotetuiksi tai takavarikoiduiksi. Keskustelussa kiisteltiin lipun väreistä; toiset pitivät kiinni Suomen vaakunan punakeltaisista väreistä ja toiset kannattivat sinistä ja valkoista. 1900-luvun alkuun mennessä punakeltainen leijonalippu oli vakiinnuttanut asemansa epävirallisena kansallisena symbolina. Itsenäisyysjulistuksen jälkeen laadittiinkin lakiesitys, jonka mukaan Suomen valtiolippu olisi kokopunainen vaate, jonka keskellä on kullankeltainen leijona. Lakia ei kuitenkaan ehditty antaa, kun tammikuun lopulla 1918 alkoi sisällissota. Leijonalippu oli sekä punaisten että valkoisten käytössä sodan ajan.

 

Valkoisten voiton jälkeen punainen väri ei enää tullut kysymykseen ja alkoi kiihkeä työ uuden lipun saamiseksi. Väreiksi päätettiin nopeasti sininen ja valkoinen.. Eduskunnan perustuslakivaliokunta ryhtyi taitelijaksi ja laati luonnoksen, josta Akseli Gallen-Kallela totesi lyhyesti ”aivan hirvittävä”! Luonnos vietiin yleisesikunnan piirustuskonttoriin, missä taitelijat Eero Snellman ja Bruno Tuukkanen puukko kurkulla ryhtyivät toimeen – työtä hoputtamassa oli nimittäin dosentti Puukko. Snellman ja Tuukkanen loivat lyhyessä ajassa sinivalkoisen ristilipun, jonka mittasuhteet ovat ainutlaatuiset koko maailmassa 11 x 18. Valmis työ vietiin vesivärimärkänä valiokuntaan ja sieltä eduskunnan istuntoon, missä laki Suomen lipusta hyväksyttiin 29.5.1918. Uuteen lippuun tyytymättömiä oli kansan enemmistö; ruotsinkieliset olivat pettyneitä punakeltaisten värien haalistumiseen sinivalkoisiksi, työväestön väri oli punainen ja loput kansasta oli lähinnä välinpitämätön koko asiasta.

 

Suomalaisuuden Liitto aloitti määrätietoisen työn lippukulttuurin edistämiseksi vuonna 1926. Myös Itsenäisyyden Liitto toimi lippuvalistuksen saralla, mutta se jouduttiin lakkauttamaan rauhansopimuksen perusteella. Vuonna 1957 aloitettiin tämä itsenäisyyspäivän valtakunnallinen lipunnosto ja nyt on jo 52. kerta, kun Suomen lippu täällä Tähtitorninmäellä juhlistaa tavattoman suuria uhrauksia vaatineen itsenäisyytemme juhlapäivää. Tänään siniristillä on vankka sija suomalaisten sydämissä. Iloitkaamme itsenäisyydestä!


27.11.2008            Tapahtumarikkautta

Pari viikkoa on mennyt perhekeskeisesti. Vaimon synttäreitä olemme juhlineet 10 päivää. Siihen liittyen kävimme nuoremman tyttäremme perheen luona Amsterdamissa. Iloinen tunnelma iloisessa Amsterdamissa. Iltaisin olen ollut pojan omakotitalon rakennustyömaalla hanslankarina.

Hammaslääkäripäivät täyttivät 70 vuotta ja senkin vuoksi piti ehtiä avajaisiin.

Poliittinen peli on käynnistynyt täysillä ja lautakunta- ja muiden luottamuspaikkojen jako on menossa.

Suomalaisuuden Liitto saa sunnuntaina vieraikseen 10 Eesti Klubin jäsntä ja on hyvin mielenkiintoista tavata heitä viime kevään Viron vierailumme jälkeen. Liiton tiloissa on kokoontunut Aurora-ryhmä eli joukko hammaslääkäreitä, joilla on halu saada kirjoitettua suomalaisen hammashuollon historia välskäreistä implantteihin.
Suomalaisuuden Liiton kirjaprojekti etenee nyt vauhdilla ja tarkoitus on julkistaa se Haminan rauhan 200-vuotispäivänä.
SUOMEN MIELI lehti meni tänään taittoon ja saamme sen ulos ensi viikon lopulla. Etusivun jutun kirjoittaja on Vuoden 2007 professori! Lehden teema on kielipolitiikka ja esittelemme runsaasti taustatietoa Suomessa puhutuista kielistä - niitä on jo melkein 200. Hyvin mielenkiintoista on nähdä, miten Suomen Lukiolaisten Liiton pakkoruotsinn poistamista koskeva julkilausuma alkaa vaikuttaa maamme kieli- ja koulutuspolitiikkaan.

Itsenäisyyspäivän valtakunnallinen lipunnosto Helsingin tähtitorninmäellä on 6.12.2008 klo 9. Tänä vuonna minulla on kunnia pitää lippupuhe. 

Kaupinginvaltuustossa työ alkaa tosissaan joulukuun puolivälissä, kun vallanvaihto vanhan ja uuden valtuuston välillä tapahtuu. Tilanne on mielenkiintoinen ja hyvin haastava, sillä kaupungin talous on ongelmallinen ja taantuma puskee päälle. Vanha valtuusto yrittää vielä viime metreillä ratkaista johtajuusongelman.


13.11.2008            Ilmapiirin muutos kielikeskustelussa

On lähes hämmentävää seurata kielikeskustelua perinteisessä mediassa. Ja aivan erityisen mielenkiintoista on ollut todeta johtavien joukkoviestimien suhtautuminen kielipuolue rkp:hen. Rkp on suomenruotsalaisten ikioma hiekkalaatikko, jonka äänestäjistä vain 1 % on suomenkielisiä. Puolue on erilaisissa vaaleissa kulkenut tappiosta toiseen, mutta on siitä huolimatta saanut edelleen paljon väestöosuuttaan suuremman vallan mm. maamme hallituksessa. Jokin nyt on alkanut riepoa kielienemmistöä, kun erilaissa viestimissä on alkanut esiintyä kysymyksiä pakkoruotsista. Kansalaisten vastaukset ovat entistä kielteisempiä ja vastustajien osuus on noussut jo 80 prosenttiin.

Rkp:llä ja folktingilla oli todella huono onni "ruotsalaisuuden päivän" 100-vuotisjuhlana uutisoinnin suhteen. "Tasa-arvopuolueen" valtiosihteeri tiputtelii tassille - ja kaiken kukkuraksi Ruotsin suurlähetystössä. No, kaikenlaista sattuu paremmissakin piireissä. Päivän uutinen kertoo karua kieltä myös täältä Järvenpäästä, jonka kaupunginjohtaja putosi kuin eno veneestä Tukholman laivamatkalla ja niin levisivät Kukkosen eväät.


5.11.2008               Ruotsalaisuutta tuutin täydeltä

Eilen sain puhelun ruotsinkieliseltä Radio X3M.ltä, jossa minua pyydettiin leikkimään tunnin ajan suomenruotsalaista Helsingissä. Tänään puolelta päivin ohjelma nauhoitettiin ja se lähetetään huomenna "ruotsalaisuuden päivänä" klo 12.15 alkaen X3M:ssä. Käykääpä kanavalla!

Huomenna osallistun folktingin "svenska dagenin" pääjuhlaan Vanhassa satamassa. Mielenkiintoista kuulla, mitä Tarja Halosella on sanottavaa "vahvasta ruotsalaisuudesta" Suomessa. Siellä kaiken todennäköisyyden mukaan näkee myös niitä suomenruotsalaisia, jotka poistattivat pienen valtionavun pieneltä Suomalaisuuden Liitolta valheellisin perustein. Se toki ei ole mitään uutta, mutta aiheuttaa vielä paljon ikävyyksiä tuolle maailman hemmotelluimmalle kielivähemmistölle.

Grattis!

27.10.2008               Iloinen lopputulos

Kunnallisvaalit on pidetty ja suurin voittaja suhteellisesti ovat perussuomalaiset. Niin myös täällä Järvenpäässä, missä saimme kaupunginvaltuustoon kaksi edustajaa. Aikaisemmin PS:lla ei ollut täällä yhtään valtuutettua. Nyt toinen on nainen ja toinen on mies. Myös iällisesti edustamme eri sukupolvia.
Kiitän kaikkia, jotka avustivat minua vaalityössäni. Kaikesta on ollut apua siinä, että sain 12. eniten ääniä Järvenpään 51 valtuustoon valituista.

Alueellinen Keski-Uusimaa -lehti halusi julkaista tänään haastatteluni, ja se päättyy näin: "Hän on myös Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja.
- Ajan suomen kielen asemaa maan ainoaksi viralliseksi kieleksi ja ruotsia vähemmistökieleksi."

Tästä on hyvä jatkaa. Kiitos!


20.10.2008               Kovan päivän ilta

Iltapäivällä menimme Järvenpään torille virittelemään makkaragrilliä. Saimme makkarat sopivasti kuumiksi, kun pääministeri Matti Vanhanen saapui torille esikuntineen, autonkuljettajineen, turvamiehineen ja paikallisine kepudignitaareineen. Matti Vanhasen kulkiessa ohi huusin, että nyt pääministeri tänne syömään perussuomalaista, järvenpääläistä makkaraa! Vanhanen tokaisi, ettei ehdi. No, muuta väkeä tuli grillillemme sitäkin runsaammin - sana oli kiirinyt, että PerusSuomalaiset jakavat ilmaista makkaraa.

Kun Kepun tilaisuus päättyi ja pääministeri käveli autoaan kohti, niin hän poikkesi grillillemme ja otti makkaran. Sanoin, että syökääpä nyt kepulaiset perussuomalaisten makkaraa, kun me syömme teidän äänet! Vanhanen myhäili ja söi hyvällä halulla makkaran. Hänen autonkuljettajansa oli ensin kieltäytynyt kohteliaasti, mutta tuli sitten kuitenkin ottamaan Wurstin makoisan makkaran. Makkara kelpasi myös kansanedustaja Kanki-Kaikkoselle ja jopa tuplasti valtiosihteeri Risto Volaselle (jota muuten äänestin viime kunnallisvaaleissa).

Juttelimme myös kielipolitiikasta ja kerroin sekä perussuomalaisten kannan pakkoruotsiin kuin myös Suomalaisuuden Liiton tavoitteen virallisesta suomenkielisestä yksikielisyydestä.
Annoin runsaan kiitoksen pääministerille, että hän muutti pakollisen ruotsin ylioppilastutkinnossa valinnaiseksi "toisen kotimaisen kielen" kokeeksi.

RKP:lle tuli tänään vielä lisää päänsärkyä, kun opetushallitus poisti pakkoruotsin maahanmuutajilta. Tilanne alkaa muuttua kestämättömäksi, kun oman maan kansalaisia kohdellaan huonommin kuin mamuja!


16.10.2008               Hajahuomioita suomenruotsalaisuudesta

Tulipa tänään taas ruotsalaisten röyhkeys esiin Helsingin Sanomissa. Vantaan uuden apulaiskaupunginjohtajan Elina Lehto-Häggrothin mies sattuu olemaan ruotsinruotsalainen, joka tietenkään ei halua opetella maamme pääkieltä. Apulaiskaupunginjohtaja lähtee siis testausmatkalle ja kokee todellisuuden.

 

Suomen- ja riikinruotsalainen ilkeys, härskiys, röyhkeys ja ahneus on aiheuttanut sen, että suomalaisten asenne on muuttunut terveemmäksi: "En puhu ruotsia, mutta te selvästi ymmärrätte suomea!""Tyypillinen vastaus ja tyypillinen asenne", Lehto-Häggroth tietää.

Nyt Elinan pitäisi panna äijänsä ensi tilassa suomen kielen tehokurssille.

 

HS:n päivän pakkoruotsiannos on kuvaava. "Ruotsinkielisen palvelun etsiminen kuluttaa kenkiä." Niinpä tekee, ja aivan erityisen paljon se kuluttaa henkilökunnan kenkiä ja aikaa, että löydetään joku joka osaa ruotsia sen verran, että saadaan perille sanoma "ruum föörhundra jotain".

 

Syrjemmällä asuvia suomalaisia nuoria pelotellaan, ettei pääkaupunkiseudulta saa töitä, jos ei osaa ruotsia. Sekin myytti saa kyytiä tuossa kirjoituksessa, sillä "kaksikielisen henkilökunnan puute aiheuttaa ongelmia ruotsinkielisen asiakaspalvelun saamisessa". Totta kai aiheuttaa, koska ruotsin kieltä ei enää mielletä tärkeäksi ja suomenruotsalaisten asenne pakkoruotsivaatimuksineen syö kaiken aikaa pohjaa ruotsilta.

Henrik Lax suorastaan ilkkui TV:ssa, että "nyt suomalaiset nuorukaiset näkevät, että Suomessa ei saa töitä ilman ruotsin kieltä"! Se oli silloin, kun uuden kielilain perusteella yritettiin panna työttömyyskortistoon tuhat poliisia puuttuvan ruotsintodistuksen takia. Pulmaa ratkomaan pantiin kolmen ministerin kopla, joista Rkp:n Wideroos jouduttiin ulostamaan, jotta voitiin kylmän rauhallisesti kävellä uuden lain ja asetuksen yli.

 

Nythän edes FINNAIR ja STOCKMANN eivät enää vaadi henkilökunnaltaan ruotsin taitoa. Sitä saa, mitä tilaa. Suomenruotsalaisten härskiys ja röyhkeys tulevat koitumaan tämän maailman hemmotelluimman kielivähemmistön kompastuskiveksi. Suomalaiset heräävät hitaasti, mutta kun silmät avautuvat, niin kielilainsäädäntö tullaan uusimaan perusteellisesti.

 

HS:n kannattaisi panna Elina Lehto-Häggroth ruotsalaisine äijineen uudelle kierrokselle Vantaalla, ja yrittää saada palvelua eri paikoissa englanniksi. No, kaikkihan tietävät, miten siinä kävisi - palvelu pelaisi kuin vettä vaan
"Please, go to the room four hundred on the second floor!"
Ja big smile päälle 
 


Näillä lakeuksilla jumalauta ei palvella ruotsalaisia jumalia. Se aika oli ja meni - tai ei sitä aikaa oikeastaan ole koskaan ollutkaan.

 


8.10.2008               Suomen sota 1808-09

ja sen kielipoliittiset ulottuvuudet. Aluksi on hyvä muistaa, että Suomi oli ensin 400-500 vuotta Ruotsin riistämä siirtomaa. Omakielistä koulutusta suomenkielisille ei yksinkertaisesti ollut. Ainoa tie kouluttautua olivat ruotsinkieliset koulut.

Autonomian eli ruotsinkielisen apartheid-hallinnon aikana pääosa koulutuksesta oli edelleen ruotsinkielistä. Suomenkieliset joutuivat voimatoimin käynnistämään omakielisen ylemmän opetuksen eli oppikoulut. Onneksi osa ruotsinkielistetyistä suomalaisista päätti nostaa suomen viralliseksi kieleksi ruotsin rinnalle. Tämän prosessin avainhenkilö oli J V Snellman, joka 30.7.1863 sai keisari Aleksanteri II Parolassa allekirjoittamaajn kielireskriptin. Siirtymäajaksi määrättiin 20 vuotta, mutta ruotsinkielinen hallintoeliitti pystyi viivyttämään suomen kielen nousua tasavertaiseen asemaan ruotsin kanssa 40 vuotta!

Itsenäisessä Suomessa kielikiistat alkoivat välittömästi. Siihen liittyi mm. vuoden 1918 sota, joka oli myös kielisota. Ensimmäiseen perustuslakiin oli tarkoitus kirjata ainoaksi viralliseksi kieleksi suomi, mutta ruotsinkielinen omistava luokka oli vielä liian voimakas ja runnoi ruotsin toiseksi viralliseksi kieleksi. 1930-luvulla käytiin kielitaistelua nyrkein Helsingin kaduilla, ennen kuin eduskunta sai Helsingin yliopiston edes osittain suomalaistettua.

Suomen kielipolitiikka olisi asettunut kestävän kehityksen malliin jo 1940- ja 1950-luvuilla, jos ei olisi tullut toista maailmansotaa. Hävityt sodat antoivat suomenruotsalaisille ja Ruotsille niskalenkin, jolla Suomen peruskouluihin runnottiin pakkoruotsi ja korkeakouluihin virkamiespakkoruotsi.

Kesti aina 2000-luvun alkuun, ennen kuin muutos alkoi tosissaan. Nyt Suomen kielipolitiikka kehittyy vauhdikkaasti kohti pakkoruotsista luopumista ja suomen kielen säätämistä ainoaksi valtakunnallisesti viralliseksi kieleksi.

Ensi vuonna tulee 200 vuotta Haminan rauhasta, joka päästi suomalaiset Ruotsin ikeestä. Sitä voitaisiin juhlistaa muuttamalla ruotsin kieli valinnaiseksi aineeksi koko opintopolkuun peruskoulusta yliopistoihin.

Vuonna 2017 Suomen itsenäisyys täyttää 100 vuotta ja paras lahja silloin on säätää suomen kieli maamme ainoaksi valtakunnallisesti viralliseksi kieleksi.

Suomen sota (itse asiassa Ruotsin ja Venäjän sota) 1808-09 avasi tien suomalaisuudelle, suomen kielell ja itsenäiselle Suomelle. Juhlan aihetta totta tosiaan on ja lahjatkin olisivat jo käärimistä vaille valmiit.


29.9.2008   Pärin sfäärit väärin?

Ministeri Pär Stenbäck törmäilee nyt kuin elefantti kristalliputiikissa. Ensin hän kirjoitti kirjan visioistaan, joissa pohti, olisiko suomenruotsalaisille onnellisempaa, jos ruotsista tehtäisiin virallinen vähemmistökieli. Vesi alkoi kiehua ja muta lentää ankkalammikossa. Hädissään Pär esitti hyvitykseksi ankaria rangaistuksia kielilain rikkomisesta, mutta siitäkään ei tullut mitään. Sen verran suomenruotsalaisten itsesäilytysvaisto sentään toimi.

Paniikki yltyi sfääreihin, kun Pärin tietoon tuli, että ruotsia ei ole enää pakko kirjoittaa ylioppilastutkinnossa. Stenbäck kokosi salaisen suomenruotsalaisen laivaseminaarin, jonka raportti yllättäen julkaistiin. Se on mustaakin mustempaa pessimismiä tulvillaan kuin iloinen Amsterdam. Nyt Pär kiirehti Ruotsiin kerjäämään apua ruotsin kielen mahtiaseman palauttamiseksi Suomeen - "Finlands sak är vår" (Suomi sakkaa keväällä). Ruotsin kuningaskunta käynnisti mahtavan rynnäkön ja oli jo asettamassa omaa virkamiestään Suomen opetushallitukseen valvomaan suomenkielisten lasten pakkoruotsitusta yli pakollisen oppimäärän. Nyt Suomessa jopa TV1 heräsi ja muistutti, että on jo kulunut lähes 200 vuotta siitä, kun Ruotsin nimitysvalta Suomessa päättyi. Nyt pantiin suomenruotsalainen ja riikinruotsalainen raha haisemaan, ja perustettiin "svenska nu - ruotsia nyt" kampanja, johon saatiin postikonttoriksi Suomen eduskunnan sosiaalivakuutuslaitos Kela.

Suomalaiset nuoret jättivät yhä useammin ruotsin kirjoittamatta ylioppilastutkinnossa, ja Stenbäck muiden Rkp:n puheenjohtajien kanssa tajusi, että tämähän johtaa Suomen viralliseen yksikielisyyteen - ja että se kieli ei olekaan ruotsi! Nyt taisi mennä jo kalsaripyykiksi, kun Pär alkoi huutaa venäläisiä apuun.

Ministeri Stenbäck on verraton esimerkki suomenruotsalaisten nykyisestä paniikista ja kauhusta. Yhtäkkiä Suomesta on tulossa suomalainen (finsk) ja suomalainen ruotsalaisuus (finländsk) asettuu sille kuuluvaan asemaan eli suomenruotsalaiset ovat jatkossa ihan normaali kielivähemmistö muiden vähemmistöjen joukossa. No, sitähän se Pärre esitti jo kirjassaan "Vision och verklighet", joten ympyrä on sulkeutumassa.



17.9.2008   Kunnallisvaalit

Tänään lehdet julkistivat kunnallisvaalien ehdokkaat. Olen mukana Järvenpäässä perussuomalaisten listalla. Katsoin velvollisuudekseni olla käytettävissä kun pyydettiin. Oli nimittäin hieno kokemus saada osallistua kylmiltään eduskuntavaaleihin. Perussuomalaiset pyysivät minua jo edellisiin kunnallisvaaleihin ehdokkaaksi. En kuitenkaan ollut silloin vielä valmis, ja se oli paha virhe. Hyppääminen "liikkuvaan junaan" viime eduskuntavaaleissa oli tuomittu epäonnistumaan, vaikka kansanedustajan paikka oli tarjolla hopealautasella. Sen vei Pirkko Ruohonen-Lerner pienimmällä äänimäärällä, koska hän oli tehnyt kunnon pohjatyöt osallistumalla edellisiin kunnallisvaaleihin Porvoossa. Pirkko on erinomaisen edustava kansaedustaja perussuomalaisten köriläiden joukossa.

Opin eduskuntavaaleissa paljon politiikasta. Nyt olen käytettävissä kaupunginvaltuustoon, jos järvenpääläiset niin haluavat. Mitään mittavaa kampanjaa en ole suunnitellut, mutta olen äänestäjien käytettävissä - "I am listening"!

Minut tavoittaa puhelimella 0400-607317, sähköpostilla heikki.tala@fimnet.fi ja Järvenpään torilla mm. 27.9.2008. Myös Kurukuja 3 A 1 ovet ovat avoinna.

PS. Veljeni Matti Tala on perussuomalaisten ehdokkaana Äestässä tulevan Sastamalan kaupungin valtuustoon. Timo Soinin kesämökki on muuten Sastamalassa.


10.9.2008   Kielikeskustelua

Olen tänään kirjoitellut Aamulehden ja Suomi24 RKP palstoille ja tällainen kooste niistä on syntynyt:

 

Aamulehti:


Ruotsi oli talvisodan aikana tosi "puolueeton" ja "tasapuolinen". Boforsin tehtailta lähti panssarintorjuntatykkien ammuksia sekä Suomeen että Neuvostoliittoon (silloin syntyi jo se malli, jonka mukaan Ruotsi toisen maailmansodan aikana varusti sekä Saksaa että liittoutuneita mm. SKF:n kuulalaakereilla).

 

Ruotsista tuli 8.000 vapaaehtoista Suomen Lappiin vahtimaan suomalaisten jo lyömiä neuvostojoukkoja. Tappioitakin syntyi - tosin kaatuneita oli vain kolmisenkymmentä eli 0,4 % kokonaisvahvuudesta. Suomalaisten 200 miehen komppanioiden tappiot kaatuneina saattoivat olla lukumääräisesti suurempia kuin ruotsalaisen prikaatin - prosentteina puhutaan lähes 20:stä!

 

Nykyään Suomen ja Ruotsin yhteisissä valmiusjoukoissa kieli on - kuinkas muuten - englanti.

Ruotsi on tosi kärkäs puuttumaan Suomen sisäisiin asioihin, vaikka sillä ei ole edes lihaksia. Ruotsin puolustusministerin mukaan 10.000 ihmisen armeijan saattaminen taistelukuntoon (?) vie kokonaisen vuoden. Edelleen Ruotsin puolustus nojautuu Suomen armeijaan. Niinhän se oli "Ruotsi-Suomenkin" aikana.

Ruotsin ja Venäjän sodassa 1808-09 Suomen armeijalla (tällaista nimeä tosiaan käytetään tänään) oli täysin kyvytön ruotsalainen päällystö. Se oli todellinen onnenkantamoinen Suomelle, sillä silloin pääsimme eroon Ruotsin ikeestä.

 

Tässä muutamia syitä, miksi Suomalaisuuden Liittoa edelleen tarvitaan - tuomaan tosiasioita suomalaisten tietoisuuteen.

 

***

Suomessa ei muuten ole pakkoenglantia, sillä koulunsa voi käydä perusopetuksesta yliopistotutkintoihin asti ilman pakollista englantia missään opintopolkunsa vaiheessa. Englanti on valinnainen kieli, mutta siitä huolimatta lähes kaikki vanhemmat valitsevat lapsensa ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi sen.

Sen sijaan ruotsi on pakollinen ihan kaikilla koulutuksen asteissa peruskoulun pakkoruotsista yliopistotutkintojen virkamiespakkoruotsiin.

 

Ja sitten tulokset? Suomalaiset nuoret osaavat yhä paremmin englantia, ruotsia osataan yhä vain huonommin ja pakkoruotsin takia muiden vieraiden kielten osaaminen on hälyttävän huonoa. Lisäksi pakollisuus tuhoaa motivaation ruotsin oppimiseen, kuten opetushallituksen lukuisat tutkimukset ja selvitykset osoittavat.

 

***

Liiton ensimmäiset säännöt vahvistettiin 25.5.1906. Keisarillisen Suomen Senaatin päätös professori Emil Nestor Setälän ynnä muiden Keisarilliseen Senaattiin jättämän alamaisen hakemuksen johdosta, että hakemusta seuraavat "Suomalaisuuden Liiton" säännöt vahvistettaisiin, mitkä säännöt kuuluvat näin:

 

1 § Suomalaisuuden Liiton tarkoitus on herättää ja vahvistaa suomalaista kansallistuntoa, luoda suomalaista henkeä sivistykseemme ja elämäntoimintaamme sekä edistää suomenkielistä viljelystä.

 

3 § Liiton jäseneksi pääsee jokainen, joka pitää kansallisena velvollisuutenaan ja kunnia-asianaan käyttää suomea omana kielenään.

 

Vuonna 1923 liiton säännöt uudistettiin ja niiden mukaan:

 

2 § Suomalaisuuden Liiton tarkoitus on herättää ja vahvistaa suomalaista kansallisuutta, voimistaa suomalaista valtioaatetta ja edistää suomalaista heimousasiaa, luoda suomalaista henkeä sivistykseemme ja elämän toimintaamme sekä edistää suomenkielistä viljelystä......

 

4 § Liiton jäseneksi pääsee jokainen keskushallituksen hyväksymä henkilö, joka pitää kansallisena velvollisuutenaan ja kunnia-asianaan käyttää suomea omana kielenään.....

 

Seuraava suuri sääntöjen uudistus toteutui keväällä 1941:

 

2 § Liiton tarkoituksena on herättää ja vahvistaa suomalaista kansallistuntoa ja valtakunnallista ajattelutapaa, syventää suomensukuisten kansojen heimoustunnetta, luoda ja ylläpitää suomalaista henkeä sekä valvoa suomenkielen ja suomalaisen kansallisuuden etuja kaikilla henkisen ja aineellisen viljelyksen eri aloilla.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi Liitto

1) seuraa suomalaisuusasian kehitystä ja suorittaa tarpeellista valistustoimintaa;

2) pyrkii lähentämännä suomensuokuisia kansoja toisiinsa, tukemaan niiden välistä sivistyksellistä vuorovaikutusta, ylläpitämään kansallishenkeä ulkomailla asuvien suomalaisten keskuudessa sekä kaikin puolin avustamaan heimotyötä;

3) edistää voimiensa mukaan sekä suomalaisen väestön lukumääräiseen kasvuun että sen laadulliseen parantamiseen tähtäävää toimintaa;

harjoittaa julkaisutoimintaa, avustaa viranomaisia, järjestöjä ja yksityisiä henkilöitä suomalaisuuskysymysten hoitamisessa, sekä

5) käyttää muita sopiviksi katsomiaan toimintamuotoja, kuten sukunimien suomalaistamista, puhe- ja esitelmätilaisuuksien järjestämistä yms.

 

Vuonna 1960 muutettiin jälleen liiton sääntöjä ja liittoon perustettiin mm. neuvottelukunta. Vuonna 1963 koettiin jälleen tarvetta muuttaa sääntöjä:

 

2 § Suomalaisuuden Liiton tarkoitus on herättää ja vahvistaa suomalaista kansallistuntoa, luoda suomalaista henkeä sivistykseemme ja elämäntoimintaamme sekä edistää suomenkielistä viljelystä. Liiton huolena on

- suomen kielen, suomalaisen elämänotteen ja kotoisten kulttuuriperinteiden vaaliminen;

- itsenäisyys ja puolueettomuustahdon (!), kansanvaltaisen ajatustavan ja henkisen maanpuolustustahdon (!) lujittaminen;

- yhteyksien hoitaminen ulkosuomalaisiin ja suomensukuisiin kansoihin;

- kansainvälisen yhteistyön edistäminen henkisen ja aineellisen kulttuurin eri aloilla.

 

Suomalaisuuden Liiton nykyiset säännöt on esitelty muualla tällä keskustelupalstalla, joten voitte niitä verrata aiempiin.

 

Saattaisi olla taas perusteltua kehittää liiton sääntöjä ja ottaa hieman selkokielisempi ote kielikysymykseen. Sääntöihin pitää lisätä liiton tavoitteiksi kielivapaus (ei pakollisia vieraita kieliä) ja valtakunnallisesti virallinen suomenkielinen yksikielisyys.

 

***

Oikeusjutuilla on eri kielikeskustelupalstoilla uhkailtu jo noin 10 vuoden ajan. Jos sitten oikeusjuttu nostetaan, niin mitenkähän homma etenee, kun esitutkinnasta alkaen prosessi käydään "du har rätt" -periaatteen mukaisesti på svenska, ja lopuksi tulee ehdoton vankeustuomio. Päteekö silloin kielilain 40 §, jonka mukaan vankilat ovat "yksikielisesti suomenkielisiä" ja kakku pitää istua suomeksi? Vai onko automaattisesti niin, että svenskatalande bättre folkille 40 § toisen momentin mukaisesti perustetut ruotsinkieliset vankilaosastot ovat käytettävissä?

 

Muistini mukaan joku vuosi sitten oli mediassa keskustelua eräiden moottoripyöräkerhojen lakkauttamisesta yhdistyslain perusteella. Mitään ei tällä lakkautusrintamalla kuitenkaan tapahtunut, vaikka ihmisiä ammuttiin hengiltä.

 

Ymmärrän toki, että pakkoruotsin vastustaminen ja kielivapauden puolustaminen on paljon suurempi rikos, ja se tietenkin johtaa Suomalaisuuden Liiton lakkauttamiseen. Tätä ovat väläytelleet jo muutamat suomenkielisten lehtien pääkirjoitustoimittajat HS:n Pennasen johdolla.

 

***

Aivan samasta syystä kuin Aamulehti poistaa kirjoituksiani tältä palstalta, Suomi24 on totaalisesti poistanut joka ainoan mielipiteeni useamman vuoden ajalta kielipolitiikkapalstansa sulkemisen yhteydessä, Suomi24 RKP palsta niin ikään 99 % kirjoituksistani, Helsingin Sanomat nettikeskustelupalstoiltaan, jne, jne. Minun ajatuksiani Suomen kielipolitiikasta pidetään poikkeuksellisen vaarallisina niiden asiallisuuden ja terävyyden takia.

 

Kotisivujeni vieraskirjassa poistot ovat ääriharvinaisia. Sinne eivät kuitenkaan kuulu erilaisten yhdistysten säännöt. Jos kyseessä olisi ollut asiallinen kysymys, niin se olisi saanut jäädä ja olisin ehkä jopa vastannutkin siihen. Provosoija saa ansaitsemansa kohtelun.

 

***

Suomessa lienee aika harvoja suomenkielisiä yhdistyksiä, joiden sääntöjen perussanoma on pysynyt samana yli 100 vuoden ajan.

Suomen kieli on alusta asti ollut avainsana. Nyt se ilmenee liittomme toiminnassa aktiivisena vaikuttamisena Suomen kielipolitiikkaan, niin että suomen kieli säädetään maamme ainoaksi valtakunnallisesti viralliseksi kieleksi.

Pakkoruotsi poistuu nyt jo ihan omalla painollaan ja ruotsista tulee ihan normaali virallinen vähemmistökieli.

 

***

Suomi24 RKP


RKP ei vieläkään täysin tajua mitä tapahtui 15.4.2004, kun se vaati valtioneuvostossa äänestystä "toisen kotimaisen kielen" pakollisuuden poistavasta lakiesityksestä äänestystä ja hävisi sen äänin 14-2.

Se oli ratkaiseva hetki Suomen 2000-luvun politiikassa tähän mennessä. Nyt kehitys etenee vauhdikkaasti kahta väylää;

1) ylioppilastutkinnossa ruotsin kirjoittajien osuus on pudonnut jo alle 70 prosentin,

2) inhottua pakkoruotsia opiskellaan entistä vähemmän, kun tiedossa on, ettei sitä ole pakko kirjoittaa yo-tutkinnossa.

Nämä kaksi faktaa takaavat sen, että pakkoruotsi poistetaan ja suomen kieli säädetään maamme ainoaksi valtakunnallisesti viralliseksi kieleksi.

 

***

AL

Suomenruotsalaisilla on omituinen tapa viedä keskustelu henkilökohtaisuuksiin, lainvastaisiin kuvamanipulaatioihin, puskasta ammuttuihin herjauksiin ja solvauksiin.
On kuitenkin hienoa, että kotisivuni on saanut jo lähes 40.000 vierailua ja nyt myös vieraskirjassa on menossa vilkas keskustelu.
http://www.simplesite.com
Suosittelen aivan erityisesti kotisivuillani kuva-albumia. Siellä on paljon esitysgrafiikkaa Suomen kielipolitiikasta

 

***

"Piltti"  ei nyt pysyttele totuudessa. Kyllä minä poistan törkyviestejä kotisivujeni vieraskirjasta, mutta jätän jokusia niistä kuvaamaan pakkoruotsittajien henkistä tasoa.

Nämä miehet muuten pelastivat Suomalaisuuden Liiton:

http://www.simplesite.com/Tala/13312245?i=22398605

Toinen heistä oli Suomalaisuuden Liiton perustajajäsen ja toinen ensimmäisen kielivallankumouksen arkkitehti.

 

***

RKP ei osaa muuttua eikä muuntua. Se ajaa täysillä päin peruskalliota vaatiessaan kohtuutonta asemaa 5 % vähemmistökielelle.

On ymmärrettävää, että suomenruotsalaiset yrittävät pitää huolta kielestään ja kulttuuristaan. Se on kuitenkin riistäytynyt hallinnasta ja siitä on tullut riistokulttuuria, joka alkaa koventaa enemmistön perinteisesti tuntemaa myötätuntoa. Vai onko sittenkään ollut kyse myötätunnosta? Ehkä taustalla on ollut jo vuosisatojen ajan peitettyä raivoa tuollaisia röyhkimyksiä kohtaan?

 

***

Tällaista palturia "Enfants" heitti kotisivujeni vieraskirjaan: "Posti toi nyt Patentti- ja Rekisterihallituksesta oikeaksi todistetun kopion Suomalaisuuden Liiton säännöistä. Olen liittänyt alle skannatun version yhdistyksen säännöistä. Sääntöjen mukaan jäseneksi tulee hyväksyä (6§) jokainen, joka hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen(2§).
Yhdistyksen tarkoituksessa ei ole mitään mainintaa ruotsinkielen opetuksesta kouluissamme. Silti yhdistys vaatii ruotsinkielen opetuksen vapaaehtoisuutta koskevan kannanoton uusilta jäseniltään jäsenhakemuksessaan!"


Itse asiassa jäsenyydestä säännöt sanovat näin: Liiton henkilöjäseneksi tai kannattajajäseneksi pääsee hallituksen hyväksymä henkilö, joka hyväksyy näiden sääntöjen 2 §:ssä määritellyn Suomalaisuuden liiton tarkoituksen.
Jäseneksi siis pääsee hallituksen hyväksymä henkilö. Mitään itsestään selvää oikeutta jäsenyyteen ei ole - kyse on pääsemisestä hallituksen hyväksymisen jälkeen. Tämä on patentti- ja rekisterihallituksen hyväksymien sääntöjen mukainen käytäntö.

Haluamme avoimesti viestittää liiton kielipoliittisen näkemyksen, joka on säilynyt muuttumattomana liiton perustamisesta alkaen vuonna 1906.

 

***

Jälleen esimerkki siitä, että ruotsinkielisillä pitää kaikki olla viimesen päälle - på det sista. Valtion kulttuurirahoista ruotsinkieliset saavat aina 8 prosenttia, sen ovat junailleet RKP:n ministerit ja valtiosihteerit.

Lehdistötuesta ruotsinkieliset saavat 12 prosenttia ja YLE:n koko budjetista 17-30 %. Ottipa esiin minkä tahansa yhteiskunnan rahoittamista toiminnoista, niin suomenruotsalaiset saavat paljon yli väestöosuutensa.

Ääriesimerkki on Ahvenanmaa, joka ex-kansanedustajan mukaan saa syrjiä omia suomenkielisiään, kunhan se tehdään ystävällisesti! Samaan aikaan Ahvenanmaa saa suurinta valtion tukea kaikista maakunnista.

Karjaalla aikoinaan suomenkieliset saivat hienon uuden koulun. Entä sitten? No, RKP kaappasi sen ruotsinkielisille ja suomenkieliset ajettiin suomenruotsalaisten vanhaan kouluun. Nyt pitäisi varmaan Pietarsaaren suomalaisten valloittaa ruotsinkielisten koulu itselleen?

 

***

Mitä jos perustaisit ihan omat kotisivut vieraskirjoineen kaikkineen. Saat silloin itse ratkaista, mitä jätät ja mitä poistat.

Sananvapaus ei näet tarkoita, että saa joka paikkaan kirjoituksensa julkistetuksi (HS, YLE, AL, HBL....jne). Kyllä niissä aika kovalla kädellä valitaan, mikä saa jäädä näkyviin. Sen sijaan jokainen saa perustaa oman lehden tai omat kotisivut, ja niissä saa päättää, mitä siellä kirjoitetaan.

 

Itse asiassa Suomessa sananvapaus on varsin rajallinen hyödyke ja suuresti monopolisoitunut. Juuri sen vuoksi Suomessa ei ennen internetiä voitu käydä keskustelua kielipolitiikasta. Nyt se on keskustelupalstojen vilkkaimmin keskusteltuja aiheita. Aamulehdessä oli jopa artikkeli siitä, mitä aiheita on pidetty tabuina - ja ruotsin kielen asema nousi aivan kärkeen.

 

***

Suomi24 RKP


Rkp:läiset tuohtuivat

Klamydia -yhtyeen kappale "Närpiön kansallislaulu" aiheutti suurta kohua Pohjanmaan suomenruotsalaisten keskuudessa. Vähemmistön edustajat ovat ottaneet kappaleen sanoituksesta herneet nenään, mutta yhtyeen keulahahmo Vesku Jokinen puolustaa sanoitusta.

- Se on huumoriväritteistä kritiikkiä. Hirvittää se sisäsiittoisuus. Närpiössä asuu nuoria, jotka eivät edes osaa suomea. Vanhemmat ovat tehneet paikasta lapsilleen loukun. Ruotsin kielen vaaliminen on mennyt sairaalloiseksi, Jokinen perusteli Pohjalainen -lehdelle. Ensimmäisessä säkeistössä viitataan sukurutsaan:

"Voi siinä jälkikasvulla pikkasen silmät harittaa,

kun iät ja ajat siskon veljellensä parittaa.

Tomaatteja viljellään ja suomenkieli on pannassa,

molotetaan Närpes-svenska ja piehtaroidaan lannassa."

 

Jokinen ottaa laajemmaltikin kantaa Vaasan seudun kielipolitiikkaan ja sen seurauksiin.

- Täälläpäin leikitään jo ihmisten terveydelläkin pelkän kielipolitiikan takia. Lääkäripula on jatkuva, koska lääkäreiden ja hoitajien ruotsinkielisyys on tärkeämpää kuin pätevyys hoitaa ihmisten hyvinvointia.

Suomenruotsalaisten tuohtumisesta huolimatta Klamydian levy menestyy mainiosti myyntilistalla. Uusi albumi on viettänyt reilun kuukauden Suomen virallisella albumilistalla ja korkein listasijoitus oli peräti toinen.

 

Jo aikaisemmin Klamydia levytti kappaleen "Pakkoruotsi" - muistattehan.  ;-)

 

***

Tässä linkki lähteeseen

http://www.stara.fi/?p=6707

On näet odotettavissa, että viesti ei kauan vanhene tällä palstalla.

 

***

Tuon uutisen mukaan kaikki suomenruotsalaiset eivät naura - eivät ainakaan Klamydian kappaleille "Pakkoruotsi" ja "Närpiön kansallislaulu". Aika hurjaa tekstiä!

 

***

AL


Vilkaisin Aamulehden kielikeskustelupalstan aloituksia kolmelta ensimmäiseltä sivulta. Niitä on yhtensä 45 ja peräti 11 käsittelee suoraan Suomalaisuuden Liittoa ja sen puheenjohtajaa. Siis joka neljäs!

Jotakin kertoo sekin, että tultuani Aamulehden keskusteluun, Rkp lähetti salamannopeasti perääni "Rautalapion" ja hieman myöhemmin "Enfantsin".

Mikään yllätys tämä ei ole ollut, sillä sama on toistunut jo useammalla nettipalstalla. Pakkoruotsittajat päivystävät tiukasti ja tarkkailevat keskusteluareenoita, joilla esiinnyn.

Kielivapaus on näemmä aivan kauhistuttava asia suomenruotsalaisille. He eivät näytä toipuvan vuoden 2004 tapahtumista, jotka avasivat tien Suomen tulevalle valtakunnallisesti viralliselle suomenkielisille yksikielisyydelle.

Jälleen kerran asioihin panivat vauhtia suomenkieliset nuoret, joiden joukkovoiman edessä hallitus ja eduskunta tekivät ennätyksellisen nopeasti lainmuutoksen 86 % enemmistön äänin.

Ruotsin kuningaskunta aloitti oman vyörytyksensä ja se jopa yritti asettaa oman virkamiehensä Suomen opetushallitukseen valvomaan suomenkielisten lasten pakkoruotsitusta. Hanke kuivui suomenruotsalaisten rahastojen ja Ruotsin pääasiassa rahoittamaan "svenska nu" projektiin, jonka kummisedäksi värvättiin Paavo Lipponen. Bisquit lohkaisikin tosi rajusti "Lippontrop-paktista".

 

***

Tässä linkki SUKOLin nettisivuille, missä on paljon hyvää asiaa vieraiden kielten opetuksesta Suomessa:
http://www.sukol.fi/index.phtml?s=64

Kielivalinnat vuosiluokilla 1-6

A1-kielten valinnat
Yleisin A1-kieli on edelleen englanti. Vuonna 2006 oppilaista lähes 91 prosenttia valitsi ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen englannin. Seuravaksi suosituimpia kieliä ovat suomi (5,2%) saksa (1,1%) ja ruotsi (1,1%). Valintoja esitellään taulukossa 1.

Taulukko 1: A1-kieliä 3. luokalla opiskelleet vuonna 2006

Kieli - %*
- Englanti - 91,7
- Suomi - 5,2
- Saksa - 1,1
- Ruotsi - 1,1
- Ranska - 0,7
- Venäjä - 0,2
* %-osuudet laskettu vuosiluokan oppilasmäärästä.
Lähde: OPH: WERA-raportointipalvelu

Valinnaiset A2-kielet

Vuonna 2006 alakoulun 5. luokan oppilaista 27,3% opiskeli jotain A2-kieltä. Kielivalinnat noudattavat edellisten vuosien valintoja - saksaa, ruotsia ja ranskaa. Valinnat ovat vähentyneet lähes 8 prosenttia vuodesta 2000.

Taulukko 2: A2-kieliä 5. luokalla opiskelleet vuonna 2006

Kieli - %*
- Saksa - 7,2
- Englanti - 8,2
- Ruotsi - 7,9
- Ranska - 2,7
- Venäjä - 0,3
- Suomi - 0,8
- Saame - 0,03
- Muu kieli - 0,2

Lukekaapa koko juttu, sillä siinä on paljon hyvää faktatietoa (tosin hieman vanhaa).

Kunhan nyt vielä Suomessa otetaan käyttöön opetusministeriön KIEPO projektin esittämä vaihtoehto D, joka sallii opiskelijan itse valita ne kaksi vierasta kieltä, jotka kuuluvat kieltenopetuksen minimiin, niin alamme olla oikealla tiellä.
Tätä - ja juuri tätä - ajaa Suomalaisuuden Liitto ry. Kiihotutteko?



4.9.2008   Syysillan tuuli
(näytelmästä Hevoshuijarit) .......

Syyskausi on siis alkanut, päivänvalo vähenee, mutta työt ovat taas pääsemässä täyteen vauhtiin. Yksi keskeinen projekti on lääkintöhallituksen (1663-1991) historian kokoaminen. Dosentti Allan Tiitta on kohta kahden vuoden ajan päätoimisesti tutkinut ja kirjoittanut tämän merkittävän keskusviraston historiaa. Se on innoittanut minut omaan projektiin "Hampaanhoidosta suun terveydenhuoltoon lääkintöhallituksessa". Hammashuollon historia lääkintöhallituksessa oli varsin lyhyt, sillä ensimmäinen hammaslääkärivirkamies Ensio Kalijärvi saatiin virastoon vasta 1956. Häntä seurasi Helmer Nordling 1964-88 ja minun urani 1970-1991. On ollut hyvin kiehtovaa paneutua vanhoihin arkistoihin ja yrittää luoda kokonaiskuvaa tästä terveydenhuollon osa-alueesta. Hammashoidon kirjoitettu historia on "Ruotsi-Suomessakin" on toki paljon vanhempaa, sillä jo 1517 parturit saivat oikeuden harjoittaa hammashoitoa - lähinnä särkevien hampaiden pois repimistä.

Kollega Tapio Putkosen aloitteesta kokoontuu Aurora-ryhmä kollega Anna-Maija Raesteen johdolla pohtimassa mahdollisuuksia kliinisen hammashoidon historiikkiin 1950-2000. Tuon puolen vuosisadan aikana hammashuollossa on tapahtunut valtava muutos "jalkaporasta implantteihin". Hampaiden korjaajasta ollaan siirtymässä suulääkäreiksi, jotka ovat teknisesti taitavia, biologisesti suuntautuneita ja sosiaalisesti valveutuneita.

Suomalaisuuden Liiton kirjallinen projekti on saanut työnimen "Suomi - Ruotsin suurin siirtomaa". On ollut hämmästyttävää, miten paljon erilaisissa historiankirjoissa, tutkimuksissa ja muistelmissa tätä aihetta on käsitelty, mutta siitä ei ole tehty kansantajuista koostetta. Sitä puutetta on tarkoitus paikata ensi vuonna ilmestyvällä kirjalla muistuttamaan suomalaisia Ruotsin vallan kurjemmasta ja nurjemmasta puolesta  ruotsalaisine rotuoppeineen ja pohjattomine riistoineen täällä periferialoukussa. Ensi vuoden syyskuussa juhlimme eroa Ruotsin ikeestä ja pääsyä "kansakuntien joukkoon" Venäjän keisarikunnan autonomisena suuriruhtinaskuntana.

Ensi vuosi on henkilökohtainenkin juhlavuosi, jota olisi ollut mukava juhlistaa muistelmilla. Nehän tunnetusti ovat subjetiivisia kertomuksia omista onnistumisista ja samalla ne tarjoavat mahdollisuuden "monottaa munille" kaikkia vastaanrikkoneita. Nyt kuitenkin on vielä niin monta rautaa tulessa, että muisteleminen on jäänyt pariksi sadaksi A4-liuskaksi, ja uutta muisteltavaa tulee päivittäin.


31.8.2008   Suomenruotsalaisuuden koko kuva

 

Helsingin Sanomien arkisto on varsinainen aarreaitta. Hakusanapari ”Folktinget tutkimus” antoi tällaisia mielenkiintoisia tietoja suomenruotsalaisuudesta:

 

1) Näennäisestä suvaitsevaisuudesta huolimatta lähes joka toisen suomenkielisen mielestä ruotsia puhuvat ovat ylimielisiä. Peräti joka neljäs suomenkielinen on sitä mieltä, että ruotsinkieliset ovat vieras ja ärsyttävä kieliryhmä. HS 1.3.1997

 

2) Suomenruotsalaiset kansankäräjät, Svenska Finlands folkting, muutti kotimaisen kielitaistelun suuntaa. Nyt haetaan uusia asemia, joissa aseina ovat hymy, ystävällisyys ja ymmärtäväisyys, juoksuhautoina yleinen mielipide, asenteet ja tutkimukset.

Tutkimuksen mukaan suomalaisten enemmistö arvioi, että ruotsin kielen merkitys vähenee tulevaisuudessa, mutta ei katoa kokonaan. 

Toimittaja Leif Salménin kaksikielisessä haastattelussa kansankäräjien päätöstilaisuudessa Allardt piti selviönä joidenkin kansanosien vihamielistä suhtautumista suomenruotsalaisia kohtaan. "Meidän täytyy kestää, että jotkut reagoivat." Hän jopa yllytti Salménia menemään "pikku pienessä" Helsingin rautatieasemalle vaikka saamaan turpiin vaihtoehtona sille, että jää kotiin hiljaisena ja alistuneena. HS 21.4.1997

 

3) Folktingetin tutkimuksen valossa suomalaisten suhtautuminen pohjoismaisuuteen on jäsentymätön, ristiriitainenkin. Meistä 91 prosenttia pitää pohjoismaihin kuulumista ja pohjoismaista identiteettiä tärkeänä. Kuitenkin 62 prosenttia katsoo, että pohjoismaisen yhteistyön merkitys on vähentynyt.

Edellä todetun valossa en voi muuta kuin hämmästellä, että kokenut valtiopäivämies, Suomen nykyinen Britannian-suurlähettiläs Pertti Salolainen tutkaillessaan maamme tulevaisuutta (HS 24. 7.) ei osannut nähdä ruotsin kielen osalta muuta kuin, että se vuonna 2022 ei enää olisi pakollinen kouluaine! Henrik Lax  HS 11.10.1997

 

4) Suurin osa ruotsin opetukseen suunnatuista voimavaroista menee todellisuudessa hukkaan sen vuoksi, että koulujen ruotsin opetuksen yllä leijuu kielteinen ilmapiiri. Kolmasosalla peruskoulun pojista on todistuksessaan viitonen ruotsissa, joten asenteissa on parantamisen varaa, hän muistutti. Folktingetin muistion mukaan kouluruotsin muuttaminen valinnaiseksi ei ratkaise kielen ongelmia. Jos ruotsi muuttuisi vapaaehtoiseksi, ruotsin taito jäisi vain pienen suomenkielisen joukon erivapaudeksi. Samalla näivettyisi perustuslakiin pohjautuva kaksikielisyys.

Pakolliset ylioppilaskokeet toisessa kotimaisessa kielessä toimivat muistion mukaan nyt perimmäisenä varmistuksena siitä, ettei ruotsin opetus luhistu kouluissa.  

Suomenruotsalaisilla on Brandtin mukaan vielä tallella pelko siitä, ettei heitä hyväksytä suomalaisiksi. "Ei tarvita kuin, että suomenruotsalainen käy postissa kymmenen kertaa. Yhdeksän kertaa hän saa myönteisen vastauksen, mutta kymmenennellä hänen toivotaan painuvan helvettiin." HS 4.3.1998

 

5) Allardtin mukaan on vaara, että ruotsi marginalisoituu vain tietyissä tilanteissa, esimerkiksi perhepiirissä, käytettäväksi kieleksi. Näin on käynyt Tornionjokilaaksossa puhuttavalle meän kielelle, jota Allardtin mukaan käytetään "kotona ja uskonnollisissa yhteyksissä".

Tuoreen tutkimuksen tulokset eivät yllätä ruotsinkielistä Janne Wikströmiä . Hän arvelee, että ruotsinkieliset luulevat suomenkielisten pahastuvan ruotsin puhumisesta, koska ruotsinkielisillä on hieman keikaroiva maine. HS 30.3.2000

 

6) Dosentti Aarne Mattila on sitä mieltä, että ruotsinkielisiä suositaan, kun he pyrkivät opiskelemaan oikeustiedettä, ja hän haluaa häätää alan ruotsinkielisen opetuksen ja tutkimuksen Helsingin yliopistosta Åbo Akademin hoitoon (HS 11. 4.).

Syrjintäkiellon osalta todetaan nimenomaan: "Säännös ei estäisi tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi tarpeellista positiivista erityiskohtelua eli tietyn ryhmän (esimerkiksi naiset, lapset, vähemmistöt) asemaa ja olosuhteita parantavia toimia."  Henrik Lax HS 13.4.2000

 

7) Svenska dagen pyristelee yksikielisyyttä vastaan

 Viikon kuluttua maanantaina vietetään jälleen Ruotsalaisuuden päivää, Svenska dagenia. Kustaa II Aadolfin kuolinpäivän juhlilla Suomen ruotsinkielinen vähemmistö pyrkii pitämään yllä omaa identiteettiään ja tutustuttaa siinä sivussa suomenkielisiä ruotsinkieliseen kulttuuriin.

Folktingetin teettämien tutkimusten mukaan ruotsalaiset eivät rohkene käyttää äidinkieltään edes virastoissa asioidessaan. Syynä on yhdenmukaisuuden paine ja pelko vastapuolen nihkeästä suhtautumisesta. Ruotsin kieli on jäämässä kotikieleksi, seka-avioliitoissa ei senkään vertaa. HS 31.10.2000

 

8) Vähiin käy ennen kuin loppuu

KESKUSTELUOHJELMA.Suomenruotsalaisuus on hauras asia, joka on vaarassa hävitä, ellei sitä tueta, väittää Folktingetin eli suomenruotsalaisten kansankäräjien pääsihteeri Christian Brandt. HS 11.7.2006.

 

9) Kevään vaalirahoituskohun aikaan selvisi, kuinka raha myös kiertää säätiöstä toiseen. Rkp:tä rahoittavan Stiftelsen för det tvåspråkiga Finlandin lahjoittajiksi paljastui useita Ankkalammikon säätiöitä, merkittävimpänä Kulturfonden. Sitä tietoa media oli yrittänyt aiemmin turhaan nyhtää.

Taxell muistuttaa, että Kulturfondenin perusti aikoinaan Rkp itse, ja varojen tuoton on oltavakin Rkp:n käytettävissä. HS 6.7.2008

  


22.8.2008   Olipa päivä!

Aamusella lähdin junalla Pasilaan ja sieltä kävelin Radiotalolle. Radio Vegan toimittaja Patrik Hekkala otti minut vastaan ja pian meitä oli koko väittelytiimi koossa; suomenjuutalainen pianisti Hillel Tokazier, Svenska kulturfondens edustaja Annika Pråhl, Patrik ja minä. Sitten olikin aika aloittaa väittely:
http://arenan.yle.fi/toista?id=1446110
Kuunnelkaa itse. Ihan mielenkiintoinen tilaisuus ja Patrik oli poikkeuksellisen tasapuolinen keskustelun vetäjä.

Suoran lähetyksen jälkeen lähdimme yhdessä taksilla omille tahoillemme. Aluksi keskustelimme takapenkillä ruotsiksi, mutta sitten aloin puhua suomea, jota kaikki ymmärsivät ja Annika sekä Hillel puhuivat ruotsia, jota minä puolestani ymmärrän. Kaikki perinteiset stereotypiat käytiin läpi, mutta hieman ennen Stakesia taksikuski puuttui keskusteluun. Hän kertoi seurustelleensa suomenruotsalaisen tytön kanssa ja yrittäneensä opetella ruotsia. Loppukommenttina hän sanoi, että hänestä 6 % vähemmistön kielen ei pidä olla pakollinen - ne opettelevat, jotka haluavat ja sillä siisti.
No, se oli hyvä huipennus ennen kuin jäin pois porukasta. Miten lie keskustelu mennyt sen jälkeen?

Stakesissa tavoitin Pirkko Pellisen, joka avasi minulle lääkintöhallituksen arkistot. Olen näet kirjoittamassa hammashuollon ja suun terveydenhuollon historiaa lääkintöhallituksessa. Jo vuosi 1957 avasi kerrassaan hienoja näkymiä kouluhammashoidon lakisääteisestä alusta, jolloin Ensio Kalijärvi aloitti ylihammaslääkärinä. Tästä on hyvä jatkaa aina vuoteen 1991, jolloin lääkintöhallitus lakkautettiin. Näistä kerron lisää aikanaan, mutta nyt käsikirjoitus sai hienon lisän arkistoista.

Seuraava kohde oli Indonesian suurlähettilään residenssi, jossa vietimme maan 63. itsenäisyyspäivää.Tällaiset vastaanotot voivat joskus olla aika ikävystyttäviä, mutta tänään meno oli todella iloista ja myös tuloksellista. Käyntikorttien pino pöydällä on melkoinen ja pitää sisällään Ruotsin suurlähetystön lehdistö- ja kulttuurineuvoksen kortin. Anders Eriksson puhuu sujuvaa suomea (vaimonsa on Ruotsin suomenkielinen). Meillä oli tosi hauskaa. Akavan entinen puheenjohtaja Mikko Viitasalo oli hyvin hämmästynyt, kun kerroin, että Rkp vaati valtionavut pois Suomalaisuuden Liitolta (hän piti itsestään selvänä, että liitto saa valtionapua).
Uusia tuttavuuksia syntyi pikavauhdilla; Helsingin yliopiston opiskelijavaihdon avainhenkilöt, Marokon ystävät Suomessa ry, Henki-Sampo, Tampereen teknillinen yliopisto, Akavan koulutus- ja aluevastaava.
Tällaiset tilaisuudet ovat erinomaisia juuri uusien suhteiden rakentamiseen.

Indonesian suurlähettiläs käytti huomattavasti ajastaan keskustellakseen kanssani. Hän kertoi, että Indonesian parlamenttivaltuuskunnan palaute vierailustaan Suomalaisuuden Liitossa oli erittäin myönteinen. Myös Suomen eduskunnan kansainvälisten asiain projektisihteeri tuli kiittämään liiton panoksesta valtuuskunnan vierailun onnistumiseksi.


20.8.2008   Suomalaisuuden Liiton talvi- ja kesäkausi

Suomalaisuuden Liiton toiminta vuonna 2008 on ollut varsin vilkasta. Olen tähän kerännyt muutamia merkittävimpiä tapahtumia. Kutsuja on tullut kolmen maan suurlähetystöstä, ja nyt myös eduskunta kääntyi liiton puoleen kansainvälisissä asioissa. Televisio ja radio ovat olleet kiinnostuneita liiton kannanotoista mitä moninaisimpiin asioihin. Kansainvälinen tutkimus haluaa haastatella minua liiton puheenjohtajana. Luettelosta puuttuvat mm. eri lehtien yhteydenotot, puhumattakaan kansalaisten tiedusteluista liputusasioista, sukunimistä ja kielipolitiikasta. Näihin liittyviä puheluita tulee vuoden mittaan tuhansia, ja liitto palvelee edelleen kysyjiä maksutta, vaikka Rkp:n vaatimuksesta meiltä poistettiin valtionapu. Aivan iloisin mielin kuitenkin laitan tämän luettelon vierailijoiden arvioitavaksi:

 

- FST5 Tuhat järveä ja ankkalampi 15.1.

- Iranin suurlähettilään vastaanott0 11.2.

- Rahapaja Insignian ystävänpäivä 14.2.

- Viron itsenäisyyden 90-v juhlaseminaari HY 19.2.

- KANAVA lehden 75-vuotisjuhlatilaisuus 10.3.

- liputuspäiväkirjelmä almanakkatoimistolle 2.3.

- SL kevätkokous, Kustaa Mannerheim 10.3.

- Viro konsertti Finlandia-talolla 14.4.

- Virossa Eesti Klubin vieraana 15.4.

- Rintamanaiset ry.n esitelmävieraana 17.4.

- Suomen Mieli, Suomen lippu 90 vuotta 8.5.

- Helsingin kaupungin Viro 90-v vastaanotto 9.5.

- TV1 uutiset Suomen lippu 11.5.

- Suomen lipun kivulias synty, Ostrobotnia 12.5.

- Hki-Kallio Rotary, Suuri paraati ppt 16.5.

- Vapaussodan 90-v juhla Finlandia-talolla 16.5.

- Suomen lippu 90 v, Tähtitorninmäki 29.5.

- Suomalaisuuspalkinto Vammalan lukiolle 31.5.

- YLE Radio 1, Erkki Pihkala 70 v syntymäpäivähaastattelu 9.6.

- Viron suurlähetystön vastaanotto 19.6.

- Suomen Mieli 2/08, Viro teemanumero 20.6.

- Satumaapäivä Tangomarkkinoilla 5.7.

- Suomalaisten sukunimet, Turun Sanomat 8.7.

- Suomen lippu, Ilta-Sanomat 9.7.

- Suomalaisuus tänään, Salon Seudun Sanomat 14.7.

- Eduskunnasta tiedustelu vierailusta 29.7.

- Indonesian parlamenttivaltuuskunta SL:ssa 11.8.

- Radio Vegan väittely suomenruotsalaisen kulttuurin rahoituksesta 22.8.

- Indonesian 63. itsenäisyyspäivän vastaanotto 22.8.

- 17 eurooppalaisen yliopiston Eurosphere-tutkimus 1.9.

- Eesti Klubi Suomalaisuuden Liiton vieraana 3.9.



14.8.2008   Parlamenttivaltuuskunta

Olin tosi yllättynyt, kun eduskunnan kansainsälisten asiain yksiköstä soitettiin ja kysyttiin, voisiko Indonesian parlamenttivaltuuskunta tulla Suomalaisuuden Liiton vieraaksi keskustelemaan lippukulttuurista ja kielipolitiikasta. Tietenkin se meille sopi ja niinpä palasimme mökiltä kaupunkiin.

Vieraita oli runsas tusina ja meillä oli hyvin vilkas keskustelu, jossa kerroimme, miten itsenäinen Suomi sai ensin punakeltaisen lipun ja miten se pian korvattiin sinivalkoiselle, johon juuri kukaan ei ollut tyytyväinen. Kerroin, miten Suomalaisuuden Liitto aloitti määrätietoisen lippuvalistuksen ja lippukulttuurin kehittämisen. Totesin myös, että Indonesialla ja Suomella on yllättävän samanlainen historia - molemmat vieraiden valtioiden alistamia siirtomaita.
Erityisen hämmästyneitä vieraamme olivat kuullessaan, että Suomalaisuuden Liitolta poistettiin valtionapu Rkp:n vaatimuksesta.

Liiton kieliasiamies, professori Erkki Pihkala alusti Suomen kielipolitiikan historiasta. Indonesialla on melkoinen ongelma siinä, että maassa puhutaan lähes 750 erilaista kieltä. Emme todellakaan suositelleet Suomen kielipolitiikkaa malliksi. Sen omituisimpana esimerkkinä valotimme Ahvenanmaan harjoittamaa suomenkielistensä syrjintää.
 
Keskustelu jatkuu ensi viikon perjantaina Indonesian suurlähettilään residenssissä, missä juhlimme Indonesian 63. itsenäisyyspäivää.

10.8.2008   On metsään tullut jo syys.....

Niin se kesä vain meni ja syyskiireet ovat alkamassa. Mökiltä palatessa kotona odotti vino pino kirjeitä. Mielenkiintoisin ilman muuta on Indonesian suurlähettilään kutsu Indonesian 63. itsenäisyyspäivän vastaanotolle 22.8.

Suomalaisuuden Liitto onkin pantu merkille yhä useammin myös kansainvälisissä yhteyksissä. Ruotsin SVT televisio lähetti suomea puhuvan toimittajan haastattelemaan minua liiton puheenjohtajana heti suomenkielisten lukiolaisten valtakunnallisen joukkovoiman näytön jälkeisenä päivänä 17.3.2004. Sopivasti edellisen presidentinvaalin alla New York Times julkaisi haastatteluni joulupäivän lehdessä, ja siitä juttu levisi Internetional Herald Tribuneen ja jopa Taiwanille asti Taipei Times lehteen.

Tänä vuonna Viro on juhlinut itsenäisyytensä 90-vuotista taivalta, johon valitettavasti sisältyy puolen vuosissadan neuvostomiehitys. Suomalaisuuden Liitto on saanut kutsun useisiin Viron juhlallisuuksiin tämän vuoden kuluessa. Oli myöshienoa saada lupa julkaista Viron pääministerin puhe SUOMEN MIELI -lehdessämme. Tietenkin arvostamme suuresti myös muita merkittäviä kirjoittajia Viron teemanumerossamme, mm. kolme merkittävintä Viron historiaa tutkinutta professoria; Martti Turtola, Heikki Ylikangas ja Seppo Zetterberg (hassua miten ovatkin nimet aakkosten loppupäässä).

Nyt sitten mielenkiinto liittoamme kohtaan on herännyt maapallon toisella puolella. Mutta siitä lisää huomenna.


7.8 .2008   Elämäni kala!   

Olen satunnainen kalastaja ja heittelen silloin tällöin virveliä mökkirannassa Talankosken partaalla. Haukia on tänä kesänä tullut yllättävän usein, mutta tänään iski todellinen kalamiehen unelmakala. Olin veneellä ensi kertaa tänä kesänä uistelemassa, kun kosken yläpuolella keskellä jokea mulahti joku iso otus. Heittelin P. Räsäsen Kuusamo 11 viehettä vuonna 1964 ostamallani Abumatic 20 kelalla, ja kolmannella heitolla uistimeen tarttui jotakin todella suurta. Kala vei virran mukana veneen läpi Talankosken ja teki mahtavia syöksyjä. Toisella kädellä yritin tavoitella suurta vonkaletta haaviin, mutta silloin se taas teki rajun syöksyn veneen alle ja kela rätisi kuin viimeistä päivää. Näin, että koukut ovat hyvin heikosti kiinni silmän kohdalla ja olin varma, että saalis karkaa yksinään veneellä kalastavalta. Yhtäkkiä kuitenkin sain haavin kalan alle ja voitto tuli kotiin - ja samalla viehe irtosi. Tunnistin kalan toutaimeksi, vaikken koskaan ennen sellaista ollut saanut.

Äetsän Pentinkulman K-market punnitsi kalan ja antoi rutinoidusti tositteen 3,645 kiloa.

Nyt kala on fileroitu uunissa paistamista varten ja ruodoista on kiehumassa liemi. Myöhemmin tiedämme, miltä tämä muinaiskala maistuu - internetin mukaan särkikalojen tapaan mudalta. Joka tapauksessa tämä toutain on elämäni kala!



3.8.2008   Forssan piknik

Kesäloma alkaa olla lopuillaan. Säät ovat olleet todennäköisiä kuten Suomen kesään kuuluu. Ulkona ropisee sade ja ilma jäähtyy syksyiseksi. Kesän loppua kuvastaa myös harrasteautojen suurin vuotuinén tapahtuma, Forssan piknik. Tänäkin vuonna autoja oli pilvin pimein Pilvenmäen raviradalla - Messerschmidtin kääpiöautosta amerikkalaisiin monstereihin. Me olimme siinä puolivälissä vuoden 1967 Triumph Herald 1200:llamme. Nyt edessä on harrasteautojen talvilepo eli rekisteristä poistaminen. Asiaan palataan taas Vappuna Wammalan Wanhojen Wehkeiden paraatissa.

Suomalaisuuden Liitonkin kesätauko päättyy ja Saila palaa toimistoon. Meillä onkin tosi mielenkiintoinen syyskauden alku - perästä kuuluu. "Suomen Mieli" -lehden seuraava numero käsittelee kielipolitiikkaa, josta onkin paljon uutta kerrottavaa. Myös kirjaprojektimme pääsee täyteen vauhtiin. Vuoden kuluttua se on tarkoitus julkistaa. Työnimenähän on "Suomi - Ruotsin suurin siirtomaa". Historioitsijat eivät vielä ole päässeet näin pitkälle, mutta puhuvat jo Suomesta periferialoukkuna Ruotsin vallan aikana. Siihen liittyy myös Virpi Hämeen-Anttilan Helsingin Sanomissa 25.7. kirjoittama näkemys: "Itä-Euroopassa talonpojat ovat olleet maaorjia, lännessä heidät on sidottu turpeeseen vähemmän näkyvin mutta yhtä tehokkain keinoin". Niinhän oli Suomessakin - ei ihan maaorjia, mutta ei juuri toisinkaan!


27.7.2008   Kesälomailua

Lopultahan ne lämpöiset kesäpäivät tulivat. Joka tapauksessa kesä on ollut antoisa. Olemme saaneet nauttia tyttärientytärten seurasta (14 ja 15 v) mökillä. Kävin heille näyttämässä Porin Jazzeja ja kävimme myös Kiikan Sarkia-näyttämöllä katsomassa Hella Vuolijoen Niskavuoren nuoren emännän. Se on paikallisen harrastajateatterin 25-vuotisjuhlanäytäntö eli Romulan Taiteellisen Teatterin produktio. Kovasti sitä kiittelivät sekä Aamulehti että Tyrvään Sanomat - eikä todellakaan turhaan. Sana elää vahvana Satakunnassa. Aivan erinomaisesti näytelmässä tuli esiin ruotsinkielisen "sivistyneistön" onttous. Miksiköhön Hella sen näytelmäänsä on sisällyttänyt? Oikein hyvä kertaus Suomen kielipolitiikan historiasta ja omituisuuksista.

Vammalan wanhan musiikin näyteikkuna on Sastamalan maapohjakirkossa  vuosittain esitetty Sastamala Gregoriana. Viime torstain Vivaldi-ilta oli sanomattoman upea. Vivaldi toki on helpposulatteista musiikkia vielä yli 300 vuoden jälkeen. Sopranino nokkahuilisti sai yleisön huutamaan suoraa huutoa. Soitto oli jotakin aivan uskomatonta taituruutta.

Arto Paasilinnalla on ollut vaikea aika, mutta viikonlopun Ilta-Sanomat on tehnyt hänestä ihan näköisen jutun. Paasilinna lohkaisee kadehtijoille mukavasti, että kirjailijan ammatti on vapaa, joten siitä vain kirjoittamaan. No, minäkin olen koostanut nyt uuden kirjan neljänä vuonna peräkkäin. Tämän vuoden tuotos on "Tarinaa Triumph-autoista". Käsikirjoitus on valmis ja painoon tämä omakustanne menee syksyn kuluessa. Olen pakinoinut Triumph Car Club of Finlandin kerholehdessä KEULAKUVA kerhon perustamisvuodesta 1985 alkaen. Nyt päätin koota jutut yksiin kansiin.
Paasilinnaan minut yhdistää vastenmielisyys pakkoruotsia kohtaan.

Tiistaina piti mennä Vammalaan ostamaan airot veneeseen, mutta airojen lisäksi mukaan tarttui uudenkarhea Subaru  (16.000 km ajettu) Levorannan Autoliikkeestä. En ollut tunnistanut ollenkaan autokuumeen oireita, mutta runsaan vuoden ikäinen LEGACY symmetrisine nelivetoineen ja automaattivaihteineen teki niin syvän vaikutuksen, että 7-vuotias Renault Laguna V6 Privilege vaihtui Subaruun.

9.7.2008   käyntejä yli 30.000

Tänään nämä uudet kotisivuni täyttävät 7 kuukautta ja samalla ylittyi 30.000 vierailun raja. Olen iloinen ja kiitollinen, että sanomani jaksaa kiinnostaa ihmisiä vuodesta toiseen. Teen kielipoliittista taustatyötä ja iloitsen nyt menossa olevasta kehityksestä. Suomi on vihdoin ottanut askeleet kohti kestävän kehityksen kielipolitiikkaa.

Lähes päivittäin saamme lukea uutisia, miten ruotsin kielen asema Suomessa on asettumassa aina vain lähemmäksi sille oikeutetusti kuuluvaa yhden vähemmistökielen asemaa. Nykyinen virallinen kaksikielisyys on menneisyyden rudimentti, jonka purkaminen on kuin miinojen raivaus - hidasta, vaivalloista ja hieman vaarallistakin. Ainakin pienetkin valtionavut poistetaan yhdistyksiltä ja yhteisöiltä, jotka uskaltavat asettaa kyseenalaiseksi ruotsin kielen aseman ja suomenruotsalaisten etu- ja erioikeudet.

Tänään oli Helsingin Sanomissa valaiseva artikkeli suomenruotsalaisten taiteen ja kulttuurin tuesta. Suurin tuki tulee ääririkkailta suomenruotsalaisilta rahastoilta, josta 90 % annetaan ruotsinkielisille ja 10 % ruotsinmielisille suomenkielisille. Lisäksi valtion kulttuurituista 8 % annetaan 5 % ruotsinkieliselle vähemmistölle. Kaiken huipuksi Suomalainen kulttuurirahasto tukee ruotsinkielisiä taiteilijoita. Tämä on taas kerran räikeä esimerkki siitä, miten ahneita suomenruotsalaisemme ovat. Kaikilla elämänaloilla he saavat paljon yli väestöosuutensa erilaisia tukia, kiintiöitä ja muita etuoikeuksia. Vastineeksi RKP, folkting ja Ruotsin kuningaskunta vaativat suomenkielisille pakkoruotsia ja virallista kaksikielisyyttä.

Ilmeisesti suomalaisten pinna on nyt kiristymässä ja passiivisesta vastarinnasta ollaan siirtymässä aktiivisiin toimiin. Näkyvin niistä on tietenkin ylioppilastutkinnon rakenneuudistus, joka toi valinnanvapauden ruotsin kieleen (ja ruotsinkielisille tasapuolisuuden nimessä suomen kieleen). Hyvä niin.


8.7.2008   Ruotsin kulttuuriministeriön vastaus

Lähetin Ruotsin kulttuuriministerille kirjeen, jossa toivoin siellä käynnistettäväksi "Nyt suomea - finska nu" kampanja vastavuoroisesti Ruotsin "svenska nu" kampanjalle Suomessa. Vastauksessa ei sanallakaan viitattu tähän asiaan, vaan vastaukseksi tuli tällainen:

Ku2008/1249/KV

 

Kiitos kirjeestäsi, jonka olet lähettänyt Lena Adelsohn Liljerothille ruotsin kielestä Suomessa. Minua on pyydetty vastaamaan.

 

"Siinä kokouksessa johon viittaat (Suomen suurlähetystössä Tukholmassa 14.5.2008) painottivat sekä entinen pääministeri Lipponen että kulttuuriministeri Adelsohn Liljeroth kuten myös suurlähettiläs Alec Aalto hyvän yhteistyön merkitystä maittemme välillä sekä sitä, että tässä yhteistyössä voimme puhua samaa kieltä, joka yhdistää meidät. Sellainen kieli on ruotsi.

Paavo Lipponen sanoi myös aiemmassa ”svenska nu” kokouksessa (2007) seuraavaa: ”Ilman ruotsin kieltä ei olisi nykyistä Suomea, kieli on olennainen osa identiteettiämme. Työssäni olen kerta toisen jälkeen todennut, miten tärkeää on kommunikoida ruotsiksi. Halusimmepa tahi ei, niin Ruotsi on aina ollut ja tulee aina olemaan se maa, jonka kanssa Suomi kulkee käsi kädessä kansainvälisissä yhteyksissä.”

Suomi on jo kauan sitten valinnut lailla säätää kaksi virallista kieltä – suomen ja ruotsin. Ruotsilla ei toistaiseksi ole virallista kieltä. Tavoitteeni kuitenkin on, että lähitulevaisuudessa ruotsin kielen asema säädetään lailla Ruotsin pääkieleksi. Samalla vahvistamme myös suomen kielen asemaa Ruotsissa yhdessä neljän muun kansallisen vähemmistökielen kanssa. Esitys uudeksi kielilaiksi, johon nämä määräykset sisällytetään, on tarkoitus tuoda valtiopäiville vuoden sisällä. Toiveena on, että uusi laki tulisi voimaan 1 heinäkuuta 2009."

 

Ystävällisin terveisin

Monica Fundin Pourshahidi 

Kanslianeuvos/kansliråd/ Deputy Director

Kulttuuriministeriö/Kulturdepartementet/ Ministry of Culture

***

Vanhan siirtomaaherran ylimielisyys paistaa kansalianeuvoksen vastauksesta. Sen pääsanoma on, että Ruotsi säätää ruotsin kielen maan ainoaksi pääkieleksi - ei sanakaan itse asiasta "Nyt suomea - finska nu". Monica keskittyy ruotsin kielen säätämiseen Ruotsin ainoaksi pääkieleksi.
Siinä onkin oiva esimerkki Suomelle, ja täällä pitäisi säätää suomi ainoaksi pääkieleksi. Todennäköisesti olemme siihen suuntaan etenemässä - kiitos suomalaisten nuorten. Vuonna 2004 suomenkieliset lukiolaiset saivat tosi nopeasti lainmuutoksen, joka muutti ruotsin valinnaikseksi ylioppilastutkinnossa. Tänä vuonna kahden päähallituspuolueen, keskustan ja kokoomuksen nuoret ovat vaatineet pakkoruotsin poistamista. Perussuomalaisten nuoret aloittivat keskustelun omalla julkilausumallaan.


6.7.2008   Runon ja suven päivänä

on paikallaan käsitellä kielipolitiikkaa. Vammalan vanhan kirjallisuuden päiviltä tuli mukaan tuhti paketti aiheeseen liittyvää kirjallisuutta.

Mitä tapahtuu Suomen kielimaisemalle? Tätä kysyvät Marjut Johansson ja Riitta Pyykkö kirjassaan "Monikielinen Eurooppa; kielipolitiikkaa ja käytäntöä" (Gaudeamus 2005).
"Vaikka ruotsin kieli on maan toinen kansalliskieli, siihen suhtaudutaan monessa yhteydessä kuin vähemmistökieleen. Vertailukohdaksi otetaan usein suomenkielisten asema Ahvenanmaalla ja Ruotsissa."
Juuri näin on järkevää ja asiallista tehdäkin.

 

"Eniten huomiota on saanut keskustelu ruotsin kielen pakollisuudesta peruskoulussa. Eduskunta ei kuitenkaan ole halunnut muuttaa nykyistä tilannetta (2005), mutta sen keväällä 2004 tekemää päätöstä poistaa ruotsin kieli pakollisten aineiden joukosta ylioppilaskirjoituksissa voidaan pitää ensiaskeleena tähän suuntaan."

Tämän ovat erityisen selkeästi nähneet RKP:n ja folktingin johto. Myös Ruotsin valtio hätääntyi Suomen eduskunnan päätöksestä kesäkuussa 2004.

 

"Ruotsin kielen uhkakuvat ovat mielestäni kahdenlaisia.

Ensimmäinen uhka on lisääntyvä diglossia, joka lopulta johtaa siihen, että ruotsinkielinen väestö on täydellisesti kaksikielinen. Vähemmistön kielellä ei tällöin ole mitään erityistä funktiota, ja se voi jäädä pois käytöstä.

Toisen uhan muodostavat kaksikieliset perheet, joiden kielenkäyttö voi nakertaa kieltä sisältäpäin."

Monet muutkin tutkijat ovat todenneet muissa maissa samanlaisen kehityskulun.

 

Kun tähän vielä lisätään kirjoittajien havainto, että "tiettyjen suomenkielisten ryhmien negatiivinen asenne ruotsin kieltä ja ruotsinkielistä väestöä kohtaan on syvään juurtunut" ja että "vaikka kielellä on maassamme tuhatvuotiset perinteet, sen puhujat ovat jääneet vieraaksi kansanosaksi suurelle joukolle suomenkielisiä", niin on selvää, että suuri muutos tulee tapahtumaan Suomen kielipolitiikassa nopeammin kuin monet uskovat.

 

Näin synkkänä kirjoittajat näkevät tilanteen: "Keskustelu ruotsin kielen pakollisuudesta peruskoulussa ilmaisee, että ruotsin kieltä ja ruotsinkielistä väestöä ei arvosteta eikä niiden merkitystä Suomelle ymmärretä".

Juuri noin asiat ovat ja noihin loukkuihin suomenruotsalaiset, RKP ja folkting ovat itsensä ajaneet omalla politiikallaan. Edes Ruotsin valtion puuttuminen asioihin ei enää auta. Pikemminkin se nopeuttaa nyt menossa olevaa kehitystä.



26.6.2008   Mieluinen uutinen

Eilinen ALUEVIESTI uutisoi näyttävästi Suomalaisuuden Liiton vuoden 2008 suomalaisuuspalkinnon, jonka annoimme 31.5.2008 Tyrvään suomalaiselle yhteiskoululle - Vammalan lukiolle. Aivan ilmeisesti palkinto, joka koostuu kunniakirjasta, J V Snellman mitalista ja 2.000 eurosta, on otettu iloisin mielen vastaan vanhassa opinahjossani. Lakkiaispäivänä saimme me 50 vuotta sitten ylioppilaslakin saaneet riemuylioppilaat olla mukana merkittävässä tilaisuudessa, kun Suomen tulevaisuus eli nuoret ylioppilaat saivat lakkinsa.

Tyrvään suomalainen yhteiskoulu oli Satakunnan ensimmäinen yliopistoon johtava maalaisoppikoulu. Se on kyntänyt todella syvän vaon suomalaisuuteen, suomen kieleen ja suomenkieliseen kulttuuriin. Suomalaisuuspalkinto oli todella ansaittu!


24.6.2008   Postia Ruotsista!

Kirjoitin muutama viikko sitten Ruotsin kulttuuriministerille ja esitin mm., että Ruotsissa käynnistettäisiin "Suomea nyt - Finska nu". Lupasin Suomalaisuuden Liiton tulevan mukaan rahoittamaan projektia.

Tänään sain vastauksen, josta huokuu entisen siirtomaaherran ylimielisyys ja röyhkeys. Ruotsissa taidetaan ihan oikeasti luulla, että Suomi olisi "elävästi kaksikielinen  maa", missä kaikki osaavat sujuvasti ruotsia - ja jos eivät osaa, niin suljetaan yhteistyön ulkopuolelle. Ruotsin mielestä yhteinen kieli on ruotsi, vaikka joka ainoa päivä yhä useammassa yhteydessä yhteinen kieli on englanti. RKP on varmaan tehnyt myyräntyötään, ja tuo porukka, joka Suomen Tukholman suurlähetystössä oli kokoontunut on todellinen Tuppursonnien takuuryhmä Tappurssonnien asiassa.

Tällainen vastaus sieltä tuli:

 

Ku2008/1249/KV

 

Tack för Ditt brev som Du skickat till kulturminister Lena Adelsohn Liljeroth, om svenska språket i Finland. Jag har blivit ombedd att svara.

 

Under det möte som Du refererar till (på Finlands ambassad i Stockholm den 14/5 2008) betonade såväl förre statsminister Lipponen som kulturminister Adelsohn Liljeroth, liksom ambassadör Alec Aalto och andra, vikten av ett gott samarbete mellan våra båda länder samt att vi i detta samarbete kan tala ett gemensamt språk, ett språk som förenar oss. Ett sådant språk är svenska. Paavo Lipponen sade också vid en tidigare sammankomst för projektet "svenska nu" (2007)  följande:

 

"Utan det svenska språket skulle det moderna Finland inte existera, språket är en

integrerad del av vår identitet. I mitt arbete har jag gång på gång sett hur viktigt det är att

kommunicera på svenska. Vare sig vi vill det eller inte, har Sverige alltid varit och kommer

alltid att vara det land som går hand i hand med Finland i internationella sammanhang."

 

Finland har för länge sedan valt att lagstadga två språk som officiella huvudspråk i Finland - finska och svenska. Sverige har till dags dato inget officiellt fastslaget språk. Min ambition är dock att lagfästa svenskans status om huvudspråk i Sverige inom kort. Samtidigt vill vi också stärka det finska språkets ställning i Sverige, tillsammans med de övriga fyra nationella minoritetsspråken i landet. En proposition om en ny språklag, som innehåller dessa bestämmelser, planeras att lämnas till riksdagen inom ett år. Förhoppningen är att en ny lag ska kunna träda i kraft den 1 juli 2009.

 

Med vänliga hälsningar

Monica Fundin Pourshahidi 

kansliråd/ Deputy Director

Kulturdepartementet/ Ministry of Culture

Tel. +46 (0)8-405 35 18

Mob +46 (0)704-970 973

monica.pourshahidi@culture.ministry.se



17.6.2008   Kesäsadetta

Loma on päässyt hyvään alkuun ja tulipa hankittua Elisan mobiililaajakaista. Sen avulla voi pitää yllä keskustelua varsinkin tällaisina sadepäivinä. Torstaina tosin pitää palata pääkaupunkiseudulle juhlimaan Viron suurlähestyssä virkailijoiden läksiäisiä ja tuliajaisia Juhannuksen merkeissä. Parahiksi valmistui SUOMEN MIELI lehden Viron teemanumero - kirjoittajat ovat raskainta mahdollista sarjaa Viron pääministeristä alkaen.

Kokoomus on kantanut kortensa kekoon kielikeskustelussa. Asialla Tampereen puoluekokouksessa olivat Uudenmaan kokoomusnuoret!

Uudenmaan kokoomusnuoret ry teki puoluekokousaloitteen ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoistamiseksi. Puoluehallitus esitti vastauksessaan aloitteen hylkäämistä. Keskustelu avattiin puheenvuorolla, jossa kannatettiin aloitetta mm. perustelemalla, ettei pakolla ole koskaan saatu hyviä tuloksia. Tuomioistuinten kaksikielisyyttä ei liioin voida taata pakollisella ruotsin kielellä. Puheenvuorossa todettiin edelleen, miten valtavasti resursseja on käytetty ruotsin kieleen ja miten huonot ovat olleet tulokset.  Avaus sai raikuvat aplodit.

 

Jatkokeskustelu meni tunteikkaaksi höpötykseksi ruotsikielisten ja -mielisten kokiessa, että heitä on suuresti loukattu ja hyökätty heidän kieltään vastaan. Aidasta piti puhua, mutta keskustelu meni seipäisiin. Puheenjohtajisto oli vanhoillisen konservatiivista ja yritti mitätöidä koko keskustelun ja estää äänestyksen väittämällä, ettei aloitteesta oltu tehty kirjallista vastaesitystä kannatuksineen. Aloite jouduttiin kuitenkin uudelleen avaamaan ja äänestämään.  Avoimessa lippuäänestyksessä kielivapauden kannattajat saivat n. 40 % äänistä!  Tärkeää oli, että jälleen kerran oli kyseenalaistettu arvovaltaisella forumilla ruotsin kielen pakollisuus.

Asia nousee varmasti esille Jyväskylän puoluekokouksessa 2010.

 

Tällaisen raportin sain Tampereelta. Siellä se muhii pinnan alla ja kuplii yhä voimakkaammin. Kielivapaus tulee ja johtaa suomen kielen säätämiseen ainoaksi valtakunnallisesti viralliseksi kieleksi.



Perjantai ja 13. päivä!

Presidentinlinna palaa, kuulutti radio ajaessani äsken kotiin Terveyskeskus-hammaslääkäriyhdistyksen 3-päiväisiltä 80-vuotisjuhlilta Savonlinnasta. Juhla oli toki vain pieni osa, sillä valtaosa ajasta oli luentoja monisatapäiselle osanottajajoukolle. Joka tapauksessa sain kunnian yhdistyksen kunniajäsenenä tuoda tervehdyksen juhlivalle yhdistykselle, jonka perusti Tor Hjalmar Ekman 12.12. klo 12 vuonna 1928. Silloin paikalla oli 22 kouluhammaslääkäriä. Nyt terveyskeskushammaslääkäreitä on noin 2.000!
Minulla oli suuri ilo jälleen kerran viettää iltaa parin suomenruotsalaisen, hyvin viehättävän naiskollegan kanssa. Meillä oli tosi hauskaa ja saatoimme laskea leikkiä jopa kielipolitiikasta.

Tänä iltana olisi vastaanotto Iranin suurlähettilään residenssissä, missä juhlitaan neljättä iranilaista Helsingin yliopiston hammaslääketieteen tohtoria. Ohjelmamme tuottaa toivon mukaan peräti yhdeksän tohtoria, jotka kotimaahan palattuaan saavat sieltä yliopiston opettajan viran tai hallintotehtävän ministeriössä. Tämä on tuloksellisinta mahdollista kehitysyhteistyötä.

Yllätyksekseni Helsingin Sanomat (12.6.08) halusi kuulla Suomalaisuuden Liiton kannan Lissabonin sopimukseen. Liitto ei le käsitellyt asiaa hallituksessa, joten puheenjohtajan näkemys pääsi eilen kuvan kera pääuutissivulle. Ilahduttavaa, että maan päälehti muistaa Suomalaisuuden Liittoa.
Ensi viikolla painosta tulee jäsenlehtemme SUOMEN MIELI Viron ja heimotyön teemanumeroa. On hienoa, että etusivun jutuksi saimme Viron pääministerin esitelmän Helsingin yliopistolla 19.2.2008. Myös Viron historian suomalaiset professorit Heikki Ylikangas, Martti Turtola ja Seppo Zetterberg kirjoittavat lehdessämme.
Torstaina Viron suurlähetystössä on virkailijoiden läksiäisiä ja tulijaisia. Sinne on mukava mennä uunituoreiden Viro-teemanumeroiden kanssa.
Elokuussa saamme Eesti Klubin jäsenien vastavierailun huhtikuussa aloittamaamme yhteistyön merkeissä.


8.6.2008   Perussuomalaisuutta

Eilen ja tänään PerusSuomalaisilla oli puolueneuvoston kokous täällä Järvenpäässä. Paikalla oli neljä puolueen kansanedustajaa; puoluejohtaja Timo Soini, Pirkko Ruohonen-Lerner, Raimo Vistbacka ja Pertti Virtanen. Meillä JärPS:n (Järvenpään perussuomalaiset) väellä oli teltta Järvenpään torilla ja MTV3 kuvasi ahkerasti tapahtumia. Perussuomalaisilla on nyt selvä noste. Kannatus on noussut ohi Rkp:n ja KD:n ja on nyt hieman yli 5 %.
Todella mielenkiintoisen tiedon saimme Timo Soinilta kokouksen avajaisissa. Suuret puolueet seuraavat poliittisen kentän tapahtumia gallupein. Tietoa oli päässyt vuotamaan, että peräti 20 % äänestysikäisistä pitää perussuomalaisia houkuttelevana vaihtoehtona seuraavissa vaaleissa. Nyt haasteena onkin saada riittävästi ehdokkaita syksyn kunnallisvaaleissa.

Toritapahtuma oli kaikin tavoin rohkaiseva ja myönteinen. Yhtään poikkipuolista sanaa emme kuulleet. Pohdimme tietenkin tulevia kunnallisvaaleja. JärPS:ssä olemme käynnistämässä koulutusohjelmaa vaaliehdokkalille. Hankkeemme herätti suurta kiinnostusta PerusSuomalaisten johdossa.

Miksi olen edelleen mukana PS:ten toiminnassa? Syy on selvä, PerusSuomalaiset on ainoa puolue, joka avoimesti liputtaa ja toimii kielivapauden puolesta (siis pakkoruotsi pois). Siitä on helppo edetä varsinaiseen tavoitteeseen eli suomen kielen säätämiseen maamme ainoaksi valtakunnallisesti viralliseksi kieleksi.
6.6.2008   Lupaavaa kehitystä puoluepolitiikassa


Uudenmaan Kokoomusnuoret ry  (aloite 88)

RUOTSIN KIELEN OPISKELU VAPAAEHTOISEKSI

 

Ruotsin kielen tarve Suomessa vähenee jatkuvasti samalla, kun esimerkiksi venäjänkielen tarve lisääntyy jatkuvasti. Ruotsinkielisten absoluuttinen määrä mannersuomessa on alle 5 % Suomen kansalaisista, ja määrä on vähentynyt vuosittain 1950-luvulta asti.


Vuonna 2007 Tohmajärven kunta anoi kokeilulupaa opettaa venäjää B-kielenä vaihtoehtona pakko-ruotsille. Kokeilu sai laajaa tukea muun muassa Pohjois-Karjalan maakuntaliitolta, Suomi-Venäjä -seuralta, yrittäjiltä sekä naapurikunnilta. Opetusministeriö kuitenkin hylkäsi hakemuksen.

 

Virossa on noin 25 % venäjää puhuvia ja viro on siellä ainoa virallinen kieli. Ruotsissa on suunnilleen saman verran suomea puhuvia, kuin ruotsinkielisiä suomessa, eli 4,7 % kansalaisista, eikä ajatus suomen kielen ottamisesta toiseksi kieleksi tule kuuloonkaan.

 

Tulevaisuutta ajatellen olisi hyvä, että vaihdettaisiin toinen pakollinen kieli valinnaiseksi, sillä silloin voisi valita itselleen tarpeellisemman kielen tai jonkin globaalimman kielen.

 

Ehdotamme, että koululaisen tulisi saada itse päättä haluaako hän opiskella ruotsia, venäjää, saksaa vai ranskaa toisena pakollisen kielenä.

 

Uudenmaan Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen, puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen ja kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmiä edistämään kaikin tavoin ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoistamista.

 

Kokoomuksen puoluehallitus:

 

Puoluehallituksen mielestä kansainvälistymisen perusta on vahvassa oman kulttuurin tuntemuksessa ja arvotuksessa. Myös ruotsinkielisellä vähemmistöllä on paikkansa suomalaisen kulttuurin kirjossa ja suomalaisessa yhteiskunnassa. Hyvä kielitaito ja sen aktiivinen käyttäminen edistävät kansainvälistymistä. Vieraiden kielten valikoima kouluissa on jatkossakin turvattava ja opetuksen laatuun on kiinnitettävä huomiota. Myös kielikylpyopetus täydentää monissa kunnissa tätä tarjontaa.

 

Puoluehallitus ei kuitenkaan ole katsonut aiheelliseksi luopua ruotsin kielen nykyisestä asemasta toisena virallisena kielenä, eikä niin ollen yhdy aloitteiden tekijöiden ehdotukseen muuttaa ruotsin kieli peruskouluissa valinnaiseksi aineeksi. Tohmajärven hylkäävä päätös perustuu kuitenkin laajempaan kokonaisuuteen, jossa molempien kansalliskielten asema on turvattu perustuslailla.

 

Edellä olevan perusteella puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen.

 

***

 

Kokoomuksen puoluehallitus esittää kehäpäätelmiä toisensa jälkeen ja kiemurtelee niiden perusteella (ilmeisesti RKP:n vaatimuksesta) esittämään nuorten aloitteen hylkäämistä. Mutta jälleen kerran on otettu askel kohti kielivapautta, mikä tarkoittaa pakkoruotsin juurimista ja suomen kielen säätämistä maamme ainoaksi valtakunnallisesti viralliseksi.
Nyt yhä useamman puolueen nuoret ovat ottaneet pakkoruotsin ja kielipolitiikan esille puoluekokouksissa. Kerrassaan hienoa!




Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä

Syyttämättäjättämispäätöksiä

Muutamat omalla nimellään internetin keskustelupalstoilla esiintyneet henkilöt ovat tehneet poliisille tutkimuspyyntöjä kunnianloukkauksista.

Poliisi on selvittänyt muutaman häirikön taustat:

- raumalainen naislääkäri

- helsinkiläinen myyntipäällikkö

- riihimäkeläinen 1963 syntynyt mieshenkilö.

(nimet ovat poliisin pöytäkirjoista saatu myös SL:n tietoon).

Syyttäjä on kuitenkin päättänyt jättää syyttämättä "Ottaen huomioon sen ympäristön ja yhteyden, jossa näitä virheellisiä ja vääriä viestejä on esitetty (siis keskustelupalsta ja sillä ylipäätään käytävään keskustelun tason ja muodon), katson, että tuntemattomaan henkilöön kohdistettuina noilla XX:n lähettämäksi väitetyillä viesteillä ei ole voinut olla kovin merkittävää vaikutusta XX:n maineeseen."

 

Meillä on myös toisen tutkintapyynnön asiakirjat, jotka osoittavat, että internetissä saa vapaasti esittää halventavia, loukkaavia ja herjaavia kuvamanipulaatioita kenestä tahansa. Syyttäjä keskeyttää jopa esitutkinnan.

 

Koska kyseessä ovat eri syyttäjävirastot, mutta sanamuodot ovat yhteneväiset, niin asia lienee käsitelty ylemmällä tasolla ja kaikki valtakunnan virastot ovat saaneet yleiset ohjeet.

 

Joten antaa vain palaa! Pakkoruotsittajilla on täysin vapaat kädet. RKP:n valta on murtumaton. Vai onkohan sitenkään?



3.6.2008   Suomalaisuuspalkinto


Suomalaisuuden Liitto ry antoi merkittävän suomalaisuuspalkinnon Tyrvään suomalaiselle yhteiskoululle, nykyisin Vammalan lukio, sen erittäin merkittävästä työstä suomen kielen, suomenkielisen kulttuurin ja suomalaisuuden hyväksi yli 100 vuoden ajan.

Tyrvään suomalainen yhteiskoulu perustettiin vuonna 1904 ja se oli Satakunnan ensimmäinen yliopistoon johtava suomenkielinen maaseutuoppikoulu. Ajatelkaa, että vasta noin sata vuotta sitten Satakunnan maalaiskunnat saattoivat saada lapsilleen omakielistä yleissivistävää opetusta lähialueella.

 

Nyt lauantaina vietimme opinahjossamme riemuylioppilaspäivää. Meidän riemuylioppilaiden tervehdyksen toi rinnakkaisluokan oppilas, Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio.

Minulla oli ilo antaa koulullemme 2.000 euron suomalaisuuspalkinto kiitoksena sen tekemästä suomalaisuustyöstä. Se kohahdutti suuren juhlasalin täyteistä yleisöä.

 

Palkinnolle on todella hyvät perusteet. Tyrvään suomalainen yhteiskoulu – Tyrvään yhteiskoulu – Tyrvään yhteislyseo – Vammalan lukio on tehnyt todella mahtavan työn suomenkielisen kulttuurin saralla. Koulun kasvatteja ovat mm. runoilija Kaarlo Sarkia, akateemikko Pertti Virtaranta, Turun yliopiston suomen kielen professori Aimo Hakanen, muinaishistoriaa laajalti tutkinut professori Unto Salo, suomalaisten siirtolaisuutta Ameikkaan selvittänyt professori Reino Kero ja ennen kaikkea laaja joukko muita Suomen ja suomalaisuuden rakentajia – nyt jo n. 10.000 henkeä.

 

Mielenkiintoista oli, että päättäjäisten puheissa ei käytetty laisinkaan ruotsin kieltä, mutta sen sijaan kuulimme sujuvaa venäjää. Vammalan lukio tarjoaa laajaa kielipalettia opiskelijoilleen, ja jotkut oppilaat ovat valinneet itäisen naapurimme kielen.

 

Suomalaisuuden Liitosta vielä sen verran, että kun liitto uudelleen aktivoitui kieliasiassa, niin siitä erosi muutama silmäntekevä, mutta tilalle liittyi suuri määrä uusia jäseniä, ja saavutimme liiton historian toiseksi korkeimman jäsenmäärän Erkki Pihkalan puheenjohtajakaudella (1.700 jäsentä). Lama valitettavasti iski myös meidän jäsenkuntaamme, mutta nyt oli ollut ilo havaita nuorten ja keski-ikäisten kasvava kiinnostus suomalaisuustyöhön.

 

Tässä maassa ei todellakaan ole puutetta ruotsinkielisen kulttuurin tukemisesta, johon on varoja moninkertainen määrä suomenkieliseen rahoitukseen verrattuna, kun otetaan huomioon väestöosuudet.

 

Suomi ansaitsee ja tarvitsee edes yhden räväkästikin suomen kielen ja kielivapauden puolesta toimivan yhdistyksen vastapainona pakkoruotsittajien (RKP, folkting, Ruotsin valtio, suomenruotsalaiset rahastot, jne) laajalle rintamalle.



30.5.2008    Riemuylioppilaita

Huomenna juhlimme ylioppilaaksipääsyn 50-vuotispäivää; vaimo Ylivieskassa ja minä Vammalassa. Tämä vuosi onkin yhtä juhlaa. Eilen juhlimme Suomen siniristilipun 90-vuotispäivää Tähtitorninmäellä, missä ministeri Anne Holmlund piti hienon lippupuheen. Sää oli kuin morsian - aurinko paistoi ja puut olivat huumavan kauniissa kukkaloistossa.

Viron itsenäistymisen 90-vuotisjuhlavuotta on vietetty monin seremonioin myös Suomessa. Ensi kuussa ilmestyy Suomalaisuuden Liiton jäsenlehden Viron teemanumero. Kirjoittajat edustavat ehdotonta huippua; Viron pääministeri, Helsingin ylipormestari ja kolme nimekkäintä suomalaista Viron historiaan perehtynyttä professoria. Nyt kun Suomen kielipolitiikka on lähtenyt etenemään Suomalaisuuden Liiton jo kauan sitten esittämään suuntaan, olemme voineet laajentaa näkökulmaa muihin liiton keskeisiin toimintamuotoihin kuten lippukulttuuriin, heimotyöhön ja maanpuolustukseen. Kaikista näistä Suomen Mieli - lehti julkaisee teemanumeron tänä vuonna. Toki yksi numero tulee olemaan tiukkaa kielipolitiikkaaa!

Kesäkuun 11-13 juhlimme Suomen kouluhammaslääkäriyhdistyksen perustamisen 80-vuotisjuhlaa kesäluentopäivien muodossa. Syksyllä on maailman hammaslääkärijärjestön FDI:n kongressi Tukholmassa. Tavan mukaan ruotsalaiset eivät ole kelpuuttaneet ainoatakaan suomalaista hammaslääkäriä kongressin tieteelliseen ohjelmaan. Kaikista muista pohjoismaista edustajia on hyväksytty. Vanha siirtomaaisäntähenki elää ja haisee ruotsalaisissa. Suomalaista lammasmaisuutta osoittaa, että Suomen Hammaslääkäriliitto ei näe asiassa mitään ongelmaa.


25.5.2008    Kevään kohinaa

Pidennetty viikonloppu kesämökillä oli virkistävä. Kokemäenjoen kylmä vesi saunan jälkeen saa veren kiertämään vauhdikkaasti. Äiti saavutti eilen 92 vuoden rajapyykin uskomattoman terävässä kunnossa - peukalot pystyyn!
Mökillä riittää puuhastelua loputtomiin kuten kaikki suomalaiset hyvin tietävät. Siinä jäävät paha maailma ja joukkoviestimet somasti taka-alalle.

Tiistaina on Suomalaisuuden Liiton hallituksen kokous. Esityslistalla on uuden säätiön perustaminen. Suomenruotsalainen ääririkas säätiömaailmahan pitää sisällään poliittista päätöksentekoa rasvaavan "Stiftelsen för det tvåspråkiga Finland" säätiön, joka tuki lähes miljoonalla eurolla Rkp:n vaaliehdokkaita. Rkp:n puheenjohtaja Wallin sai 10.000 euroa myös "Kehittyvien maakuntien Suomi"-yhdistykseltä. Siitä toki ei sen suurempaa meteliä ole noussut kuten ei muustakaan Rkp:n jättisuuresta vaalibudjetista.

Mitä siis Suomalaisuuden Liitto ry on tekemässä? Harkitsemme uuden säätiön perustamista "Säätiö yksikielisesti suomenkielisen Suomen puolesta" (Stiftelsen för det enspråkigt finskspråkiga Finland). Säätiö ottaa vastaan lahjoituksia ja testamentteja tavoitteensa saavuttamisen tukemiseksi. Tulkaapa kaikki mukaan!

Meidän kaikkien rahoittama Kansaneläkelaitos on ottanut sydämenasiakseen suomalaisten ruotsalaistamisen. Heti uuden kielilain voimaan tultua Kela lähetti kaikkiin ruotsinkielisiksi rekisteröityneisiin talouksiin kirjasen "Du har rätt", jossa ruotsinkielisiä kehotettiin henkensä uhallakin vaatimaan mm. terveydenhuollon laitoksissa ruotsinkielistä palvelua, vaikka sen saaminen kestäisi vaikka miten pitkään.
Nyt Kela on laittanut äitiyspakkauksiin folktingin propagandavihkosen "Ge ditt barn en gåva - Anna lapsellesi lahja", joka osastopäällikkö Elise Kivimäen mukaan on tarkoitettu kaksikielisille perheille. Ruotsalaistamisopas on kuitenkin laitettu "varmuuden vuoksi" kaikkiin äitiyspakkauksiin eikä siis vain ruotsi-suomikielisiin perheisiin.

Ruotsin valtio ja suomenruotsalaiset säätiöt rahoittavat "svenska nu" kampanjaa, joka lähetti Paavo Lipposen nimissä propagandakirjeen 60.000 suomenkieliseen kotiin tarkoituksena saada vanhemmat valitsemaan lapsilleen koulussa ruotsin ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi. Ilmeisesti tämäkin seireeninlaulu koituu ruotsin kieltä vastaan, sillä kuva-albumissani on graafinen esitys siitä, miten ruotsin kielen kirjoittaneiden ylioppilaskokelaiden määrä on romahtanut todella nopeasti. Abien järkevyyttä korostaa se, että matematiikan kirjoittajien määrä on kääntynyt kasvuun. Jokainen täysipäinen tajuaa, että tämä on täsmälleen oikea kehityssuunta - ruotsi on tarpeeton mutta matematiikka suorastaan elintärkeä Suomen tulevaisuudelle.

Kelpaa tässä lähteä riemuylioppilasjuhliin viikonvaihteessa Tyrvään suomalaisen yhteiskoulun suojiin!
16.5.2008   Vapaussodan muistopäivä

Finlandia-talolla päättyi muutama hetki sitten vapaussodan päättymisen 90-vuotisjuhla. Paikalla oli tasavallan kermaa, kunniamerkkien kilinää ja paljon puheita. RKP:n näkyvin edustaja oli puolueen puheenjohtaja, ministeri Wallin.

Suomalaisuuden Liiton kunniajäsen, dosentti Martti Häikiö piti tervetulopuheen. Hän oli ainoa puhuja, joka edusti vankeinhoitoa kielilain kriteerein - hänen puheensa oli täysin "yksikielisesti suomenkielinen". Kielilakihan määrittelee vain ja ainoastaan vankilat yksikielisesti suomenkielisiksi. Kaikki muut tunkivat paljon yli 5 % liturgista ruotsia puheisiinsa.

Vankeinhoidon linjoilla oli myös Tapiolan kuoro, joka lauloi vain suomeksi.

Onhan se jollain tavalla ymmärrettävää, että puhujat käyttävät lainsäädännön perusteella maamme ainoaa virallista kieltä - ruotsia. Täysin tarpeetonta - ja monia suorastaan ärsyttävää - tuollainen ruotsin ripottelu aina johonkin väliin puheessa.

 

Aiemmin päivällä kerroin Kallion Rotary-klubissa Suuresta paraatista 16.5.1918 - päivälleen 90 vuotta sitten. Sain paljon kiitosta tasapuolisesta  esityksestä. Esitykseen kuului pari esitysgrafiikkakuvaa ruotsalaisuudesta: "Ruotsista saapuneista vapaaehtoisista koottiin Ruotsalainen prikaati.Prikaatin piirissä alkoi esiintyä nurinaa, kun sille ei liiennyt taistelutehtäviä. Väitettiin, että sitä käytettiin vain Mannerheimin ja päämajan henkivartiostona. Tampereen taisteluun prikaati osallistui - kooltaan noin komppanian suuruisena - ja kärsi raskaat tappiot.                             

Se osallistui näkyvästi Helsingin paraatiin 16.5.1918. Suomalaiset kiittivät runsain mitoin näitä vapaaehtoisia, joskin kieliongelmia esiintyi suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä."

 

Ruotsalainen lehtimies Ernst Klein kirjoittaa sisällissodasta: "ruotsalaiset panevat Punaisten käyttäytymisen, samoin kuin heidän kauhean sodankäyntinsä, heidän kansalaislojaalittomuutensa yhden asian, nimittäin suomalaisen rodun syyksi."

Svenska Finlands folktingin puheenjohtajan von Rettigin mielestä "taistelussa ei ollut kyse vain kielierosta. Se oli kahden kansan, kahden rodun välistä taistelua".

"Väitteet rotueroista ja rotuylemmyydestä olivat keino oikeuttaa ja yrittää niin paljon kuin mahdollista säilyttää vanhoja asemia, etuoikeuksia ja valtaa" (Prof. Pekka Kalevi Hämäläinen 1985).

Vielä 66 vuotta sisällissodan jälkeen Rkp:n Nils Meinander kertoi 1984 Helsingin Sanomissa, miten he ruotsinkieliset pitivät suomalaisia alempana rotuna.

2000-luvun oppikirjat Ruotsin kouluissa toistavat edelleen näitä samoja ajatuskulkuja, kuten yliopistonlehtori Antti Ylikiiskilän tutkimus Taalainmaan korkeakoulussa osoittaa..



15.5.2008   Suuret puolueet kerjuulla

Suomalaisuuden Liitto ry on saanut lyhyen ajan kuluessa maamme kahdelta suurimmalta puolueelta kirjeen, jossa pyydetään taloudellista tukea liitoltamme.

 

Suomen Keskusta täyttää 100 vuotta ja sen johdosta tuli tällainen viesti:

 

Arvoisa Heikki Tala

 

Olethan jo varannut yrityksellesi/yhdistyksellesi oman ilmoitustilan Maalaisliiton 100 –vuotisjuhlaliitteestä?  Suomen Keskusta julkaisee Karjalaisessa juhlaliitteen Maalaisliiton perustamisen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Juhlaliite julkaistaan 67000 kpl:een suurpainoksena, joka sisältää 20 000 kpl:een extra-jakelun täyspeittona Joensuun seudun taajama-alueilla. Juhlanumero jaetaan puoluekokouksessa kaikille Suomen Keskustan 72. puoluekokoukseen osallistuville. Juhlaliite sisältää mm. pääministeri Matti Vanhasen ja muiden Keskustan ministereiden ja vaikuttajien haastatteluja.  Nyt on ainutlaatuinen mahdollisuus saada yrityksellenne tai tuotteillenne suuri huomioarvo lehdessä, joka tavoittaa koko Suomen keskustalaiset päättäjät ja pohjoiskarjalaiset. Ilmoitussopimuksen löydät liitteestä.

Tule mukaan vaikutusvaltaiseen julkaisuun! Ystävällisin terveisin

 

Jarmo Korhonen

Puoluesihteeri

Suomen Keskusta r.p.

 

Vastauksen jouduimme muokkaamaan tällaiseen muotoon:

 

Suomen Keskusta rp

Puoluesihteeri Jarmo Korhonen

 

Suomalaisuuden Liitto ry on mielihyvin varaamassa ilmoitustilan Karjalaisen juhlaliitteeseen, jos sitä ennen liitolle palautetaan Rkp:n vaatimuksesta vuonna 2002 poistetut valtionavut - mielellään takautuvasti. Maalaisliitto oli aikoinaan tärkein puolue, kun Suomesta rakennettiin suomenkielinen suomalainen valtio.

Mikäli valtionapuja ei jostain syystä katsota mahdolliseksi palauttaa, niin nykyisin käytettävissä olevilla varoilla (jäsenmaksut ja vapaaehtoiset toimintatuet) emme pysty ilmoitustilaa varaamaan.

Suomalaisuuden Liitto ry kiittää Suomen Keskustaa siitä työstä, jota erityisesti Maalaisliitto on tehnyt suomalaisuuden hyväksi. Liitto arvostaa myös sitä, että Suomen Keskustan puheenjohtajan, pääministeri Matti Vanhasen johdolla otettiin ensimmäinen merkittävä askel kohti kielivapautta muuttamalla lukiolain 18 § vuonna 2004 siten, että vuodesta 2005 ruotsin kieli on ollut valinnainen aine ylioppilastutkinnossa.

Suomalaisuuden Liitto ry toivottaa 100-vuotiaalle Suomen Keskustalle onnea ja menestystä jatkossakin suomalaisuuden puolustajana ja edistäjänä.

 

Ystävällisin terveisin

Heikki Tala

Puheenjohtaja

Suomalaisuuden Liitto ry

 

*********

 

Kokoomus täyttää 90 vuotta ja muisti Suomalaisuuden Liittoa kirjeellä ”Suomen Toivo Kokoomus”

 

Kansallisen Kokoomuksen perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 90 vuotta. Puolueen perustamiskokouksessa 9. päivänä joulukuuta 1918 unelmoitiin isänmaasta, jossa jokainen voi elää täyttä ja ihmisarvoista elämää.

Kokoomus rakentaa Suomea, joka on sivistynyt, suvaitsevainen, kannustava ja välittävä. Suomen toivon puolesta tehtävä työ edellyttää myös taloudellisia resursseja. Varojen kartuttamiseksi tarjoamme Teille ilmoitustilaa puolueen julkaisuihin ja tapahtumiemme käsiohjelmiin. Tukea tarvitaan ennen kaikkea kunnallisvaalikampanjamme onnistuneeseen toteutukseen.

 

Kansallinen Kokoomus r.p.

Jyrki Katainen, puheenjohtaja, Taru Tujunen, puoluesihteeri, Jarmo Pekkola, hallintopäällikkö

 

Suomalaisuuden Liiton vastaus valitettavasti oli laadittava tällaiseksi:

 

Arvoisat puheenjohtaja Jyrki Katainen, puoluesihteeri Taru Tujunen ja hallintopäällikkö Jarmo Pekkala

 

Lämmin kiitos informatiivisesta kirjeestänne Kansallisen Kokoomuksen 90-vuotisesta taipaleesta, ja tarjouksesta tulla mukaan juhlajulkaisuunne maksetulla ilmoituksella. Mielihyvin olisimme mukana Kokoomuksen 90-vuotisijuhlinnassa, olihan kokoomuslainen tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi perustajajäsenemme 12.5.1906, jolloin kaikki silloiset suomenkieliset puolueet perustivat Suomalaisuuden Liiton. Liittomme on kiitollinen Paasikivelle myös siitä, että hän yhdessä kunniajäsenemme Urho Kaleva Kekkosen kanssa pelasti Liittomme lakkautukselta, joka oli uhkana, kun Suomessa jouduttiin lakkauttamaan lukuisia isänmallisia järjestöjä jatkosodan jälkeen.

Nyt tilanne on muuttunut niin, että kokoomuslainen sisäministeri Ville Itälä poisti Ruotsalaisen kansanpuolueen vaatimuksesta Suomalaisuuden Liitolta valtionavut. Niinpä Liiton on hyvin tarkkaan harkittava, miten se käyttää jäsenmaksuista ja muista tuista kertyvät varat suomalaisuustyöhön, ja näin ollen emme valitettavasti voi osallistua rahallisesti Kansallisen Kokoomuksen toiminnan ja 90-vuotisjuhlien tukemiseen.

Suomalaisuuden Liitto ry on myös hieman hämmentyneenä seurannut kokoomuslaisen opetusministeri Sari Sarkomaan toimia, kun hän nettisivuillaan ilmoittaa päätöksentekonsa perustana olevan valinnanvapauden. Kuitenkin hän esti Tohmajärven pyynnön saada aloittaa vapaaehtoinen venäjän kielen opetus pakollisen ruotsin kielen asemesta. Olisi varmaan ollut rehellisempää kertoa, että hän ei voi tehdä muunlaista päätöstä, koska hallitusohjelmassa on sovittu, ettei ruotsin kielen asemaan puututa tällä hallituskaudella. Suomalaisuuden Liitto on kuitenkin vakuuttunut, että Suomen kansan suuren enemmistön tahto toteutuu, ja kieltenopetuksessa siirrytään nykyistä suurempaan todelliseen valinnanvapauteen. Siihen hyvän perustan antaa opetusministeriön KIEPO-projektin loppuraportti, jonka yksi vaihtoehto viidestä eli vaihtoehto D sallisi oppilaiden itse valita ne kaksi vierasta kieltä, joita he haluavat opiskella.

Suomalaisuuden Liitto ry toivottaa tänä vuonna 90-vuotisjuhliaan viettävälle Kansalliselle Kokoomukselle onnea ja menestystä Suomen ja suomalaisuuden hyväksi tekemässään työssä.

Vivas, crescas, floreas!

 

Heikki Tala

puheenjohtaja



12.5.2008  Suomalaisuuden ja J.V. Snellmanin päivä, Lotan nimipäivä

Aurinko paistaa täydeltä terältä, vaikka pohjoistuuli viilentääkin ilmaa. Sinisristi hulmuavat jo toista päivää perättäin - eilen äitien kunniaksi ja tänään suomalaisuuden.
Juhlien aiheita riittää, sillä 29.5. siniristi täyttää 90 vuotta. Sitä ennen tulee  16. toukokuuta kuluneeksi 90 vuotta Suuresta paraatista Helsingissä. Ensi perjantaina pidän esityksen tästä paraatista Helsinki-Kallion Rotary-klubissa.

Tänään kuitenkin Suomalaisuuden Liitto ry viettää syntymäpäiväänsä (102 v) ja sen johdosta meillä on Ostrobotnialla yleisötilaisuus, missä kerron aiheesta "Suomen lipun kivulais synty". Tarjoamme 40 ensimmäiselle kahvitkin  - ja kai sitä tarvittaessa löytyy lisääkin. KALEVA-lehden toimittaja soitti äsken ja pyysin esitystäni, koska he julkaisevat artikkelin Suomen lipusta 29.5.2008. Lupasin aineistoa esitelmätilaisuudessa sekä puhuttuna että kirjoitettuna sanana kuvien kera.

Eilen oli iloinen tapahtuma, kun Suomalaisuuden Liitto ry pääsi TV1:n pääuutisiin peräti kahdesti suomalaisen lippukultuurin merkeissä. Todellista suomalaisuuden suurta juhlaa.


8.5.2008  Ilon ja onnen päivä

SUOMEN MIELI -lehden tämän vuoden ensimmäinen numero on ilmestynyt kunniottamaan Suomen siniristilipun 90-vuotisjuhlavuotta. Siitä saattaa tulla keräilykappale. Otimme tavallista suuremman painoksen, sillä Suomen lipun syntyhistoria ansaitsee tulla laajasti tunnetuksi. Oli mieluisaa, että myös sisäasianministeriö halusi osallistua lehteemme hallitusneuvos Ismo Atosuon ansiokkaalla artikkelilla. Erityisen mielenkiintoinen on J V Snellmanin pojanpojan, taiteilija Eero Snellmanin 10-vuotismuistelus siitä, miten Suomen nykyinen lippu luotiin muutamassa tunnissa vuosikymmenten jahkailun jälkeen. Lehti tulee digimuodossa myös Suomalaisuuden Liiton nettisivuille.

Suomalaisuuden Liitto ry järjestää Suomen lipun 90. syntymäpäivänä valtakunnallisen lipunnoston Helsingin Tähtitorninmäellä torstaina 29.5.2008 klo 9. Lippupuheen pitää sisäasiainministeri Anne Holmlund. Tulkaapa joukolla mukaan!

Lehtemme seuraava numero edistyy vauhdilla ja sen teema on Viro sekä heimotyö laajemmin. Olemme saaneet hyvin arvovaltaiset kirjoittajat; Viron pääministeri Andrus Ansip, Helsingin ylipormestari Jussi Pajunen, professorit Heikki Ylikangas, Martti Turtola ja Seppo Zetterberg sekä dosentti Jussi Niinistö. Lisäksi kerromme uusista yhteistyön muodoista Viron kanssa, joita kehiteltiin liiton edustajien vieraillessa Virossa pari viikkoa sitten. Siellä tapasimme uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäisen presidentirouvan Ingrid Rüütelin ja monia muita viron kielen ja virolaisen identiteetin vaalijoita. Jatkamme yhteistyötä näissä merkeissä.

Huomenna minulla on ilo osallistua kutsuvieraana Helsingin kaupungin vastaanotolle Viron päivät Helsingissä - tapahtuman kunniaksi.
Ensi maanantaina 12.5.2008 klo 17 J V Snellmanin ja suomalaisuuden päivänä Suomalaisuuden Liitto ry järjestää avoimen yleisötilaisuuden Ostrobotnian juhlakerroksen Chydenius-salissa, missä pidän esityksen "Suomen lipun kivulias synty". Tilaisuus on avoin kaikille ja tarjoamme osanottajille kahvit. Tervetuloa!

Ensi viikon perjantaina minua on pyydetty pitämään esitys Helsingin Kallion Rotaryklubissa Suuresta paraatista eli Valkoisen armeijan marssista Mannerheimin johdolla Helsinkiin 16.5.1918. Tuo päivä 90 vuotta sitten oli todella merkittävä ja monella tavalla mielenkiintoinen.



23.4.2008          Tuloksekas päivä

Eilen oli varhainen herätys, sillä piti viedä auto 120.000 km huoltoon. Sieltä yliopistolle allekirjoittamaan iranilaisen tohtoriopiskelijan tutkimussuunnitelmapaperit tiedekunnalle. Mukava jutteluhetki suuhygienistiopettajien kanssa, ja sieltä Suomalaisuuden Liittoon viimeistelemään taittoon SUOMEN MIELI -lehden juhlanumero Suomen lipun 90-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Seuraavaksi oli vuorossa kadun toisella puolella eduskunnan auditoriossa Väestöliiton ja eduskunnan konferenssi kehitysmaiden äitiyshuollosta (englanniksi). Oli mukava tuoda Suomalaisuuden Liiton tervehdys perustamallemme Väestöliitolle, ja lisäksi käytin pari puheenvuoroa kehitysmaiden terveydenhuollon ongelmista, jotka ovat tulleet kovin tutuiksi 30 vuotta kestäneen asiantuntijaurani aikana Maailman terveysjärjestön WHO:n tehtävissä viidellä mantereella. Takaisin liiton toimistoon, missä jo odottivat ensi vuoden kirjahankkeemme "Suomi - Ruotsin suurin siirtomaa" puuhamiehet. Asetimme tavoitteen kirjan julkistamispäivälle - arvaatte varmaan mikä ja miksi.


17.4.2008          Virolaisuuden riemukulkua

Nyt on tullut sylin täydeltä virolaista kulttuuria. Maanantaina olimme Viron suurlähetystön järjestämässä konsertissa Finlandia-talolla. Kerrassaan huikea virolaisen nykymusiikin katselmus. Kutsuvierastilaisuudessa konsertin jälkeen oli ilo kertoa Viron suurlähettiläälle Merle Pajulalle Suomalaisuuden Liiton tulevasta matkasta Viroon sekä liiton jäsenlehden Viro-teemanumerosta. Liittomme kunniajäsen Riitta Uosukainen halusi lähettää mukanamme terveiset virolaisille ystävilleen professori Uno Järvelalle ja presidentinrouva Ingrid Rüütelille. Järvela on tunnettu kuoronjohtaja, joka 17-vuotiaana tuli vapaaehtoisena Suomeen jatkosotaan, ja tohtori Rüütel on etnomusikologi. Muutaman sanan vaihdoin kansanedustaja Markku Laukkasen kanssa hänen kirjastaan "Ragnar Lassinantti - Kalotin kummisetä" - kannattaa lukea tämän suomenkielisen ruotsalaisen valtiomiehen elämästä. Se kertoo koruttomasti, miten virallinen Ruotsi suhtautuu omiin suomenkielisiinsä - oikea roistovaltio!

Viron matka on suuri menestys. Tiistaiaamuna ylitimme Suomenlahden Tallink Starilla. Tapasimme Viron suojeluskuntien päämajassa kolme "Siperian akateemikkoa" eli Viron Suomen poikia; professori Uno Järvelan, everstiluutnantti Sven Isen ja esimies Villem Ahasen. Vanhat herrat kertoivat radio jerevanin kaskuja Viron neuvostoajoilta - henkireikä miehityksen aikana.

Seuraava kohteemme oli Suomen Viron instituutti, jonka johtaja Jaana Vasama emännöi ensimmäistä yhteistä tilaisuutta Eesti Klubin ja Suomalaisuuden Liiton välillä. Totesimme, että kummankin yhdistyksen tavoitteet ovat lähes samanlaiset ja päätimme aloittaa yhteistyön. Virolaiset tulevat seuraavaksi liittomme vieraaksi ja alamme suunnitella yhteisiä seminaareja äidinkieltemme ja kulttuuriemme edistämiseksi.

Huomenna alkaa kevään esitelmäsarjani. Ensin on rintamaveteraaninaisten pyynnöstä "Suomen lipun kivualias synty" Johanneksen kirkolla. Suomalaisuuden ja Snellmanin päivänä 12.5. klo 17 pidämme avoimen yleisötilaisuuden Ostrobotnialla ja aihe on edelleen Suomen lippu, joka 29.5.2008 täyttää 90 vuotta. Tuona päivänä järjestämme valtakunnallisen lipunnostotilaisuuden Tähtitorninmäellä, missä sisäministeri Anne Holmlund pitää lippupuheen. Omassa Rotary-klubissani pidän esityksen 16.5. suuresta paraatista, joka järjestettiin 90 vuotta sitten valkoisen armeijan voiton kunniaksi.


11.4.2008         Hienoja päiviä

Eilen oli Suomalaisuuden Liiton kevätkokous, jonka alkua tuli juhlistamaan "Suomalainen Kustaa Mannerheim" eli teatterinjohtaja emeritus Timo Närhinsalo Suomen marsalkka Mannerheimin hahmossa ja sotisovassa Kampin palvelukeskukseen. Marsalkka piti upean puheen suomalaisuudestaan ja painotti aina ehdottomasti olleensa "finne" ja pitäneensä tärkeänä, että Suomen Armeijan komento- ja käyttökieli oli suomi. Närhinsalo oli nähnyt huomattavasti vaivaa valmistellessaan puhettaan. Hänellä on nyt eläkepäivillään yritys, joka tuottaa erilaisiin tilaisuuksiin juhlavuutta Mannerheimin hahmossa. Suosittelen - ja hintakin on hyvin kohtuullinen.

Liiton kevätkokouks hyväksyi uuden kielipoliittisen ohjelman, joka julkaistaan lähiaikoina. On tärkeää, että liitto edelleen on maamme kielipolitiikan tienavaaja ja suunnan näyttäjä. Ohjelmaa on valmisteltu jo useamman vuoden ajan ja nyt se on siis Suomalaisuuden Liiton virallinen kielipoliittinen ohjelma.

Tänään Rotary-klubissamme oli harvinainen vieras - Helsingin ylipormestari Jussi Pajunen, joka piti huippukiintoisan esityksen Helsingin seudun tulevaisuudesta "Tallsinki" kaksoiskaupunkeineen eli Helsinki ja Tallinna tunnelin yhdistämänää. Lisäksi hän tarkasteli Suomenlahden alueen kehitysnäkymiä, kun vielä Pietari saadaan mukaan kuvioon. Siitä syntyy yhtä vahva taloudellinen keskittymä kuin nyt on Tukholma-Malmö-Kööpenhamina. Hyvin meilenkiintoinen oli grafiikka, joka kertoi vieraskielisten määrän tähänastista kasvua ja ennustetta vuoteen 2025, jolloin Helsingissä arvioidaan olevan 175.000 vieraskielestä asukasta. Melkoinen kielipoliittinen haaste, johon Suomalaisuuden Liiton uusi ohjelma tarjoaa oivan ratkaisun.
7.4.2008

Kiireinen päivä virkistävän mökkiviikonlopun jälkeen. Kevät on jo pitkällä Kokemäenjoen varrella. Tänään oli mielenkiintoinen senioritapaaminen Satekissa. Pääjohtaja Vappu Taipale on jäämässä eläkkeelle Vappuna! Kansanterveyslaitos ja Stakes yhdistetään, jolloin syntyy mammuttimainen uusi 1200 työntekijän tutkimuskeskus.

Loppupäivä ja koko ilta on mennyt esityksen "Suomen lipun kivulias synty" esitysgrafiikan rakentamisessa. "Suuri paraati 16.5.1918" grafiikka on jo valmis, ja se on minun uraliperhoseni eli yritys katsoa noita 90 vuoden takaisia traagisia tapahtumia uudesta näkökulmasta. Siinä ruotsinkielisten osuus nousee valitettavan veriseksi. Murheelllista oli lukea HS:n kuukausiliitteeessä Helena Rannan kaukaisen sukulaisen Erik Grotelfeltin kohtalosta Västankvarnin pojkarnas verenhimoisena teloittajana. Paljon on vielä tutkittavaa vuoden 1918 tapahtumissakin. Minäkin sain vasta vuonna 1991 tietää, että vaarini kaksi veljeä tapettiin punikkeina vankileireillä. Sen sijaan aivan nuoresta asti tiesin, että isoisän veljen punaiset ampuivat hänen kotitalonsa lähimetsikössä. Niin, historia yleensä on voittajien historiaa ja hävinneille luu kurkkuun, kuten Koskela sanoi Kariluodolle.

2.4.2008

Erityisen vaaralliseksi koettua Suomi24/politiikka/RKP palstalla

Lyhyt elinkaari oli tämänpäiväisellä aloituksellani. Vahvaa ruotsalaisuutta Suomeen ajavien hermot ovat poikkeuksellisen tiukalla.   

Kyllä tämä palsta ihan riittävästi riepoo ja kyrsii pakkoruotsittajia, RKP:tä, folktvångia, Ruotsin suurlähetystöä, Svenskfinlandia ja muuta ruotsalaisuutta.

Sen vuoksi tänne kirjoittelen - tosin nyt yhä satunnaisemmin, sillä monet muut tehtävät ovat etusijalla.

 

- 10.4. SL:n kevätkokous, jonne tulee "Suomalainen Kustaa Mannerheim" kaikessa komeudessaan.

- 14.4. kutsuvieraana Viron itsenäisyyden 90-vuotisjuhliin liittyvässä konsertissa.

- 15.4. Tallinnassa Eesti Klubin kutsuvieraana tapaamassa mm. uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäisen presidentin rouvaa Ingrid Rüüteliä.

- 18.4. Rintamaveteraaninaisille esitelmä Suomen lipun kivuliaasta synnystä. Sekin liittyy kielipolitiikkaan.

- 22.4. "Suomi - Ruotsin suurin siirtomaa" -kirjan työryhmän kokous.
- 9.5. Helsingin kaupungin vastaanotolla "Viro Helsingissä" tapahtuman johdosta.
 
- 11.5. TV1 uutisissa klo 18 ja 20.30 Suomalaisuuden Liiton edustajana liputukseen liittyvässä asiassa - lippukulttuuri hyvässä mallissa.

- 12.5. Ostrobotnialla yleisötilaisuus, missä pidän esityksen "Suomen lipun kivulias synty".
- 16.5. Esitys Helsinki-Kallion Rotary-klubissa Suuresta paraatista Helsingissä 90 vuotta sitten (ja jälleen kielikysymys ja rotuhygienia).

- 16.5. kutsuvieraana Finlandia-talolla vapaussodan päättymisen 90-vuotismuiston johdosta järjestettävässä tilaisuudessa.

- 17.5. Iranilaisen hammaslääkäri Siminin väitös Helsingin yliopistolla ja sen jälkeen vastaanotto Iranin suurlähettilään residenssissä.
- 20.5. Tutustuminen Maanpuolustuskorkeakouluun Santahaminassa.
- 27.5. Lääkintöhallituksen historiaprojektin toimitusneuvoston kokous. Rotuhygienia ja ruotsalaisuus mukana.

- 29.5. Suomalaisuuden Liiton järjestämä valtakunnallinen lipunnosto Tähtitorninmäellä Suomen lipun 90-vuotispäivän johdosta.
- 31.5. riemuylioppilasjuhla Tyrvään suomalaisessa yhteiskoulussa. Suomalaisuuden historiaa yli 100 vuoden ajalta.

 

Lisäksi on pitänyt ottaa kantaa liputuspäivien tulevaisuuteen ja tänään lähti asiasta perusteltu kirjelmä Yliopiston almanakkatoimistolle.

Kirjoitustyö jatkuu myös seuraavan oman kirjan osalta - "Suun terveydenhuolto lääkintöhallituksessa 1663-1991". Tosin parilla viittauksella jo vuoteen 1517 ja 1657. Eikä sekään olisi täydellinen ilman kieliasiaa.

 

Tämän kaiken ohessa jatkan nettikirjoittelua sopivin annoksin eri palstoilla ja tietenkin omilla kotisivuillani:

http://www.simplesite.com/Tala

Kyllä se siitä - eikä sensuuri pysty estämään! Kiusaa se tietenkin voi tehdä, mutta lopputulos on vääjäämätön. Vapautta vastaan on paha taistella pakon avulla.  ;-)

 

Ihan varmasti otan kielikysymyksen esiin noissa tilaisuuksissa.

Tosin niissä ei ole ensimmäistäkään vuoden 1918 sodan veteraania, mutta silti on tarpeen tuoda kaikissa mahdollisissa yhteyksissä ruotsalaisuuden pimeä puoli Suomen historiassa. Sillä ei kyllä kerää kunniamerkkejä eikä arvonimiä, kuten eräs suomenruotsalainen esimieheni ja HBL:n kerrallinen päätoimittaja minulle ystävällisesti hymyillen sanoi. Hän ei ehkä tajunnut, että en ole erityisemmin kiiltävän perään ja tittelini olen ihan omin ponnistuksin hankkinut.  ;-)

 

Minulle kielivapaus on ehdoton ykkösasia ja sen eteen uhraan koko jäljellä olevan elämäni. Kun pakkoruotsi on poistettu, voin vetäytyä vanhan ja viisaan lepoon. Sen jälkeen kaikki muu kyllä hoituu, kuten tässä maailman ainoassa ja lähes kokonaan suomenkielisessä maassa pitääkin. :-)

 

Nimimerkki "rautaako" pohtii käyttäytymistäni:

"Oletan vain että sä livenä noissa kemuissa olet hiukan hiljaisempi, hillitympi ja fiksumpi kuin täällä. Tai toivon, sinun takiasi."

No, netti on netti - ja toimin kuin Pen Syskovitsi - törkyyn vastaan katupoikien ja -tyttöjen omalla kielellä. :-D

Pääasiassa toki täälläkin puhun tiukkaa asiaa myös silloin kun provosoidaan. On vain niin paljon helpompaa tämä kielivapauden puolustaminen kuin pakkoruotsin tuputtaminen. Myös virallisen kaksikielisyyden alastomuus on tullut selkeästi esiin. Pitkä juoksu meillä vapaustaistelijoilla on vielä edessä, mutta tärkeintä on, että suunta saatiin muutettua vuonna 2004. Ihan sama kenen tai keiden ansiosta - vain tulos merkitsee.

Tämä maa ja sen kansa ei todellakaan kaipaa tänne "vahvaa ruotsalaisuutta" - ei edes heikkoa!

 

Lait ovat aina vain ohjeellisia ja niitä noudatetaan kansan oikeustajun mukaisesti. Niitä myös rikotaan sekä tahattomasti että tahallisesti. Jostain syystä uuteen kielilakiin ei sisällytetty sanktioita lain noudattamatta jättämisestä. Suomenruotsalaisten itsesäilytysvaisto toimi edes sen verran. Tosin he säätivät kielilaissa ainoaksi "yksikielisesti suomenkieliseksi" vankeinhoitolaitoksen rangaistuslaitokset eli vankilat. Erinomainen alku!

Vankin tie yksikieliseen suomenkielisyyteen koko Suomessa on vangin tie! :-DDDD

Palmgrenin rotuopillisessa huumorintajussa ei totisesti ole vikaa - turhaan ei Svenska folkskolans vännerit hänelle maksaneet 10.000 euroa lain kirjoittamisesta.

 

Suomenruotsalaisella pakkoruotsittamisella ei sittenkään taida mennä oikein hyvin. Emme toki sano pahasti vahvalle ruotsalaisuudelle - sanomme vain hyvästi!


1.4.2008

Tämä ei ole aprillia! 

Kauppalehdessä kirjoittaa diplomi-insinööri ja toimitusjohtaja Timo Antikainen erinomaisen kirjoituksen Kauppalehdessä (31.3.08). "ruotsi painottuu liikaa kielten opetuksessa", Hän toteaa: "Olen samaa mieltä kielivalintojen monipuolistamistarpeesta kansanedustaja Arja Karhuvaaran kanssa (KL 25.3.). Monipuolistumisvaatimus kohdistuu kuitenkin väärään kieleen. Ongelma on kielipainotuksiemme ruotsivoittoisuus! On hämmästyttävää puhua geopolitiikasta ja keskittyä "aloituskieliongelmassa" globaaliin englantiin, vaikka ruotsin opiskelu kuluttaa yläasteelta alkaen kieliin käytetystä ajasta jopa 50 prosenttia.
Toivoisin, että päättäjillämme olisi avoimuutta kohdata nykytilanne takertumatta kultuuriperusteluihin ja uudistaa koulujen kielijärjestelmä pikaisesti sellaiseksi, että se vastaa oikeasti nykymaailman tarpeita."

Laittamattomasti sanottu, vaikka se RKP:lle varmaan on myrkkyä. Onneksi näyttää jatkuvasti nousevan uusia ääniä vaatimaan Suomen kielipolitiikan muutosta pakkoruotsista kielivapauteen.


29.3.2008

Vilkas kevätkausi alkanut

Tänä vuonna juhlimme Suomen siniristilipun 90-vuotista taivalta. Kuten muistatte, niin itsenäisen Suomen ensimmäinen virallinen lippu oli karmiininpunainen keltaleijonalippu.

SUOMEN MIELI -lehden seuraava numero onkin omistettu kokonaan Suomen lipulle ja se ilmestyy huhti-toukokuun vaihteessa. Todella runsas tietopaketti kansallissymbolimme historiasta.

 

Seuraava lehtemme käsittelee Viron itsenäisyyttä, jonka 90-vuotismuistoa juhlitaan koko vuoden ajan. Suomalaisuuden Liiton edustajana olen kutsuttu useampaan tilaisuuteen – seuraavaksi virolaisen musiikin konserttiin Finlandiatalolle. Hallituksemme edustajat on kutsuttu myös Viroon, jonne on perustettu liittoamme vastaava yhdistys. Mukana on uudelleen itsenäistyneen Viron ensimmäisen presidentin vaimo, jonka tapaamme parin viikon kuluttua.

Kolmas numero tänä vuonna käsittelee maanpuolustusta, joka liiton sääntöjen mukaan kuuluu toimialaamme. Neljäs numero on taas tiukkaa kielipolitiikkaa - ja aineistoa on jo nyt mukavasti koossa.

 

Huhtikuussa pidän rintamaveteraaninaisille esityksen "Suomen lipun kivulias synty". Toukokuussa on kutsuttuna esitelmöitsijänä Helsingissä kertomassa Suuresta paraatista 16.5.1918. Suomalainen Kustaa Mannerheim tulee liiton kevätkokoukseen kaikessa komeudessaan!  ;-)

 

Kaikkiin näihin tapahtumiin liittyy tietenkin kielikysymys tavalla tai toisella. Edessä on siis hyvin mielenkiintoinen kevät. Eihän meillä tietenkään ole murto-osan murto-osaa sellaisesta rahoituksesta, jolla RKP:n pakkoruotsitusta tuetaan (pelkästään "svenska nu" saa Suomen valtiolta 20.000 euroa tänä vuonna). Mutta meillä on kansan suuren enemmistön tuki ja se on paljon enemmän kuin RKP:n ja suomenruotsalaisten miljardit eurot.


23.3.2008

Mistä RKP ammentaa näkemyksensä suomalaisista?


Siitä on erinomainen esitys kirjassa "Mongoleja vai germaaneja - rotuteorioiden suomalaiset" Aira Kemiläinen (toim) SHS 1985. Professori Pekka Kalevi Hämäläinen on kirjoittanut luvun "Suomenruotsalaisten rotukäsityksiä vallankumouksen ja kansalaissodan aikoina". Järkyttävää luettavaa suomalaiselle!

Hämäläinen päättää kirjoituksensa näin: "Suomalaisten kielinationalistien aggressiivisuutena ruotsinkieliset joutuivat maksamaan kovan hinnan heidän keskuudessaan levinneistä rotuopeista. Tuo hinta ei ollut yksin menetettyjä asemia, vaan ehkä vielä merkitsevämmin tuntui yleisenä painostuksena ja sitä seuranneena suomalaisten kielinationalistien hyökkäysten aiheuttamana epämukavuutena 1920- ja 1930-luvuilla. Ne lisäsivät rotukäsitysten ruotsinkielisiin aiheuttamaa eristyneisyyden ja vieraantumisen tunnetta suomenkielisistä maanmiehistä ja koko kotimaan yhteiskunnasta. Nämä olivat kallis hinta siitä lisästä, minkä rotu- ja rotuylemmyyskäsitykset antoivat ruotsinkielisen yhteisön ryhmäidentiteetille ja ruotsinkielisten omanarvontunteelle."

Toinen maailmansota ja sitä seurannut kylmä sota YYA-sopimuksineen antoi suomenruotsalaisille taivaallisen niskalenkin, jolla kiristettiin jatkuvasti uusia etu- ja erioikeuksia sekä säädätettiin suomenkielisille pakkoruotsi. Henrik Lax aivan oikein totesi, että ruotsin kielen tuki ja turva Suomessa oli Neuvostoliitto. Sen romahdettua Suomen kielipolitiikka on alkanut nopeasti lähestyä järkeviä linjoja, vaikka RKP pysyvänä hallituspuolueena pystyy vielä viivyttämään väistämätöntä.

Tässäkin ketjussa eräät kirjoittajat tuovat, ehkä tahtomattaan, esiin suomenruotsalaisuuden rodullisen ylivertaisuuden. Siitäkin on nyt menossa maksun aika. Mitä pitempään Suomessa pidetään yllä pakkoruotsia ja keinotekoista virallista kaksikielisyyttä, sen suuremman vahingon se aiheuttaa suomenruotsalaisille. Valitettavasti.


13.3.2008

Valinnanvapaus ja opetusministeri Sarkomaa

Talvisodan päättymisen muistopäivänä ajattelin lähestyä valinnanvapautta painottavaa optetusministeriä:

Arvoisa ministeri Sari Sarkomaa

Aloitatte esittelynne kotisivujenne kohdassa "Sari" seuraavasti: "Olen ollut kansanedustaja vuodesta 1999 ja tällä hetkellä toimin opetusministerinä. Päätöksenteossa painotan ihmisen valinnanvapautta,"

Eikö kuitenkin olisi rehellisempää kertoa ihmisille, että periaatteessa olette valinnanvapauden kannattaja, mutta ministerinä päätöksenteossa painotatte täsmälleen päinvastaista eli pakollista ruotsin opetusta kaikille kaikkialla Suomessa, kuten Tohmajärven päätöksenne osoittaa.

Suomen kansa monien tutkimusten mukaan haluaa itse päättää, mitä kieliä heidän lapsensa tai nuoret itse haluavat opiskella. Jos RKP:n kynnyskysymys on päätöstenne peruste, niin sekin olisi rehellistä kertoa äänestäjille.

Olette jälleen asettanut työryhmän selvittämään kieltenopetusta, vaikka edellinen KIEPO:n raportti on vielä käsittelemättä. KIEPO:lla on jo hyvä alku valinnanvapauden suuntaan eli vaihtoehto D, missä opiskelija itse saa päättää, mitkä kaksi vierasta kieltä haluaa opintoihinsa ottaa.


10.3.2008
Kiireinen ja mielenkiintoinen päivä

Aamulla varhain soi ovikello, kun remonttimiehet saapuivat kotiimme. Aamupäivä ja alkuiltapäivä meni hanslankarina. Sitten olikin jo kiire Yhtyneisiin Kuvalehtiin Suomalaisuuden Liiton perustaman KANAVA-lehden 75 vuotisjuhliin. Tuliaisiksi saimme Markku Jokipiin ja Pertti Suvannon uunituoreen 429-sivuisen kirjan "Meihin pahentuvat monet" Suomalainen Suomi - Kanava 75 vuotta. Teokseen on kerätty 75 vuoden aikana Suomalainen Suomi-Aika-Kanava -lehdessä ilmestyneitä artikkeleita 120 kappaletta. Kirjoittajat ovat aikakautensa huippuvaikuttajia tieteessä, taiteessa, politiikassa ja talouselämässä - joukossa useita Suomalaisuuden Liiton kunniajäseniä ja jäseniä. Kaksi heistä, ministeri Jaakko Numminen ja kansleri Kauko Sipponen sekä pari entistä puheenjohtajaa, dosentti Martti Häikiö ja maisteri Veikko Löyttyniemi olivat paikalla. Kirjaa voi täydellä syyllä suositella - se kuvaa hienosti suomalaisen Suomen nousuja ja laskuja - kuitenkin kehityssuunta ylöspäin.
Kirjoittajina ovat Suomalaisuuden Liiton kunniajäsenet  Martti Haavio, Martti Häikiö, Urho Kekkonen, Matti Kuusi ja Kauko Sipponen.

Suurlähettiläs Ralf Friberg oli hieman happamen oloinen, kun kerroin kansanedustaja Liisa Jaakosaarelle Suomalaisuuden Liiton tavoitteista - pakkoruotsin poistaminen ja Suomen virallinen yksikielisyys. Sanoin vielä, että se ei ole ruotsinkieltä eikä suomenruotsalaisia vastaan. Jotenkin tuntui, ettei Friberg oikein ymmärtänyt sanomaa.



9.3.2008


Mielenkiintoisia aikoja elämme.   
FINNAIR on törmännyt todellisuusuuteen eli siihen, että suomalaiset eivät enää pidä ruotsin osaamista tärkeänä. Kabiinihenkilöstöltä ei enää voida vaatia ruotsin taitoa, sitä klun ei yksinkertaisesti osata eikä pakon takia edes haluta oppia. Ruotsin osaajia Finskillä toki on edelleen paljon yli todellisen tarpeen, vaikka "skandinaviska" totta kai on hyödyllinen ihan sijaintimme vuoksi. Lentohenkilöstön kielitarpeet alkavat enenevästi olla Kaukoidän suunnassa.
Lentäjät eivät enää vuosiin ole kertoneet matkan edistymisestä muilla kielillä kuin suomeksi ja englanniksi.

Tämä kannattaa kuunnella!
http://areena.yle.fi/toista?id=1135105
YLE:n ajantasan lauantaivieras "kohuohjaaja" Katariina Lillqvist kertoo ensin Uralin perhosesta, mutta ohjelman lopulla (23 minuutin kohdalta) alkaa erittäin mielenkiintoinen asia eli suomenruotsalaista rotuhygieniaa koskeva osuus:
"Naisvankilassa ruotsinkielinen lesbo"
"Ihmiskokeita, pakkosterilointi, rotuhygienia"
"Professorin kallokokoelma meni sekaisin"

Kuunnelkaa ihmeessä! Pääkallot ja luurangot alkavat suorastaan pursua ulos kaapeista.


6.3.2008

Hienot kotisivut!

Vapaa kielivalinta ry on tehnyt upeat kotisivut monilla eri kielillä: http://www.vapaakielivalinta.fi/index.php
Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa. Näitä kielivapautta yhdistyksiä syntyy jatkuvasti uusia. Näin hyvä sanoma leviää kuin kulovalkea ja lumipalloefekti toimii täysillä ylioppilastutkinnon välityksellä - aivan kuten Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Erkki Pennanen ennusti jo vuosia ennen kuin kielivapaus tuli ylioppilastutkintoon.



27.2.2008

Suomenruotsalaiset iskevät!


Posti toi kotiimme tänään ”Siinä on IDEAA” eli suomenruotsalaisen kulturfondenin rahoittaman 40-sivuisen aivopesulehden.
- Peter Nyman 10 x svenskfinland
- Magnus Londen Löytöretkellä lakeuksilla
- Peter Nyman kulttuurilähettiläs
- André Wickström, Peikko ja snapsilauluja
- Lena Linderborg, Sano se suomeksi vai ruotsiksi
- Hanna Jensen, Nehän viihdyttävät meitä!
- Stan Saanila, Suomenruotsalaisuus perheessä
- Eva Biaudet, Kieli ja muita ulottuvuuksia
- Kjell Westö, Kaksi lukua Wrångin suvusta
- Bo Haglund, Hurri coast
- Antti Tuuri, Ratkaisevat sanat
- Saliven Gustavsson, Pakko puhua
- Max Engman, Suomenmaalaista historiaa
- Tuomas Enbuske, Kielipoliisi tsiikaa juutuubbia
- Helena Forsgard, Makuja Ahvenanmaalta
"Pakkoruotsi saattaa herättää kiivasta vastustusta, mutta kieligallupimme paljasti, että USEIMMILLE kaksikielisyys on ilo ja rikkaus."
Pakkoruotsin mannekiineina lehdessä ovat: Tarja Halonen, Kyllikki Forssell, Ruben Stiller, Pekka Isaksson, Pirkka-Pekka Petelius, Heidi Hautala, Clarissa Salonen, Esa-Pekka Salonen, M A Numminen, Ron Ahonen, Rita Tainola, Ritva Valkama, Paavo Lipponen, Emmi Hänninen, Satu Huber, Leena Lehtolainen.
Nämä 16 julkkua riittävät Svenska kulturfondenin mukaan osoittamaan, että USEIMMAT suomalaiset olisivat iloisia ja rikkaita pakkoruotsin johdosta.
Varsinainen aivopesupaketti, jolla saattaa olla tasan päinvastainen vaikutus kuin suomenruotsalaiset ovat ajatelleet. Kyllä kansa näet tietää!



Matinpäivänä 2008

"Pakolle rakentuva järjestelmä ei voi kestää!"

Romanian kuningas Mikael jo 1970-luvulla eräässä puheessaan epäröimättä ennusti Itä-Euroopan kommunistijärjestelmän ennen pitkää luhistuvan. ”Pakolle ja ihmisoikeuksien polkemiselle rakentuva järjestelmä ei voi kestää”, hän sanoo nyt (Suomen Kuvalehti 8, 22.2.2008). Nyt kommunismi on romahtanut, ja lukuisista Itä-Euroopan maista on poistettu pakkovenäjä kouluista, ja näissä maissa vain enemmistön kieli on virallinen.

Minä olen jo 1980-luvulla ennustanut, että pakkoruotsi lopetetaan Suomen koulujärjestelmässä. Pakkoon ja ihmisoikeuksien polkemiselle rakentuva järjestelmä ei voi kestää! Jos toista maailmansotaa ei olisi tullut, niin Suomi olisi jo kauan sitten ollut virallisesti yksikielinen ja ruotsin kielen asema olisi asettunut sille kuuluvaan yhden vähemmistökielen asemaan. Hävityt sodat, kylmä sota ja YYA-sopimus muodostivat sen lukinseitin, jonka avulla suomenruotsalaiset ja Ruotsi runnoivat pakkoruotsin peruskouluun ja virkamiespakkoruotsin korkeakouluihin.

Suomalaisuuden Liitto aloitti 1988 uuden sitkeän kampanjan kielivapauden puolesta, ja nyt tilanne on ratkaisevasti muuttunut. Suomenkieliset nuoret ottivat ohjat käsiinsä ja joukkovoimallaan poistivat ruotsin kielen pakollisuuden ylioppilastutkinnosta. RKP, folkting ja Ruotsi ovat paniikissa, kun kolmannes ylioppilaskokelaista ei tänä vuonna kirjoita ruotsin koetta. Omituista, sillä tarkoittaahan se, että 70 % edelleen kirjoittaa. Varmaa kuitenkin on, että kirjoittajien määrä ja osuus edelleen vähenevät, sillä muutaman vuoden kuluttua tulevat kirjoitusvaiheeseen ne ikäluokat, jotka jo peruskoulussa tiesivät, ettei ruotsia ole pakko kirjoittaa.

Suomessa riittää erinomaisesti, että 30 % ylioppilaista kirjoittaa ruotsin kokeen. Toivottavaa on, että toiset 20 % kirjoittaa saksan, 20 % venäjän, 15 % ranskan ja 15 % jonkin muun vieraan kielen.



21.2.2008         POSTIA FOLKTINGILLE


Svenska Finlands folkting

Ordförande Ulla-Maj Wideroos

Viceordförande Kimmo Sasi

 

Onko tosiaan niin, että folktingilla, RKP:llä ja suomenruotsalaisilla ei ole mitään muuta keinoa kuin PAKKO suomalaisia kohtaan? Folkting VAATII, EDELLYTTÄÄ, TAHTOO, suomalaisten on PAKKO – måste, måste, måste, måste, måste! Ettekö todellakaan näe, että suomenruotsalaiset ovat nyt ajamassa täydellä vauhdilla päin peruskalliota? Folktingin kerrallinen puheenjohtaja Henrik Lax yritti vääntää suomenruotsalaisille rautalangasta, millä keinolla Suomessa ylläpidettiin ruotsin kielen asemaa – ja se oli Neuvostoliitto sekä YYA-sopimus. Kumpaakaan ei enää ole, ja Laxin mukaan suomalaiset on vallannut ”euroforia”. Se on totta, suomalaiset ovat heräämässä pakkoruotsiruususenunesta ja nyt halutaan pakollinen ruotsi muuttaa valinnaiseksi. Itä-Suomessa on selkeimmin tajuttu, mikä on Suomen menestyksen avain – se EI ole pakkoruotsi, vaan monipuolinen vieraitten kielten osaaminen (ruotsi on vieras kieli suomenkielisille) – Tohmajärvellä esim. venäjä.

 

On itsestään selvää, että englanti on suomenmaalaisille tärkein vieras kieli (Helsingin Sanomien pääkirjoitus 16.2.2008), ja sen vuoksi lähes kaikki ottavat sen ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi opinnoissaan. Suomalaisten kielitaidon monipuolistumisen pahin este on pakkoruotsi. Folkting pitää kovaa meteliä siitä, että 30 % suomalaisista abiturienteista ”valitsee pois” ruotsin kokeen. Mutta, ettekö tajua, että 70 % edelleen kirjoittaa sen. Aivan hyvin riittää, että 25-30 % jatkossa kirjoittaa ruotsin – varsinkin jos he ovat olleet oikeasti motivoituneita opiskelemaan ruotsia toisena vieraana kielenä. Muut voivat ottaa muita tärkeitä kieliä toiseksi vieraaksi kielekseen; saksa, venäjän, ranska, mandariinikiina, espanja, jne.

Suomen kansa toki on tämän tajunnut jo kauan sitten, mutta hallintoeliitti ja suomenruotsalaiset roikkuvat kynsin hampain pakkoruotsissa hamaan katkeraan loppuun asti. Internetin aikakaudella perinteiset menetelmät eivät toimi – kyllä kansa tietää!

 

Suomalaisuusterveisin

 

Heikki Tala

Puheenjohtaja



20.2.2008

Vihdoinkin lunta maassa! Muutoinkin maailma näyttää valoisalta. Eilen oli hieno heimokansapäivä, kun Viro juhli Suomessa 90. itsenäisyyspäiväänsä Helsingin yliopiston juhlasalissa. Ei ole kovin tavallista, että jaksaa keskittyneesti kuunnella neljä puhetta peräjälkeen. Viron juhlassa se onnistui mainiosti.
Helsingin yliopiston vararehtori Hannele Niemi kertoi Viron ja Suomen yliopistojen yhteistyöstä 1600-luvulta nykypäivään. Ylipormestari Jussi Pajunen kuvaili "Tallsinki" kaksoiskaupungin menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta - via Baltica Eurooppaan. Pääministeri Andrus Ansip piti mielenkiintoisen esityksensä viroksi ja seurasimme sitä sujuvasti monisteelta. Huipennus oli professori Heikki Ylikankaan esitelmä Viron ja Suomen historian samankaltaisuuksista ja eroista.
 
Illalla oli Viron suurlähettilään vastaanotto lähestystössä. Tungos oli melkoinen, mutta niinpä oli helppo tutustua taas joukkoon erilaisia vaikuttajia; puolustusvoimain komentaja, oikeusministeri, demarien yksi puheenjohtajaehdokas, heraldikkoratsumestari, Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja, Perun kulttuuriattasea aviomiehineen, ruotsinkieliseen kiintiöön kuulunut historian emeritusprofessori, sotatieteellisen historian dosentti, KOP-Meritan johtaja, jne. Miksi moinen "name dropping"? Verkottuminen on välttämätöntä nykyiselläkin informaatio-kommunikaatioteknologian aikakaudella ja vaikuttajien tapaaminen kasvokkain antaa mahdollisuuden henkilöstää Suomalaisuuden Liittoa.

Tällaiset tilaisuudet antavat myös virikkeitä yhdistyksemme toimintaan. SUOMEN MIELI -lehti 1/2008 on omistettu kokonaan Suomen lipun 90-vuotisjuhlalle, joka on 29.5.2008. Seuraavan numeron omistamme Viron juhlavuodelle ja heimotyölle laajemminkin. Numeron 3-4/2008 voisimme omistaa vaikka maanpuolustustyölle, joka on yksi liiton sääntöjen määrittelemä toiminto. Nato vai kytö - kas siinä pulma!


18.2.2008
Perussuomalaisten Nuorten julkilausuma Kuopiossa 16.2.2008

Menneisyyden kahleet murrettava

200 vuotta sitten alkoi Ruotsin ja Venäjän sota, joka tunnetaan nimellä Suomen sota. Sota päättyi vuonna 1809 rauhaan, jossa Ruotsi luovutti Suomen Venäjälle. Samalla alkoi uusi vaihe Suomen historiassa, joka johti lopulta autonomisesta suuriruhtinaskunnasta vapaaseen ja itsenäiseen Suomeen. Sellaiseen Suomeen, jonka pääkaupunki ei ollut Tukholmassa tai Moskovassa vaan Helsingissä.

Sellaiseen Suomeen, jolla oli oma valuutta: markka. Sellaiseen Suomeen, joka oli fyysisesti katkaissut naapurimaidensa sitomat orjuuden kahleet.Valitettavasti tämä itsenäisyys ei ole ulottunut kaikkialle yhteiskuntaamme.

Ruotsin kielen ja ruotsinkielisten etuoikeudet ovat jääneet voimakkaana historiallisena jäänteenä kummittelemaan. Perussuomalaiset Nuoret pitävät tätä jäännettä eräänlaisena henkisenä siteenä, kuin koiran kaulapantana, jolla fyysisesti vapaa ja itsenäinen suomalainen nujerretaan henkisesti entisen orjuuttajan alamaiseksi.

Tänä vuonna Ruotsin ja Suomen valtiot kiristävät tätä kaulapantaa Svenska Nu -nimisellä projektilla. PerusS-Nuoret ovat surullisia siitä, että lukuisat suomalaiset poliitikot, demaripoliitikko Paavo Lipponen etunenässä, ovat ryhtyneet henkisesti vapaan isänmaan ja suomenmielisten vastustajiksi. Katsomme, että tämän projektin ainoana tarkoituksena on tiukentaa henkisen kaulapannan otetta suomalaisten kaulassa.

PerusS-Nuoret tekevät kaikkensa, jotta Suomesta ei koskaan enää tule osa Ruotsia, ei fyysisesti eikä henkisesti. Olemme kansakuntana alkaneet toteuttaa vuosisataisia haaveitamme vapaasta Suomesta ja siitä aiomme pitää kiinni tulevaisuudessakin. Työ ei kuitenkaan ole vielä valmis, sillä ruotsin kielen aseman vahvistaminen suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole osa sitä vapautta jota me haluamme.

PerusS-Nuoret katsovat, että ruotsin kieltä ei pidä opettaa pakollisena kielenä maamme kouluissa. Ajatus toisesta kotimaisesta kielestä on keinotekoinen tapa ylläpitää pienen vähemmistön etuoikeuksia, jotka alkoivat 800 vuotta sitten ja jotka olisi pitänyt päättää jo 200 vuotta sitten.

Maailma muuttuu. Elämme tänään globaalissa maailmassa, jossa ruotsin kielen merkitys on marginaalinen. Pakkoruotsin kannattajien on mielestämme turhaa vedota kauppasuhteisiin; jokainen kansainvälistä kauppaa käyvä ruotsalainen osaa englantia. On turhaa vedota historiallisiin siteisiin; Suomen kansa katsoo nyt eteenpäin ja sellaiseen tulevaisuuteen, jossa Suomi voisi seistä tasaveroisena kansakuntana muiden kansakuntien joukossa.

On yhteiskuntamme henkisten ja taloudellisten varojen tuhlausta ylläpitää pakkoruotsin opetusta ja leikkiä muuta kuin olemme. Suomen kansa haluaa, että lapsemme voivat itse valita ne kielet joita opiskelevat, oli se kieli sitten englanti, venäjä, ruotsi, saksa tai jokin muu kieli. Tähän myös Perussuomalaiset puolueena pyrkivät; vapauteen valita opiskeltavat vieraat kielet.

Me Perussuomalaiset Nuoret edellytämme Suomen istuvalta hallitukselta sekä suomenmielisiltä poliitikoilta ja kansalaisilta toimia tämän kielivapauden toteuttamiseksi koko maassa. Ruotsalaisia meistä ei tullut, venäläisiksi emme halunneet. Menneisyyden henkiset kahleet on nyt murrettava, jotta olisimme vihdoinkin täysin vapaita suomalaisia.

Perussuomalaiset Nuoret ry:n hallitus



17.2.2008

Uskomaton viikko!
Kielipoliittisesti tosi vilkas viikko. FST5 ja muu ruotsinkielinen media on ollut hyvin aktiivinen. FST5:ssä Timo Soini kertoi olevansa Suomalaisuuden Liiton jäsen, vaikka ohjelma muutoin oli aika vaisu, sillä Soini oli pahassa flunssassa.

Varsinainen uutispommi oli FST5:n grafiikka suomenkielisten ylioppilaskokelaiden ruotsin kielen kokeen kirjoittajien määrä kehittymisestä pakkokaudesta valinnanvapauden kaudelle - 40 % pudotus.
Ruotsinkielinen radio Vega otti asian esiin ja keskusteluun oli saatu kokoomuksen kansanedustaja, kieltenopettaja Hanna-Leena Hemming, folktingin puheenjohtaja Ulla-Maj Wideroos ja Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja Niklas Huotari. Ohjelma kannattaa kuunnella havainnollisena esimerkkinä, että edes kieltenopettaja osaa vaatimatonta ruotsia ja eximian yo-kokeessa kirjoittanut nuori ei osaa ruotsia enää ollenkaan. Wideroos sai hepulin, kun HÄNEN äidinkieltään jotkut pitävät vieraana kielenä.

Ruotsinkielisessä radiossa esiintyi myös opetusministeri Sarkomaa, joka suomen kielellä kertoi asettavansa työryhmän pohtimaan, mitä ruotsin kielelle pitäisi tehdä. Pöydällä hänellä on tosin edelleen odottamassa toimenpiteitä KIEPOn raportti toukokuulta.
Jyväskylässä Sarkomaa joutui Jarmo Ryytin kysymysten eteen Tohmajärven torjutusta valinnanvapaudesta, ja ainoa mitä Sari osasi sanoa, että tohmajärveläinen saattaa joutua muuttamaan sieltä ja silloin on muka pakko osata ruotsia. Eipä voisi pahemmin olla ministeri pihalla kuin lumiukko!

Ja kuin siunatuksi lopuksi maamme monopolisanomalehti kiskaisee pääkirjoituksen 16.2. ruotsin kielen asennevammasta. Jonkin verran ristiriitaisessa kirjoituksessa on sentään jyviäkin: "Paluusta vanhaan ei kuitenkaan kannata puhua. Pakko on huono keino erityisesti kielten opiskelussa saati asennevammojen parantamisessa." Niinhän se on.

Nuorisomme oli jälleen se, joka pani päätöksentekijät tosiasioiden eteen ja nyt jatkuu HS:n pääkirjoitustoimittaja Erkki Pennasen profetian toteutuminen - lumipalloefekti etenee ja kielivapaus tulee!




10.2.2008

Suomen historiasta

Jarmo Ryyti pitää yllä erinomaista sivustoa, mistä saa asiatietoa Suomen historiasta Ruotsin vallan aikana, kielipolitiikasta ja paljosta muusta. Kannattaa käydä tutustumassa:
http://ryyti.blogspot.com/ 




7.2.2008


Kirjeenvaihtoa Uumajan matkailusivujen tiimoilta

 

Uumajan matkailusivuilla informaatiota on ruotsiksi, saksaksi, englanniksi ja venäjäksi. Lähetin sähköpostia englanniksi Uumajaan ja ihmettelin suomenkielisen informaation puuttumista. Tänään sain yllätyksekseni vastauksen:

 

Hei Heikki!
Kiitos sähköpostistasi. Olisi tietenkin kiva jos voisimme ylläpitää kotisivut suomeksi.
Visitumea.seon erittäin laaja ja siksi mahdottomuus meille kääntää kaikki suomeksi. Syy siihen että sivut ovat käännetty saksaksi on että meillä on enemmän saksalaisia matkustajia kuin suomalaisia. Näin ei ollut 10-15 vuotta sitten kun Vaasan laivat liikennöivät Merenkurkkua.
Voisin ajatella lyhennettyä versiota sivuista (kuin venäjän sivut), mutta kysymys on olisiko se niin hyvä suomalisille matkailijoille? He eivät kuitenkaa saisi niin hyvää informaatiota kuin ruotsiksi ja englanniksi.
Terveiset Uumajasta
Erja
Erja Back
UMEÅ TURISTBYRÅ
Renmarkstorget 15
903 26 UMEÅ
E-post:
erja.back@umea.se
www.visitumea.se
www.seosov.nu

 

***

Tässä vastaukseni Erjalle:

 

Kiitos Erja viestistäsi!
Oli suuri yllätys, että Ruotsista saa vastauksen - ja vieläpä hyvällä suomella. Kyllä Uumajan kotisivut kertovat kuitenkin selkokielellä ruotsalaisten suorastaan rasistisesta suhtautumisesta suomalaisiin ja suomen kieleen. Tietenkin ruotsin kieli on teillä ensimmäinen, ja ymmärrettävää on, että tietoa on saksaksi, englanniksi ja venäjäksi.
Ilmeisesti maamme entisenä miehittäjänä ja pakkoruotsin ajajana Ruotsi katsoo, että suomalaisten on osattava ruotsia, jos haluavat käydä turistimatkalla (kts. Upsalan ja Enköpingin viralliset kiellot suomen puhumisesta työpaikoilla tauot mukaan lukien).
En ihmettele, jos suomalaiset turistit eivät enää tule Uumajaan. Saksaa, venäjää ja englantia puhuvat turistit ovat siis nyt jo suurempia ryhmiä Uumajassa kuin suomenkieliset? Ymmärrettävää, kun "veljeskansa" ei millään tavalla huomioi lähimpiä naapureitaan.
Ei kyse tietenkään ole koko sivuston kääntämisestä suomeksi. Mutta selvän vinkin me suomalaiset saamme, kun sekä Suomen lippu että kieli puuttuvat kokonaan Uumajan matkailusivuilta.
Med varma hälsningar,
Heikki

***

Muutaman minuutin kuluttua Erja vastaa näin:

2008/2/7 Erja Back SLK Turism <erja.back@umea.se>:

 

Kiitos viestistäsi!
Meitä on monta suomalaista töissä Uumajan matkailutoimistossa ja jopa matkailupäällikkömmekin on supisuomalainen. Joten täällä ei kyllä suomalisia hyljitä! Mutta työtä on kovasti ja työt on asetettava tärkeysjärjästykseen.
Teemme nyt kevään aikana uudet kotisivut ja mahdollisesti voisimme ratkaista ongelman laittamalla sammaliset sivut suomeksi kuin nyt meillä on venäjäksi.
Tervettuloa Uumajaan

Erja

***

Ja näin Erjalle vastasin:

Hei, Erja!
Se olisi ystävällistä saada Suomen lippu ja muutama sana suomea Uumajan matkailusivuille - ovathan Ruotsi ja Venäjä meidän suomalaisten entisiä isäntiä. Tuolla lipulla ja muutamalla suomen sanalla on valtava symboliarvo, ja se kertoisi, että ehkä suomen kielen monisatavuotinen sorto ja hyljeksintä Ruotsissa alkaisivat vähitellen vähentyä. Onhan meillä kuitenkin pitkä yhteinen historia ja Ruotsi on meille suomalaisille edelleen hyvin tärkeä naapuri ja yhteistyökumppani.
Historia on aika ikävä ja synkkä, mutta ehkä pystymme jatkossa rakentamaan tasapuolisen ja vastavuoroisen suhtautumisen myös kummankin maan pääkieleen; Ruotsissa ruotsi ja Suomessa suomi, ja kaiken lisäksi ne ovat meidän suurimmat vähemmistökielet toisissamme.
Työmäärällä on hieman vaikea selittää sitä, että Suomen lippu ja kieli totaalisesti puuttuvat Uumajan matkailusivuilta. Puolessa tunnissa siellä olisi lippu ja muutama tervetulotoivotuksen sana. Kyse on nyt kyllä jostakin aivan muusta.  ;-)
Olen toki käynyt muutaman kerran Uumajassa - kerran oikein isommalla joukolla suomalaisia ylihammaslääkäreitä.
Med varmaste hälsningar (nyt se taisi mennä oikein?)  :-)
Heikki
Heikki Tala
Ordförande
Suomalaisuuden Liitto ry
***
Toivon, että mahdollisimman moni suomalainen alkaisi lähettää viestejä Ruotsiin erilaisista asioista. On todellakin aika edellyttää vastavuoroisuutta ja tasa-arvoisuutta kielipolitiikassa kahden veljeskansan välillä. Hassua mutta totta, suomen kielen asemaa on lainsäädännöölisesti kohennettava sekä Ruotsissa että Suomessa!



2.2.2008

Ruotsin uutinen "Kreivin aikaan" projektista tänään klo 16:48

Nyt saavat suomalaiset koululaiset vastauksen kysymykseen, jonka melkein jokainen tekee: Miksi minun pitää opetella ruotsia? Historian- ja ruotsinopettajien yhteisprojekti ”Kreivin aikaan” yrittää tehdä pakollisesta ruotsin opetuksesta käsitettävää koululaisille.

 

”Ruotsia kreivin aikaan”
Rehtori Johanna Levola-Lyytinen on projektin vastuuhenkilö.
 Minusta teemme sen ”kreivin aikaan”, se tarkoittaa suomeksi myös, että jotakin tehdään oikeaan aikaan, sanoo hän. Ne noin 600 vuotta, jolloin Suomea hallinnoivat kreivit, paronit ja muut Ruotsin kuninkaan herrat, on poistettu suomalaisten koulujen historianopetuksesta. Sellainen oppilas, joka ei ole erityisen kiinnostunut eikä lue ylimääräistä kurssia, voi saada käsityksen, että Suomi yhtäkkiä nousi merestä joskus 1808-09, jolloin venäläiset valtasivat maan.
Mielestäni on aika, että oppilaamme saavat tietoa myös ruotsalaisesta ajasta historiassamme, että se on osa kulttuuriperintöämme, sanoo Johanna Levola-Lyytinen.

Ennen vuotta 1809
”Svenska i grevens tid” opettaa siis ruotsintunneilla oppilaille, että Suomi oli olemassa myös ennen vuotta 1809. Ei kerrota niinkään paljon kuninkaista, suurmiehistä eikä sotatanterereista, vaan jokapäiväisestä elämästä sinä aikana, kun Suomea hallittiin Tukholmasta. Sen toivotaan lisäävän oppilaiden ymmärtämystä siihen, että vielä 200 vuotta maittemme eron jälkeen ruotsin kieli on opetusohjelmassa. "
Tarkoituksemme on herättää mielenkiintoa tuohon aikaan ja motivoida, miksi meillä Suomessa on ruotsin kieli, ruotsinkieliset ja miksi luemme ruotsia koulussa. Se kuuluu tuohon aikaan", sanoo Johanna Levola-Lyytinen.

Samankaltaisuuksia
Siitä huolimatta, että useimmat suomenmaalaiset ymmärtävät lottovoitoksi sen, että on syntynyt maahan, joka jo monen vuoden ajan on maailman edistynein lukemattomissa asioissa, edelleen esiintyy eräänlainen alemmuuskompleksi Ruotsin suhteen. Siksi voikin kysyä, eikö Ruotsin roolin esiin nostaminen aiheuta kielteisen vaikutuksen. Johanna Levola-Lyytinen ei usko tällaiseen riskiin. 
" Mielestäni me esitämme yhtäläisyyksiä, että olemme niin samanlaisia, koska olemme olleet samaa valtakuntaa niin pitkään", sanoo Johanna Levola-Lyytinen.


Taitavat ruotsalaiset olla oikeassa; Ruotsinvallan aikaisen historian tuputtaminen pakkoruotsin tunneilla saattaa vain lisätä kielteisiä tuntemuksia Ruotsia ja ruotsalaisuutta kohtaan.

31.1.2008

Internetissä vellova kielikeskustelu on mielenkiintoista. Sen jälkeen kun Suomi24 ja Helsingin Sanomat sulkivat omat ruotsin kieltä koskevat keskustelupalstansa, joku neropatti siirsi kirjoittelun Suomi24 RKP-palstalle. Eniro varmaan haluaisi sulkea senkin, mutta tuntuisi liian osoittavalta, että politiikkapalstoilta puuttuisi tämä lilliputti kielipuolue. Aseeksi Suomi24 on valinnut summittaiset poistot.

Olen ollutkiintoisaa todeta, että avaukseni ovat myös RKP-palstalla saaneet eniten vastauksia ja lukukertoja. Olen kyllä yrittänyt pysyä mahdollisimman asiallisena ja tiukasti faktoissa. Toki tämä vuosi jälleen kerran sai osaltani lentävän lähdön, kun FST5 aloitti "Tuhat järveä ja ankkalampi" talkshownsa. Rajusti leikattuna ja toimitettunakin se on herättänyt tavan mukaan melkoista huomiota, vaikka katsojaluvut FST:mäisesti ovat olleet vain 30.000 paikkeilla.

Tämän viikon ohjelmassa Richard Järnefelt puolusti hienosti kielivapautta. Pakkoruotsista onkin tullut todella paha ja suorastaan vaarallinen riippa suomenruotsalaisille. Kun vielä lisäämme tammikuun saldoon Hannu Niemen väitöskirjan virkamiespakkoruotsista, niin eipä voisi paremmin edetä työ kielivapauden puolesta.


25.1.2008

Olen aina kannattanut kielivapautta, sillä seon ainoa oikea tapa rakentaa kestävän kehityksen kielipolitiikkaa. Jos joku haluaa sulkea itsensä maan ehdottoman pääkielen (92 %:lla äidinkieli Suomessa on suomi), niin se olkoon hänen ikioma asiansa. Ahvenanmaalla ei ole pakollista suomen opetusta ja silti monet sen siellä opettelevat ihan käytännön tarpeen sanelemana. Se tarkoittaa, että suomenruotsalaisista 10 % on jo vapautettu pakkosuomesta. Nyt olisi tarpeellista vapauttaa aluksi 10 % mannersuomalaisista pakkoruotsista, esim Itä-Suomen asukkaat.

Myös ylioppilastutkinnon rakennemuutos toteutettiin tasapuolisesti 95 % enemmistön ja 5 % vähemmistön suhteen; suomenkielisten abien ei tarvitse kirjoittaa ruotsia, eikä ruotsinkielisten suomea.


Suomen kielipolitiikka etenee vihdoinkin kohti kestävän kehityksen mallia. Tänä aamuna TV1 uutisissa mainittiin jo 1½ tunnin kuluttua alkavan väitöstilaisuuden pääanti - luopuminen virkamiespakkoruotsista.

En voi kyllin kiittää suomenkielisiä lukiolaisia, jotka 16.3.2004 monikymmentuhantisena joukkona käynnisti prosessin, joka mursi RKP:n henkisen selkärangan. Jo sitä ennen suomenruotsalaiset ja Ruotsi rakensivat todellisen pommin eli uuden järjettömän kielilain, josta yllättäen tuli hyvä väline ajaa alas kohtuuttomat ruotsinkieliset erityisratkaisut.

Kaiken huipuksi Ruotsi näyttää jatkuvasti esimerkkiä siitä, miten huonosti suurinta kielivähemmistöä siellä kohdellaan. Onneksi suomalaiset eivät koskaan voi eivätkä halua alentua niin alas.


Suomessa edetään nyt vakaasti kohti kielivapautta ja valtakunnallisesti virallista yksikielisyyttä. Se tarkoittaa sitä, että Manner-Suomessa vain suomen kieli on virallinen ja ruotsista tulee virallinen vähemmistökieli. Ahvenanmaalla sekä ruotsi että suomi voivat olla virallisia. P
erustuslakiin tulee säätää kielivapaus. Kukin opiskelee sellaisia vieraita kieliä, joita itse haluaa (KIEPOn vaihtoehto D).



21.1.2008

TUHAT JÄRVEÄ JA YKSI ANKKALAMMIKKO

2. OSA – Isien synnit ja jaettu kansa

FST5: 15.1.2008 21.30 ja 19.1.2008 klo 23.10

 

Juontaja: Annika Sucksdorff

Vieraat: Ida Asplund ja Heikki Tala

 

Annika:Hei, Tuhat järveä ja yksi ankkalammikko on kaksikielinen talk show. Minä olen Annika. Vierainani ovat juristi Ida Asplund ja Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Heikki Tala.

 

SVEKO JA FENNO

 

Annika: Missä vaiheessa tämä Suomalaisuuden Liiton asia on tullut sinun asiaksesi ja miten se tapahtui?

Heikki:Se on itse asiassa tullut äidinmaidossa. Tulen täysin suomenkieliseltä alueelta, jossa oli kuitenkin kaksi kartanoa, jotka olivat ruotsinkielisiä, ja siinä syntyi jo valmiiksi tällainen vastakkainasettelu. Ja meillä oli hyvin suomihenkinen koulu, että minulla on todella…

Annika:Millä tavalla se oli suomihenkinen?

Heikki: No, esimerkiksi kirjoitettuani ruotsista laudaturin, niin ruotsin kielen opettaja sanoi, että ”Heikki on kirjoittanut ruotsista laudaturin!”

Annika: Oliko se huono asia hänen mielestään?

Heikki:Ei, vaan ihme, koska minä vihasin ruotsin kieltä.

Annika:Miksi?

Heikki:Se oli juuri tämä historia, suomenruotsalaisuuden historia, joka vaikutti näihin ajatuksiini.

Annika: Sinä et osaa suomea. Onko se tietoinen valinta?

Ida:En pärjää suomeksi enkä näe syytä pärjätä sillä. Puhun aina ruotsia Suomessa.

Annika: Jos väittelisit suomenkielisen kanssa ruotsinkielisten asemasta, eikö viestisi menisi paremmin perille, jos puhuisit samaa kieltä kuin vastaväittäjät?

Ida: Varmaankin, mutta miksi minulta kysytään tuota? Se on outo kysymys.

Annika: Minua kiinnostaa, onko se valinta.

Ida:Se ei ole minulle tärkeää. Minua tarvitaan vaikka missä ruotsinkielisillä seuduilla. Suomen oppiminen ei ole etusijalla minulle.

Heikki: Suomessa on aina ollut suomenkielinen – siis Suomen maantieteellisellä alueella – suuren suuri suomenkielinen enemmistö, joka on ollut painettu ja jonka tehtävä oli vain tuottaa Ruotsille hyvää. Ja sitten tietysti tämä koulutettu väki sai koulutusta vain ruotsiksi. Kun suomenkieliset rupesivat perustamaan omakielisiä oppikouluja, ruotsinkieliset vastustivat loppuun asti. Kun Helsingin yliopisto haluttiin suomalaistaa, niin se pystyttiin tekemään vasta sen jälkeen, kun suomenkieliset ylioppilaat nyrkein taisteli sen Helsingin kaduilla eli siellä on takana nämä niin sanotut isien synnit.

Ida: On surullista, että vielä vuonna 2008 kuullaan samoja perusteita, kuin on kuultu jo sata vuotta. Tämä järkeily perustuu kovin yleistävään asenteeseen ruotsinkielisten suhteen.

Istumme täällä Ritarihuoneella. Minusta on hassua, että ohjelma nauhoitetaan juuri täällä, sillä tämä on äärimmäisen kaukana ruotsinkielisten arjesta. Harva meistä samastuu Ritarihuoneeseen. En ole itse käynyt täällä. En tunne noita kilpiä omikseni.

Annika:Onko sinun mielestäsi, Heikki, ihmeellistä tai epämukavaa olla Ritarihuoneella? Viihdytkö täällä?

Heikki: Ei, mielelläni oman vaakunani ripustan tuohon seinälle.

Annika: Milloinkahan se tulee tapahtumaan?

Heikki: En tiedä, vaakuna on valmis! :-D

 

KUKA VAINOAA KETÄ?

 

Ida: Pakkoruotsi on ikävä käsite. Se on kovin vanhanaikainen. Nykymaailmankatsomuksemme on yhä moniarvoisempi. Maailmaa ei enää jaeta kansallisvaltioihin, vaan alueisiin. Alueellinen identiteetti on voimakkaassa kasvussa. Ruotsin Jokkmokkissa on ehdotettu, että kaikki kunnan koululaiset opiskelisivat saamea. On myös ehdotettu pakollisia saamelaiskulttuurin kursseja. Suomessa toimitaan jo niin. Opiskelemme toistemme kieltä. Se on tärkeää lainsäädännön kannalta, jotta kielioikeudet säilyisivät sellaisina kuin perustuslaki, kunnallislaki, laki virkamiesten kielitaidosta jne. edellyttävät. Jotta tämä säilyisi, meidän on osattava ruotsia ja suomea.

Heikki: Tässä on niin paljon tekijöitä, joilla suomenruotsalaiset ovat nyt ajamassa itseään nurkkaan – juuri tällä pakkomentaliteetilla. Pitää olla laki, poliisi, kaikki ,jos suomalainen ei tottele, niin tulee laki, tulee poliisi, tulee EU, haetaan ulkomailta apua, tulee Ruotsin valtio. Tämä on täysin kestämätön tilanne, kun suomalaiset ovat päättäneet, että mehän emme ruotsia opettele, koska se on toinen pieni kieli.

Annika: Mitä pidät äärimmäisestä ajatuksesta suomenruotsalaisesta valtiosta?

Ida: En usko alueelliseen itsehallintoon nykytilanteessa. Tämä ajatus eli vuosina 1917-1924, toteutumatta. Ei se nytkään toimisi eikä olisi toivottavaa. Vähemmistön suojaksi on kehitettävä parempi järjestelmä.

 

ETUOIKEUTETTUJA SORTAJIA

 

Annika: Mitkä nämä etuoikeudet, joihin viittaat, mitkä ne ovat?

Heikki: Esimerkiksi ruotsinkielisillä on edelleen yliopistoon monin verroin helpompi päästä. Yliopistotutkinto takaa paremmat ansiot. Koko kielipolitiikka. Suomenkielisten verovaroja kierrätetään ruotsinkielisiin säätiöihin, jotka ovat rikkaampia kuin Nobel-komitea.

Ida: Kiistän Heikin väitteet kaikin tavoin. Ei suomenruotsalaisuus ole mikään etuoikeus. Tasa-arvo ei ole etuoikeus, emmekä edes elä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa, vaan olemme rakenteellisesti alistettuja monin tavoin kielen takia. Oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ei ruotsinkielinen välttämättä saa kaikkialla Suomessa, ja tilanne Helsingissä on todella huono. EY-tuomioistuimeen on viety tapaus, jossa oikeuden edustajat eivät ymmärtäneet erästä miestä. Se rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimusta vastaan ja on kovin vakavaa. Kyse on vähemmistön kohtelusta, ei enemmistön. On väärin puhua suomenkielisten vaikeuksista. Ymmärrän tosin, että suomenkielinen joskus tuntee oikeuksiaan loukatun.

 

AHVENANMAA

 

Heikki:Kun Ida on juristi, niin on hyvä tietysti muistuttaa, että Suomen  tasavallassa on vain yksi lainsäädännön mukaan virallinen kieli ja se on ruotsi.

Ida: Tuo on perustuslain vastaista!

Heikki: Perustuslaki, kielilaki, Ahvenanmaan itsehallintolaki. Käytännössä Suomi on täysin yksikielinen. Maan kieli on suomi. Lainsäädäntö vain on täysin naurettava.

Ida: Suomen virallinen kaksikielisyys perustuslain 17. pykälän mukaan syntyi jännittävällä tavalla. Suomesta ei tullut kaksikielistä koska kielet olivat samanarvoisia, kun kaikki 1919 tapahtui, vaan päinvastoin. Suomenkielinen enemmistö oli ehdoton, tilanne ei ollut 50–50. Suomi pyrki Kansainyhteisöön, silloiseen kansainväliseen järjestöön. Se edellytti vähemmistösuojaa kuten Puolan rauhansopimuksessa. Oli pakko näyttää ruotsinkielistä profiilia, jottei Ahvenanmaata olisi menetetty Ruotsille.

Annika: Onko hyvä asia, että Ahvenanmaa pysyi osana Suomea?

Heikki: Totta ka, ilman muuta. Siellä vain pitää hoitaa asiat, niin että suomenkielisellä vähemmistöllä, joka on prosentuaalisesti yhtä suuri kuin ruotsinkielinen vähemmistö Manner-Suomessa, pitää olla samat oikeudet kuin ruotsinkielisillä Manner-Suomessa. Sen jälkeen asiat ovat kunnossa.

Ida:Se on juridisesti mahdotonta, koska Ahvenanmaa on autonominen. Ruotsilla on 20-luvulta peräisin oleva vastuu suojella ahvenanmaalaisten oikeutta kulttuuriinsa ja kieleensä. Jos Ahvenanmaa olisi itsenäinen valtio, suomenkieliset tarvitsisivat vähemmistösuoja.

Annika: Eivätkö nyt?

Ida: Varmasti, mutta kyseessä on ahvenanmaalaisten vähemmistösuoja. Olisi vaikeaa luoda toinen vähemmistösuoja. Ymmärrän, että Ahvenanmaan suomenkieliset haluavat suojella kieltään ja kulttuuriaan, mutta kyseessä on alueellinen autonomia, joka luotiin suojelemaan Ahvenanmaan kulttuuria, ruotsia ja ahvenanmaalaisten kotiseutuoikeutta.

 

IDEALOGIAN PALUU

 

Annika: Millaiselta näyttäisi Heikki Talan Suomi suomenruotsalaisille?

Heikki: Se on heille edelleen erittäin hyvä paikka asua, koska suomenkieliset eivät koskaan voi alentua suomenruotsalaisten, ahvenanmaalaisten tai ruotsalaisten tasolle, jotka kaikki sortavat suomenkielisiään…

Annika: Eli siis mille tasolle?

Heikki: Aivan niin kuin Ida tuossa sanoi, että Ahvenanmaa on autonominen. Suomen tasavalta ilmeisesti ei ole autonominen, koska ruotsinkielisille täällä pitää antaa kaikki, mutta Ruotsissa ei tarvitse suomenkielisille antaa mitään. Puhumattakaan, että suomen kieli olisi pakollinen Ruotsissa koko koulujärjestelmässä. Tämä epätasapaino minua ärsyttää.

Annika: Tämä on nyt kovin myöhäinen vaihe, mutta nyt pitää tehdä selkeä ero – suomenruotsalaisella ei välttämättä ole mitään tekemistä Ruotsin kanssa. Suomenruotsalainen on Suomen kansalainen, jolla on ruotsi äidinkielenä. Tämä jatkuva vertailu Ruotsiin antaa kuvan, että sinulla maamme puolesta on jonkinlainen alemmuuskompleksi Ruotsi kohtaan.

Heikki:Minulla oli nuorempana, mutta ei ole enää.

Annika: Minusta sinulla on se edelleen.

Heikki: Ei, vaan minä vertaan kahta veljeskansaa, joilla on yhteinen historia, ja niiden tapaa käsitellä suurinta kielivähemmistöään.

Annika: Vähän riitaiselta veljeys vaikuttaa!

Ida: Yksikään kaksikielinen maa ei ole lakkauttanut vähemmistökieltä. Se on tärkeää tässä yhteydessä. Suomi ei halunne olla ensimmäinen. Suomi esiintyy maailmalla vähemmistösuojan mallimaana. Moni meistä kyseenalaistaa sen. Olen toiminut jo kauan näiden asioiden parissa, eivätkä suomenruotsalaiset ole olleet näin yksimielisiä uhkakuvista.

Annika: Onko tilanne muuttunut?

Ida: On. Kunta- ja palvelu-uudistus on vaikuttanut siihen. Hallintorakennelma on romahtamaisillaan. Sen huomaa Ylen aikeista lakkauttaa Radio X3M, joka johti nuorten suomenruotsalaisten liikekannallepanoon, mikä oli hienoa, koska niin kävi myös vuonna 1906, kun suomenruotsalaisuutta luotiin. Silloin opiskelijat lähtivät liikkeelle.

 

SUOMALAISIA JA ”SUOMALAISIA”

 

Annika: Onko suomenruotsalaisten parissa muita suomenruotsalaisempia tai parempia suomenruotsalaisia?

Ida: Ehdottomasti ei. Suomenruotsalaisessa yhteisössä on yhä ikävä valtarakennelma, joka sai alkunsa vuonna 1906. Se on aatteellinen järjestelmä, jonka nokkimisjärjestys on käsittääkseni yhä voimissaan. Helsingin kanta hallitsee, ikävä kyllä. Helsingistä tuskin löytyy sitä näkemystä, joka olisi korvaamaton kun ruotsinkielistä tulevaisuutta luodaan.

Annika: Voisiko tätä suomenruotsia katsoa ikään kuin murteena, niin että me olemme yhtä paljon suomalaisia kuin kaikki muutkin, mutta me vain puhumme tällaisella hyvin erikoisella murteella ja meitä pitäisi kohdella kuten suomalaisia, jotka puhuvat tietyllä murteella?

Heikki: Jos te olisittekin suomalaisia, niin asia olisi hyvin yksinkertainen, mutta kun te ette ole suomalaisia.

Annika: Että minä en siis ole suomalainen?

Heikki:Et, sinä olet suomenmaalainen. Jos minä kysyn sinulta ruotsiksi, niin sinä vastaat ”Jag är finländare”. Et sinä sano, että ”finne”.

Annika: Minä voin käyttää molempia, käytän enemmän finländare.

Heikki: Tämä on sitä segregaatiota, erottautumista, jolla ruotsinkieliset tekevät tiukasti eron. Suomeksi he haluavat olla ”suomalaisia”, mutta tosiasiassa he ovat suomenmaalaisia, eivät suomalaisia. Se henkinen tausta on tässä tärkeä.

Annika: Olen eri mieltä. Minä olen suomalainen.

Heikki:Et ole, sinä olet suomenmaalainen.

Annika:  Olen sekä että. Ida, määrittelisitkö suomenruotsalaisen?

Ida:Kukin päättää se omalla kohdallaan ja mitä se merkitsee. Minulle käsite sopii. Minusta ei ole tärkeää puhua tietyllä tavalla, normien mukaisesti. Voi puhua miten haluaa ja samastua miten haluaa. Se on yksilön asia.

Annika: Jos Heikki Tala kokisi olevansa suomenruotsalainen, voisiko hänet sellaiseksi määritellä?

Ida: Hän on tervetullut yhteisöömme. Tarvitsemme suomenruotsalaisia taistelemaan oikeuksistamme.

 

TULEEKO RUOTSISTA UUSNATSEJA?

 

Heikki: Miksi Suomea ja Ruotsia pitää verrata?  Yksistään jo sen takia, että Ruotsin suurlähettiläs on koko ajan painamassa päälle, että Suomeen pitää palauttaa pakollinen ylioppilastutkinnon ruotsi. Sitten Ruotsi oli vaatimassa omaa virkamiestä Suomen opetushallitukseen valvomaan….

Annika:Tämä kaikki on edelleen Ruotsiin liittyvää.

Heikki: Ei vaan Suomeen. Siis Ruotsi on tulossa Suomeen ja on pakottamassa ruotsin kieltä suomalaisille. Jopa Ruotsin uusnatseja Ruotsin johtava päivälehti oli pyytämässä apuun palauttamaan pakkoruotsi ylioppilastutkintoon. Kun sitten suomalaiset sen verran ryhdistäytyivät…

Annika: Siis anteeksi mitä? Mistä tulee tällainen tieto?

Heikki: Se on 30. päivä kesäkuuta 2004, kaksi päivää sen jälkeen, kun Suomen eduskunta oli säätänyt lukiolain 18 §:n muutoksen, joka teki toisesta kotimaisesta kielestä valinnaisen, Svenska Dagbladetin kolumnisti Richard Swartz kirjoitti, että kukaan ei Ruotsissa ole reagoinut, eivät edes Ruotsin uusnatsit. Suomessa oltiin täysin hiljaa.

Annika: Siis…

Heikki:Sen jälkeen Ruotsin valtiopäivät päätti, että Ruotsi tulee nyt Suomeen rahallisesti tukemaan ruotsin opetusta. Sen jälkeen Ruotsin hallitus laittoi erityisselvitysmiehen Erland Ringborgin, joka teki raportin. Sen pääsisältö oli, että Ruotsin pitää laittaa oma virkamiehensä Suomen opetushallitukseen valvomaan suomenkielisten lasten ruotsin opintoja.

Annika:Siis tulkitsenko minä nyt oikein, että tämä kaikki on Ruotsin valtion myyräntyötä?

Heikki: Ei se ole myyräntyötä, se on täysin avointa, röyhkeää puuttumista meidän kielipolitiikkaamme.

Annika: Kommentoisitko Heikin puheita?

Ida: Kansallismielisyys, jota Suomalaisuuden Liitto edustaa, on kovin vanhanaikaista ja pelottavaa, koska se on enemmistön kansallismielisyyttä. Minusta kansa ei vielä ole sujut menneisyyden kanssa. Suomen kaksikielisyyden synty on historiallinen prosessi, jossa enemmistön ja vähemmistön välinen valtasuhde on muuttunut. Ei vähemmistöä voi syyttää..

Annika: Niin Heikki tekee!

Ida: Aivan. Tällaista puhetta on kuultu ennenkin, mm. juutalaisia vastaan toisessa maailmansodassa. Aina keksitään syitä polkea vähemmistöjä. Rasismia voi piilotella kustannusrationaalisiin syihin, jotta kaksikielisyyttä voisi rajoittaa.

Heikki: Minä uskon, että meidän työmme ilman muuta johtaa siihen, että Suomi seuraa Ruotsin esimerkkiä…

Annika:Ketkä ovat me?

Heikki: Suomalaiset (finnarna)

Annika: Eli puhut meistä kaikista?

Heikki:Finnarna! Suomalaiset tulevat seuraamaan Ruotsia siinä, että Ruotsin valtiopäivät vain kaksi vuotta sitten sääti ruotsin kielen maan ainoaksi pääkieleksi…

Annika: Jotenkin minulle tulee nyt sellainen tunne, että sinulla on tällainen tietty pakkomielle Ruotsia tai ruotsin kieltä vastaan.

Heikki: Kyllä, niin kauan kuin se on pakollinen, se on pakkomielle. Heti kun se on vapaaehtoinen, minulla ei ole mitään sitä vastaan. Puhun lähes sujuvaa ruotsia. tarvittaessa.

Annika: Huomasin

Heikki:Minulla ei ole mitään ruotsia vastaan. Mutta niin kauan kuin se on pakkoruotsi, vastustan sitä viimeiseen asti.

Annika: Puhun nyt yleensäkin sinun asenteestasi suomenruotsalaisia kohtaan, en ainoastaan tästä pakkoruotsista, ja kysyn, voiko olla että sinulla on pakkomielle Ruotsista ja jotenkin suomenruotsalaiset joutuvat syntipukeiksi?

Heikki:Ei, tämä nyt sitä, mitä yrittää Idakin tarjota – tätä juutalaisasiaa. Se on suorastaan hävytöntä, kun Ruotsi samaan aikaan on yhdessä suurimmassa lehdessään mobilisoimassa uusnatsejaan Suomeen. Minusta tämä on niin räikeää, että toiselle sallitaan ”joo, pistäkää vain lehteen uusnatsit, joo Suomeen vaan palauttamaan pakkoruotsi!”

Annika: Mutta tämä on taas ruotsalainen lehti, jolla ei ole mitään tekemistä suomenruotsalaisten kanssa.

Heikki: On, sillä on tekemistä ruotsin kielen ja Rkp:n ja folktingin vaatiman pakkoruotsin kanssa. Suomenruotsalaisista 70 prosenttia äänestää Rkp:tä. Minulla ovat nämä kokonaisuudet aika hyvin hanskassa.

Annika:Koetko Heikki edustavasi jonkin hyvin suuren ryhmän mielipidettä? Onko sinulla laaja joukko ihmisiä mielipiteittesi takan?

Heikki:On. Pakollisen ruotsin vastustajia on – se on tutkittu moneen kertaan – kaksi kolmasosaa suomalaisista.

Annika:Jos puhutaan yleisesti sinun mielipiteistäsi muistakin asioista, niin epäilen, että nämä kaksi kolmasosaa eivät ole niiden takana.

Heikki:Se on hyvin mielenkiintoista, koska tämä suomalaisten suhtautuminen ruotsinkielisiin on sellaista nyrkki taskussa – siitä ei puhuta. Mutta kun keskustelet suomenkielisten kanssa, niin välittömästi, jos avaan keskustelun, niin he sanovat, juu, just noin, tuollaisia ne ovat.

Annika:Minä ainakin uskon, että sinut olisi valittu esimerkiksi eduskuntaan aikoinaan, jos sinulla olisi vähän laajempi kannatus kuin vajaat 300 ääntä.

Heikki: Lähdin aika tuntemattomana liikkeelle. Opin hirveän paljon tästä kisasta. Ensi kerralla minulla on aivan toiset lähtökohdat.

Annika:Okei!

Ida: Kovasti tuo kuulosti 1800-luvun äänilevyltä. Heikin ja muiden kannattama kansallisvaltioaate perustuu täysin kestämättömään ajatukseen yhtenäisestä kansallisvaltiosta, jossa on yksi kieli ja muutama pienempi periferiassa. Suomen on parempi säilyttää kaksikielisyys ja hoitaa se näin huonosti. On surullista, että keskustelu meni loanheittämiseksi, eikä käsitelty ihmisoikeuksia, joita poljetaan. Suomenruotsalaisten ihmisoikeuksia poljetaan päivittäin. Suomenruotsalainen on toisen luokan kansalainen Suomessa. Sen kieltäminen on kuin kieltäisi ilmastonmuutoksen.

Annika:Nyt kiitän vieraitani; kiitos, Ida, ja kiitos Heikki. Kiitos kotiyleisö. Keskustelu voisi jatkua loputtomiin, mutta meidän pitää lopettaa. Te siellä kotona voitte jatkaa. Älkää antako äidinkielen rajoittaa ajatteluanne. Hej då!



15.1.2008 Hämmästyttävää suorastaan!

En olisi uskonut, että Nordisk Film & TV ja FST5 antavat minulle noin paljon aikaa.  Sain kaikki tärkeimmät näkökohtani esitettyä - jopa siinä määrin, että juontaja vaihtoi roolinsa opponentiksi. Onhan se lämmittävää saada väitellä kahden kauniin ja nuoren suomenruotsalaisen naisen kanssa.

Aivan erityisen tyytyväinen olen siitä, että sain Ruotsin osuuden ja sekaantumisen Suomen kielipolitiikkaan esitettyä selkokielellä. Toisaalta FST5:n surkeat katsojaluvut (edellistiistain "Tuhat järveä ja ankkalampi" vain 38.000) kertovat kanavan heikosta vaikuttavuudesta.

Ohjelman saa näkyviin tästä

14.1.2008 FST5 mainostaa huomista

http://svenska.yle.fi/program/visa.php?more=1&id=12

Tusen sjöar och en ankdamm ohjelma tiistaisin 21.30 ja uusinta lauantaisin 22.50.


Tiistai 8.1.
osa 1: Parempi kansa ja idiootit
Vieraat: Wallu Valpio & Susanne Ehrnrooth.

Tiistai 15.1.
osa 2: Isien synnit ja jakaantunut kansa
Vieraat: Heikki Tala & Ida Asplund. 

Tiistai 22.1.
osa 3: Meidän kaksikielinen historiamme
Vieraat: Matti Klinge & Leif Höckerstedt. 

Tiistai 29.1.
osa 4: Ne kaksi kieltä...
Vieraat: Richard Järnefelt & Dennis Rundt.

Tiistai 5.2.
osa 5: Isä maksaa - mutta kenen rahoilla?
Vieraat: Yrjö Hakanen & Rabbe Sandelin. 

Tiistai 12.2.
osa 6: Onko suomenruotsalaiset ruotsalaisia?
Vieraat: Timo Soini & Thomas Rosenberg. 

Tiistai 19.2.
osa 7: Kulttuurikolareita
Vieraat: Otto Talvio & Nina Pulkkis.

Tiistai 26.2.
osa 8: Juhannussalko vai kokko
Vieraat: Jarkko Grönroos & Jack Björklund.

Tiistai 4.3.
osa 9: Vaihdetut roolit
Vieraat: Juha Ruusuvuori & Maria Björnberg-Enckell.

Tiistai 11.3.
osa 10: Vastaparit
Vieraat: Jari Rantala & Patrick Lagus.



11.1.2008 Ankkalammikko kiehuu
FST5:n "Tuhat järveä ja yksi ankkalammikko" on saanut varsin tyrmäävän vastaanoton ruotsinkielisessä mediassa. En sitä ihmettele, sillä ainakin ensimmäinen jakso oli "huonoa journalistiikkaa" kuten HBL totesi. Nyt siellä pelätään, mitä tapahtuu ensi tiistaina, kun keskustelen Finlandssvenska samlingin Ida Asplundin kanssa. Aika näyttää - ja suurella jännityksellä odotan, mitä FST5 on ottanut yli kolmen tunnin nauhoituksesta.

8.1.2008 Tänään on tuplajuhlapäivä. Olen avannut uudet kotisivut tänne Simplesiteen. Vanhat sivut toimivat maaliskuun loppuun asti tästä .
Tänään alkoi myös FST5:n talkshow "Tuhat järveä ja yksi ankkalammikko". Eipä taida tästäkään showsta tulla sen paremmin munia kuin poikasiakaan. Ensi tiistaina pitäisi olla vuorossa "isien synnit" ja siinä keskustelen Idan Asplundin kanssa aiheesta tai sen vierestä.
Joka tapauksessa lämpimästi tervetuloa!

PS. Valokuva on vuodelta 1990, jolloin järjestin lääkintöhallituksessa virkaurani 20-vuotisjuhlan. Ne olivat samalla jäähyväiset erinomaisen miellyttävälle työympäristölle, sillä runsaan puolen vuoden kuluttua virasto lakkautettiin ja minä lähdin kansainvälisiin tehtäviin.



10.1.2008   Vuoden 2007 mediasaldoa
Viime vuosikin oli oikein hyvä medianäkyvyyden kannalta. Ja myös uusi vuosi näyttää lähtevän vauhdikkaasti liikkeelle. Keräsin pieniä otteista viime vuoden aikana eri lehdissä olleita kirjoituksia Suomalaisuuden Liitosta ja sen puheenjohtajasta (uusimmasta alkaen).



8.1.2008 Aamulehti VALO-liite  FST5 ”Tuhat järveä ja ankkalampi” –ohjelmasta kertova artikkeli: Mielipiteitään pääsee esittelemään esimerkiksi Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja Heikki Tala, joka vierastaa suomenruotsalaisuutta”. Ohjelma esitetään tiistaina 15.1.2007 klo 21.30 FST5:ssä.



14.12.2007 Ilta-Sanomat: Sortoa kuin Venäjällä (Upsalan tapaus). ”Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja, dosentti Heikki Tala on tuohtunut, muttei yllättynyt Uppsalan kieliukaasista.
- Ei siinä ole mitään erikoista. Ruotsalaiset jatkavat linjaa, jota ovat jatkaneet jo monta sataa vuotta. Jos saan sanoa suoralla suomen kielellä: paskamaista porukkaa, Tala jyrähtää.”



26.11.2007 Iltalehti. Yksiselitteisesti sopimatonta. Suomalaisuuden Liiton hallituksen puheenjohtaja dosentti Heikki Tala ei ymmärrä, miksi presidentin kuva joutuu esityksen yhteydessä ammutuksi. – Se on yksiselitteisesti sopimatonta, siitä ei päästä mihinkään. Presidentin hengen uhkaamisella en näe sijaa edes taiteessa, Tala sanoo. Hänen mielestään asialla ei pitäisi leikitellä. – Jokelassa saatiin tosielämän havainto-opetusta.



9.9.2007 Pohjolan Sanomat: Kansallislippu – onko se pyyheliina? Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja, dosentti Heikki Tala sanoo nostaneensa kädet pystyyn urheilumaailman suhteen. Tala kehottaa katsojia ostamaan pieniä kannustuslippuja, joita saa halvalla muun muassa Suomalaisuuden liitosta ja kaupoista.



25.8.2007 Kauppalehti Presso. Suomenkielisillä uusmaalaisilla ei ole maakuntaidentiteettiä. Heikki Tala, Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja, dosentti: ”Suomenkielinen väestö on vähitellen vallannut ruotsinkielisen väestön asuinsijoja. Siksi ruotsinkieliset puolustavat tiukasti nykyisiä asuinsijojaan ja suorastaan vieroksuvat suomenkielisiä.”



21.6.2007 Kauppalehti Presso. Helsinkiä voi myös markkinoida venäläisyydellä. Heikki Tala, dosentti, Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja. ”Ruotsin vallan aika oli rankkaa suomalaisille, joita kuningaskunta käytti häikäilemättä eturivin sotilaina loppumattomissa valloitussodissaan ja riisti muutoinkin.”



15.6.2007 Helsingin Sanomat. Rikkaalta näyttää, mutta kuka maksaa? Suomalaisuuden liiton johtaja tutustui Åland-näyttelyyn. Hänen mielestään Ahvenanmaalta löytyy yleisesti ottaen paljon hyvää, mutta kielipoliittisesti paljon huonoa. ”Siellä kielienemmistö sortaa vähemmistöä. En koskaan haluaisi mantereelle tilannetta, jossa ruotsin kieltä kohdeltaisiin yhtä huonosti kuin suomen kieltä Ahvenanmaalla.”
”Ruotsi on yrittänyt kaikenlaisia kepulikonsteja saadakseen Ahvenanmaan itselleen. Kun Kansainliitto otti Ahvenanmaan kysymyksen käsittelyyn, Ruotsi lähetti liitolle kartan, josta oli pyyhitty pois Ahvenanmaan itäpuoliset saaret eli käytännössä koko Turun saaristo.”


22.5.2007 Keski-Uusimaa. Rautalankaa ruotsista. Suomalaisuuden Liitto ei vastusta ruotsia, puhumattakaan, että haluaisimme kieltää suomenruotsalaisilta omankielisen koulutuksen – siitähän on kyse Venäjällä marin kielen suhteen. En vastusta ruotsin kieltä, mutta vastustan loppuun asti pakkoruotsia. Nuorisomme on tien avaaja, sillä suomenkielisten lukiolaisten joukkovoima toi valinnanvapauden ”toisen kotimaisen kielen” kokeeseen ylioppilastutkinnossa. Kyllä se siitä! Heikki Tala Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja.


21.4.2007 Keski-Uusimaa. Veljeskansoilla erilainen kielipolitiikka. Matti Höökin erinomainen kirjoitus kertoo, miten Ruotsi kohtelee ikimuistoista ja suurinta kielivähemmistöään – omia suomenkielisiä kansalaisiaan. Se on surkea tarina ja vielä tänään Suomen ja Ruotsin, kahden EU-naapurijäsenmaan ja pitkän yhteisen historian omaavan kansankielilainsäädännöt ovat kuin eri planeetalta. Ruotsi sortaa suomenkielisiä siellä, mutta tulee sutena Suomeen vaatimaan pakkoruotsia.


27.3.2007 Keski-Uusimaa. Suomalaisuuden demonisointia. Ketola toteaa: ”Okay, ruotsinkieli voidaan laittaa kouluihin valinnaisaineeksi, mutta minkä ihmeen takia asiasta ei voida keskustella kiihkoilematta? Warum?” Niin, miksi ihmeessä sitä ei tehdä? Miksi Rkp, folkting ja Ruotsin valtio vaativat pakkoruotsin palauttamista ylioppilastutkintoon? Kuvaavaa on, että Ketola aloittaa ”Kun kolumnin otsikko on ruotsiksi, yksi jos toinen Keski-Uusimaa-lehden lukijoista saa raivarin.” Niin, miksikäköhän? Kyllä kansa tietää! Heikki Tala, Suomalaisuuden Liiton puheenjohtaja.


28.2.2007 Helsingin Sanomat. Liittomme työskentelee kielivapauden puolesta. Kulttuurisivujen Kuiskaaja uskoo löytäneensä kielipoliittisen keskustelun sylttytehtaan ja sellaiseksi hän ilmoittaa minut (HS 17.2.). Internet avasi aivan uuden mahdollisuuden käsitellä aiheita, jotka syystä tai toisesta perinteisessä mediassa ovat tabu. Itämeren rantavaltioista Suomi on ainoa, jossa on kaksi virallista kieltä. Se ei ole kestävän kehityksen kielipolitiikkaa. Heikki Tala, puheenjohtaja, Suomalaisuuden Liitto ry


7.2.2007 Nurmijärven Uutiset. Sotilas- ja poliisiperinne esillä Nurmijärven käräjäsalissa. Suomalaisuuden merkeistä ja tunnuksista keskeisimpiin kuuluu lippu. Sen syntyvaiheet olivat esillä näyttelyssä, ja lipun syntyvaiheista kertoi avajaistilaisuudessa Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja, dosentti Heikki Tala.


5.2.2007 Ilta-Sanomat. Suomi-sana pois Maamme-laulusta? Suomalaisuuden liitto kavahtaa ajatusta, että uusi suomennos korvaisi vanhan. – Törkeää, puuskahtaa liiton puheenjohtaja, dosentti Heikki Tala. Hän täsmentää, että runoista saa toki tehdä niin paljon käännöksiä kuin halutaan. – Mutta jos kansallislaulusta otettaisiin sana Suomi pois, se olisi törkeää. Sitten asettuisimme ehdottomasti sille kannalle, että kansallislauluksi on otettava Finlandia. Suomalaisuuden liitto ottaisi Finlandian mieluusti uudelleen esille kansallislauluehdokkaaksi. – Nyt meillä on ruotsinkieliset sanat ja saksalainen sävellys, kun olisi tarjolla suomalainen sävellys, jossa on suomenkielinen sanoitus, Tala toteaa.


2.2.2007 Aamulehti. Laki ei tunne Maamme-laulua. Koska Maamme-laululla ei ole virallista asemaa eikä siihen haluta lainsäädännöllä kajotakaan, vaatisi sen sanojen muuttaminen todellisen kansanliikkeen. – Kustantajien pitäisi painaa uudet sanat laulukirjoihin, ja Maamme-laulua pitäisi alkaa laulaa uusilla sanoilla alakoulussa. Siltikin kestäisi ainakin yhden sukupolven verran ennen kuin uudet sanat olisi istutettu koko kansaan, sillä lapsena opitut sanat istuvat vanhemmassa polvessa tiukasti, arvelee Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Heikki Tala.


29.1.2007 Ilta-Sanomat. Suomen lippu jätevedessä. Mielenosoituksessa herjattiin tasavallan presidentti Tarja Halosta ja upotettiin siniristilippu likovettä täynnä olevaan astiaan. – Tapaus on täysin selvä. Lain mukaan kyseessä on lipun häpäisy. Sydäntä pikkaisen riipaisee kuulla tuollaisesta, sillä lippu on erittäin tärkeä suomalaisuuden symboli, kertoo Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja Heikki Tala.

Samantapainen on ollut tahti koko puheenjohtajakauteni marraskuusta 2003 alkaen. Sinä aikana Suomen kielipoliittinen ilmapiiri on muuttunut aivan uuteen malliin. Suomi on ottanut selvän suunnan kohti kielivapautta, joka puolestaan johtaa viralliseen yksikielisyyteen. Kielipolitiikan ohessa Suomalaisuuden Liiton kantaa lippukulttuuriin kysytään päivittäin.


03-01-2008 Vasabladet hermostui Halosen uudenvuodenpuheesta   

 

"Että Jokelan tapahtumat, kuntauudistus ja ilmastonmuutos mainittiin uudenvuodenpuheessa, oli odotettua ja positiivista, koska ne ovat kuumia puheenaiheita. Mutta samasta syystä on merkille pantavaa, että presidentti Halonen vaikeni kokonaan siitä ruotsinkielisyyden alasajosta, joka on menossa Suomessa. Tämä on erikoista siksi, että hyökkäykset ruotsalaisuutta vastaan ovat olleet koko syksyn hallitseva aihe suomenruotsalaisessa mediassa, tv ja ja radio etunenässä.
Tarja Halosen myönteinen suhtautuminen suomenruotsalaisiin tiedetään, joten se ei voi olla vaikenemisen syy. Jos vaikeneminen oli inhimillinen erehdys, se annettakoon anteeksi. Mutta jos hänen mielestään presidentin ei tarvitse erikseen huomioida molempia kansalliskieliä, niin meillä on laajemmin huolta herättävä piirre tämän päivän Suomessa. Siinä tapauksessa Halosen puhe liittyy suurempaan kokonaisuuteen, jossa suomenruotsalaisuudelta kielletään tuki juuri nyt, kun sitä eniten tarvittaisiin. Suomenruotsalaisten joukkoprotestit julkisen palvelun uhkaa kohtaan, suomenmaalaisen poliisin suomalaistuminen, ja lisäksi artikkeli saksankielisessä Dolomiten -lehdessä Etelä-Tyrolissa, Italiassa (20.12.), ovat vain kaksi esimerkkiä siitä, että jotain poikkeuksellista on tekeillä Suomessa juuri nyt.
Presidentti pitää puheensa kahdella kielellä, suomeksi ja ruotsiksi, koska kummallakin on perustuslaillinen asema tasavertaisena kansalliskielenä. Kun me tänä vuonna huomioimme Ruotsin valtion hajoamista, olisi ollut paikallaan muistuttaa siitä, miksi Suomella on kaksi kansalliskieltä ja mihin se velvoittaa.
Halonen antoi toki kehotuksen muistaa omia vähemmistökieliämme ja tähän vähemmistöryhmään kuuluu kieltämättä myös suomenruotsalaiset. Mutta on valtava ero marginalisoituneiden vähemmistökielten ja vähemmistökieli ruotsin välillä, jolla juridisesti on tasavertainen asema enemmistökielen kanssa.
Yksi selitys Halosen Naton ohittamiselle hiljaisuudella puheessaan voi olla, että kysymys on geopoliittisesti herkkä ja että puolustusliittoasioilla on tapana kuohuttaa ihmisten mieliä. Toivokaamme, että mitään sellaisia perusteita ei ole taustalla siinä, että Halonen uuden vuoden puheessaan täysin sivuutti ruotsinkielisten suuren puheenaiheen."
(vapaasti suomennettu ote VBL:n 3.1.2008 pääkirjoituksesta) 

 



Kommentit: 09-01-2008   Tekijä: 2. luokan suomalainen: Kannattaisi kirjoitelle Uuden Suomen blogeihin. Rekisteröitymispakko ja taso parempi kuin esim. Stadingradin Sanomissa. http://www.uusisuomi.fi/blogit  

 



08-01-2008   Tekijä: Mats: Itseänikin kummaksuttaa kovin YLE:n radion toiminta. Merisäätiedotukset koko Suomeen, haloo! Eniten ärsyttää se, kun merisää keskeyttää jonkun mielenkiintoisen urheilulähetyksen. Ei niitä uutisia ja mersäitä tarvitse niin orjallisesti ja pilkun tarkasti joka jumalan tasatunti lähettää. Etenkin, jos ne kesksyttävät suoran lähetyksen, jostain tapahtumasta. Joutavaa perinteistä kiinnipitämistä. Vaikuttaa siltä, että sähköinen media muutenkin yliarvioi uutisten merkityksen. Tänäpäivänä uutsitietoa syydetään jokaisesta mediasta yllin kyllin ja joka sekunti. 

%3

Write a new comment: (Click here)

SimpleSite.com
Characters left: 160
DONE Sending...

p90x | Reply 01.09.2010 13.40

[url=http://www.super-p90x.com/]P90X Workout DVDs[/url]
[url=http://www.super-p90x.com/]P90X Workout[/url]
[url=http://www.super-p90x.com/]P90X[/url]

p90x | Reply 01.09.2010 13.39

<a href=http://www.super-p90x.com/>P90X Workout DVDs</a>
<a href=http://www.super-p90x.com/>P90X Workout</a>
<a href=http://www.super-p90x.com/>P90X</a>

p90x | Reply 01.09.2010 13.38

<h1><a href=http://www.super-p90x.com/ title="P90X Workout DVDs">P90X Workout DVDs</a></h1>
<h1><a href=http://www.super-p90x.com/ title="P90X Workout">P90X Wor

See all comments

| Reply

Latest comments

03.03 | 14:53

Ok niistä ei ainakaan tässä ankkalammikossa saa paljon kuulla

...
26.02 | 21:41

Suomalaisuuden Liitossa on aina ollut suomenruotsalaisia jäseniä. Olivathan monet fennomaanit aikoinaan ruotsinkielisiä ieleltään, mutta suomalaisia mieleltään.

...
26.02 | 10:41

Saanko minä ruotsinkielisenä tulla suomalaisuuden liiton jäseneksi?

...
01.01 | 22:39

Unbelievable, but true.

...
You liked this page
Hi!
Make your own website like I did.
It's easy, and absolutely free.
AD